Liz Truss

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liz Truss
Truss virallisessa kuvassa 2022
Truss virallisessa kuvassa 2022
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
6. syyskuuta 2022 – 25. lokakuuta 2022
Monarkki Elisabet II
Charles III
Varapääministeri Thérèse Coffey
Edeltäjä Boris Johnson
Seuraaja Rishi Sunak
Konservatiivipuolueen puheenjohtaja
6. syyskuuta 2022 – 24. lokakuuta 2022
Edeltäjä Boris Johnson
Seuraaja Rishi Sunak
Ulkoasiain- ja kansainyhteisön ministeri
15. syyskuuta 2021 – 6. syyskuuta 2022
Pääministeri Boris Johnson
Edeltäjä Dominic Raab
Seuraaja James Cleverly
Naisasiain- ja tasa-arvoministeri
10. syyskuuta 2019 – 6. syyskuuta 2022
Pääministeri Boris Johnson
Edeltäjä Amber Rudd
Kansanedustaja
6. toukokuuta 2010 –
Vaalipiiri South West Norfolk
Henkilötiedot
Koko nimi Mary Elizabeth Truss
Syntynyt26. heinäkuuta 1975 (ikä 48)
Yhdistynyt kuningaskunta Oxford, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta britti
Puoliso Hugh O’Leary (vih. 2000)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue (1996–)
Muut puolueet Liberaalidemokraatit (–1996)
Tutkinnot Merton College, Oxford
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

Mary Elizabeth ”Liz” Truss (s. 26. heinäkuuta 1975 Oxford, Englanti) on brittiläinen poliitikko ja entinen konservatiivipuolueen puheenjohtaja, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä 6. syyskuuta – 25. lokakuuta 2022. Pääministerinä hän joutui nopeasti epäsuosioon ja hänen tilalleen valittiin Rishi Sunak. Truss on toiminut myös Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerinä syyskuusta 2021 alkaen sekä tasa-arvoministerinä syyskuusta 2019.[1]

Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truss syntyi Oxfordissa.[2] Hänen isänsä John on Oxfordin yliopiston puhtaan matematiikan emeritusprofessori,[3] kun taas hänen äitinsä Priscilla on opettaja ja sairaanhoitaja sekä ydinasevastaisen Campaign for Nuclear Disarmament -järjestön aktivisti.[4] Trussin mukaan hänen vanhempansa ovat ”työväenpuoluetta vasemmistolaisempia”.[5] Trussin ollessa neljävuotias hän muutti perheensä kanssa Skotlantiin Paisleyhin. Myöhemmin hän asui myös Leedsissä.[6]

Truss opiskeli Oxfordin yliopiston Merton Collegessa filosofiaa, politiikkaa ja taloustiedettä ja valmistui vuonna 1996.[2] Oxfordissa Truss toimi yliopiston liberaalidemokraattisen järjestön puheenjohtajana. Hän kannatti muun muassa monarkian lakkauttamista ja kannabiksen laillistamista.[4] Truss liittyi konservatiivipuolueeseen vuonna 1996.[7]

Truss on sanonut jakavansa kristilliset arvot, mutta ei harjoita aktiivisesti uskontoa.[8]

Vuonna 2000 Truss meni naimisiin Hugh O'Learyn kanssa.[9] Parilla on kaksi lasta. Vuonna 2006 paljastui, että Trussilla oli ollut avioliiton ulkopuoleinen suhde Mark Fieldin kanssa. Fieldin 12 vuotta kestänyt avioliitto päättyi kohun seurauksena mutta vuonna 2022 Truss nähtiin vielä julkisuudessa O'Learyn kanssa.[10]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen poliittista uraansa Truss työskenteli Shellillä kaupallisena johtajana ja Cable & Wirelessillä talousjohtajana.[11] Vuosina 1998–2000 hän toimi konservatiivipuolueen Lewisham Deptfordin vaalipiiriyhdistyksen puheenjohtajana.[7] Hän pyrki Lontoon Greenwichin kaupunkipiiriin vuosien 1998[12] ja 2002[13] paikallisvaaleissa, muttei tullut valituksi. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa Truss oli ehdolla alahuoneeseen Hemsworthin vaalipiiristä ja vuoden 2005 parlamenttivaaleissa Calder Valleyn vaalipiiristä, muttei tullut kummallakaan kerralla valituksi.[7] Vuonna 2006 Truss valittiin Greenwichin kaupunkipiirin valtuustoon.[14]

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa Truss valittiin alahuoneeseen Norfolkin lounaisesta vaalipiiristä. Vuonna 2012 hänet nimitettiin varhaiskasvatusasioiden parlamentaariseksi alivaltiosihteeriksi. Vuosina 2014–2016 hän toimi ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuasioiden ministerinä, vuosina 2016–2017 lordikanslerina ja oikeusministerinä ja vuosina 2017-2019 valtiovarainministeriön pääsihteerinä. Vuodesta 2019 lähtien hän on toiminut nais- ja tasa-arvoasiain ministerinä ja vuodesta 2021 lähtien ulkoministerinä.[1]

Pääministeri Boris Johnsonin erottua vuonna 2022 Truss asettui ehdolle konservatiivipuolueen puheenjohtajavaaliin. Hän ja Rishi Sunak etenivät vaalin jäsenäänestysvaiheeseen,[15] ja 5. syyskuuta 2022 Truss valittiin konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi 81 326 äänellä. Rishi Sunak sai 60 399 ääntä.[16]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Elisabet II nimitti Trussin Britannian pääministeriksi 6. syyskuuta 2022 poikkeuksellisesti Balmoralin linnassa Skotlannissa, eikä Lontoossa.[17] Kaksi päivää myöhemmin kuningatar kuoli. Kuningattaren kuolemasta alkanut suruaika ja hänen hautajaisensa, joissa Truss piti puheen pääministerinä, leimasivat Trussin pääministerikauden alkua, ja hän lykkäsi varsinaisten politiikkatoimiensa aloittamista.[18][19]

Konservatiivien puheenjohtajakilvan ollessa käynnissä konservatiivipoliitikot kyseenalaistivat Englannin pankin toimet. Elokuussa Truss lupasi kampanjatilaisuudessaan erikoistarkastuksen keskuspankin itsenäisyyteen korkojen määräämisessä ja sen mandaattiin. Entinen valtiovarainministeri ja Trussin kilpakumppani Rishi Sunak sekä työväenpuolueen varjoministeri Rachel Reeves pitivät tätä virheenä, joka lisäisi epävarmuutta markkinoilla pankin tulevaisuudesta. Englannin pankin kuvernööri Andrew Bailey piti keskuspankin itsenäisyyttä kriittisen tärkeänä.[20][21]

23. syyskuuta, kaksi ja puoli viikkoa pääministeriksi nousunsa jälkeen, Truss ja uusi valtiovarainministeri Kwasi Kwarteng ilmoittivat merkittävästä rikkaitten verojen leikkauksesta, jota he kutsuivat "kasvusuunnitelmaksi" (plan for growth). Suunnitelma johti välittömään reaktioon, sillä se jättäisi Britannian budjettiin valtavan aukon. Punnan arvo romahti dollariin nähden ja korot lähtivät nousuun. Englannin pankki suojeli valuuttaa nostamalla korkoja, mikä puolestaan siirtyi asuntolainojen korkoihin. Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti hallitusta. Truss hylkäsi suunnitelmistaan ensin veroalennuksen yli 150 000 puntaa vuodessa ansaitseville ja ilmoitti päivämäärän, jolloin hallitus kertoisi, kuin veroalennukset maksetaan. Tämä herätti pelkoja uusista budjetin leikkauksista. Tämän jälkeen Truss erotti valtiovarainministerin ja peruutti lisää suunnitelmiaan.[22]

Liz Truss ja Englannin pankki riitelivät siitä, ketä syyttää valtiolainan korkojen noususta. Ministerit syyttivät maailmanlaajuista korkojen nousua ja Vladimir Putinia. Englannin pankin mukaan Trussin budjetti, jossa leikattiin veroja ja lisättiin valtion menoja johti markkinoiden reaktioon. Jacob Rees-Mogg syytti Kansainvälisen valuuttarahaston hyökänneen Britannian talouspolitiikkaa vastaan poliittisista syistä. Englannin pankki antoi ristiriitaisia lausuntoja, tukisiko sen vielä hallitusta valtion velkapaperien hätäostoilla.[23]

Lokakuussa 2022 näytti siltä, että Britannia oli ainoa G7-maa, joka ei ollut noussut vielä koronapandemiasta, inflaatio oli korkein 40 vuoteen, budjetti oli 13 miljardia alijäämäinen, ja ekonomistit katsoivat maan olevan menossa taantumaan. Elinkeinoelämä puolestaan varoitti että Britannialla ei nyt ollut pitkän aikavälin suunnitelmia ja verot olivat korkeimmillaan 70 vuoteen.[23]

Lokakuussa 2022 Truss ilmoitti eroavansa pääministerin virasta oltuaan virassaan ainoastaan 45 päivää. Näin ollen hän on Britannian tämänastisen historian lyhytaikaisin pääministeri.[24] Lyhyestä pestistään huolimatta hän tulee saamaan 115 000 punnan vuotuisen korvauksen siitä koko loppuelämänsä ajan.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b The Rt Hon Elizabeth Truss MP Gov.uk. Viitattu 19.2.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b McSmith, Andy: Liz Truss: Conqueror of the Turnip Taliban The Independent. 18.7.2014. Lontoo: Independent Digital News & Media Ltd. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Plummer, Kate: Liz Truss’s Dad Is Said to Be ’Distraught’ by His Daughter’s Own Policies The Independent. 1.8.2022. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Syal, Rajeev et al.: ’Ambition Greater Than Ability’: Liz Truss’s Rise from Teen Lib Dem to Would-Be PM The Guardian. 30.7.2022. Lontoo: Guardian Media Group. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  5. ↑ The Lady’s for Turning, Right from CND to Conservative The Times. 9.6.2012. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Pengerly, Martin: I grew up where Liz Truss did, attended the same school. She's not telling you the truth 18.7.2022. The Guardian. Arkistoitu 20.7.2022. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Elizabeth Truss MP BBC News. 2014. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Arkistoitu 17.7.2014. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Liz Truss: should Catholics be happy with the UK’s new Prime Minister? Catholic Herald. 7.9.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Bishop and parish priest of Liz Truss remind her of Christian values Church Times. 8.9.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Liz Truss & rarely-seen husband Hugh's 22-year marriage – and career-threatening affair HELLO!. 5.9.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Parker, George & Hughes, Laura: How Liz Truss Transformed Herself from Also-Ran to Potential PM Financial Times. 10.2.2022. Arkistoitu 27.8.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Minors, Michael & Grenham, Dennis: London Borough Council Elections 7 May 1998: Including the Greater London Authority Referendum Results (PDF) (s. 59) London Research Centre. 1998. Amazon Web Services. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Teale, Andrew: Local Election Results 2002 – Greenwich Local Elections Archive Project. 2002. Yhdistynyt kuningaskunta. Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Teale, Andrew: Eltham South Ward — Greenwich Local Elections Archive Project. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Morris, Sophie & Scott, Jennifer: Rishi Sunak or Liz Truss Will Become Next PM After Penny Mordaunt Knocked Out of Contest Sky News. 20.7.2022. Lontoo. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Crerar, Pippa: Liz Truss Wins Tory Leadership Race to Become Britain’s Next PM The Guardian. 5.9.2022. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Sipilä, Annamari: Liz Truss pitää ensimmäisen puheensa Britannian pää­ministerinä, suora lähetys noin kello 17 Helsingin Sanomat. 6.9.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.9.2022.
  18. ↑ How big-bang economic plan and political turmoil sank Liz Truss BBC News. 20.10.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Matt Fidler: Prime minister for 45 days: Liz Truss’s time in office – in pictures the Guardian. 20.10.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Bruce, Andy: UK's Liz Truss will probe extent of Bank of England independence, supporter says Reuters. 4.8.2022. Viitattu 20.10.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Ward-Glenton, Hannah: Boris Johnson's likely successor wants to review the Bank of England's mandate. And some are worried CNBC. 31.9.2022. Viitattu 20.10.2022. (englanniksi)
  22. ↑ McTague, Tom: The Liz Truss Travesty Becomes Britain’s Humiliation The Atlantic. 14.10.2022. Viitattu 20.10.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b Aldrick, Philip: UK Recession Looms After Truss’s Growth Program Backfires Yahoo News. 17.10.2022. Arkistoitu 20.10.2022. Viitattu 20.10.2022. (englanniksi)
  24. ↑ Kuuskoski, Kaisla: Britannian pääministeri Liz Truss eroaa – virassa vain 44 päivää Ilta-Sanomat. 20.10.2022. Viitattu 20.10.2022.
  25. ↑ Pääministerinä vain 45 päivää – Liz Truss saa minipestistään huolimatta yli 130 000 euron vuotuisen korvauksen loppuelämänsä ajan mtvuutiset.fi. 21.10.2022. Viitattu 22.10.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liz_Truss&oldid=21493175”