Euroopan vapaakauppajärjestö

Wikipedia
(Ohjattu sivulta EFTA)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”EFTA” ohjaa tänne. Efta on räppäri.
European Free Trade Association
Association européenne de libre-échange
EFTA:n jäsenmaat vuonna 2011.
EFTA:n jäsenmaat vuonna 2011.
Perustettu 1960
Tyyppi vapaakauppa-alue
Päämaja Geneve, Sveitsi
Jäsenet neljä jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
pääsihteeri Kristinn F. Árnason (Islanti)
Sivusto efta.int

Euroopan vapaakauppajärjestö eli EFTA (lyhenne sanoista European Free Trade Association[1]) on valtioiden välistä vapaakauppaa edistävä kansainvälinen järjestö, johon kuuluvat nykyisin Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein. EFTA ja Euroopan unioni muodostavat yhdessä Euroopan talousalueen (johon Sveitsi ei kuulu).

EFTA perustettiin alun perin Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla vastavedoksi EEC:lle, josta myöhemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen Konservatiivipuolueen johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitystä, joka näytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden välisen yhteistyön suuntaan. Toisaalta Ranska ei halunnut Britanniaa EEC:hen. EFTA:n oli tarkoitus olla löyhempi yhteisö ja sen toimialan rajoittua vain vapaakauppaan ilman poliittisempia ulottuvuuksia.

EFTA:n perustivat Britannia, Tanska, Norja, Ruotsi, Itävalta, Sveitsi ja Portugali 1960[2]. Islanti liittyi EFTA:an 1970.

Suomi liittyi EFTA:an liitännäisjäseneksi 1961 FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1986 Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen. Lähentyminen EEC:hen alkoi 1973 vapaakauppasopimuksella, EFTA menetti painoarvoaan Britannian liittyessä vuoden alusta Edward Heathin pääministerikaudella EEC:n jäseneksi. Suomelle Britannia on ollut perinteisesti merkittävä vientimaa, erityisesti paperiteollisuudelle. Britannian mukana EEC:n jäseneksi siirtyi Tanska. Portugali siirtyi EFTA:sta EY:öön 1986. EFTA:aan liittyi 1991 Liechtenstein siksi, että se halusi liittyä EFTA:n ja EU:n väliseen kauppapoliittiseen järjestelyyn, Euroopan talousalueeseen ETA sen jälkeen kun Sveitsi oli hylännyt ETA:n kansanäänestyksessä. Norjan, Islannin ja Liechtensteinin suhteet Euroopan talousalueeseen järjestyvät EFTA:n kautta, kun taas ETA:sta kansanäänestyksellä kieltäytynyt Sveitsi on solminut EU:n kanssa kahdenvälisiä sopimuksia. Liechtenstein käyttää rahanaan Sveitsin frangia ja sen ulkomaanedustuksen hoitaa Sveitsi, jolloin se on yhdentynyt Sveitsiin. Islanti ei ole harkinnut EU:iin liittymistä, mikä on Norjassa torjuttu toistaiseksi. Norjassa EU-jäsenyyttä pelätään yhteisen maatalouspolitiikan, aluetukien ja energiapolitiikan vuoksi.

Neuvostoliitto suhtautui kriittisesti EEC:hen siksi, että sen jäsenet olivat pääasiassa NATO-maita. Tämän vuoksi Suomessa Neuvostoliiton kanssa käytävän bilateraalikaupan turvaamiseksi yhdentymistä länteen harjoitettiin pienin askelin. Neuvostoliitolle bilateraalikauppa- ja kauppapolitiikka oli ulkopolitiikan elimellinen jatke, mikä edellytti Suomelta puolueettomuuden korostamista.

Suomen EFTA-liitännäisjäsenyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaaviset veljeskansat olivat kaavailleet pohjoismaista tulliliittoa miltei koko 1950-luvun ajan. Suomi suhtautui asiaan varovasti eikä kiirehtinyt päätöstään. Niin kutsuttu ulkoseitsikko eli EEC:n ulkopuolelle jääneet OECD-maat, joihin Suomi ei kuulunut, aloittivat loppuvuonna 1958 Ruotsin ja Britannian johdolla neuvottelut yhteisestä vapaakauppa-alueesta. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda varoitti Skandinavian maita liittymästä vapaakauppa-alueeseen, joka olisi vain NATO:n peitejärjestö.

Pääministeri V. J. Sukselainen ilmoitti pohjoismaisessa pääministerikokouksessa Kungsälvissä Ruotsissa heinäkuussa 1959, että Suomi voisi liittyä EFTA:n jäseneksi, mikäli siihen ei sisältyisi poliittisia sitoumuksia. Vapaakauppasopimuksen syntyminen loppuvuoden 1959 aikana oli Suomelle ongelma, koska Ruotsi uhkasi Suomen pahimpana kilpailijana vallata Britannian paperimarkkinat. Toisaalta Suomi oli sitoutunut myöntämään Neuvostoliitolle samat edut kuin muillekin kauppakumppaneilleen. Marraskuussa 1959 hallitus antoi eduskunnalle EFTA-kysymyksestä tiedonannon, jossa todettiin vapaakauppaetujen välttämättömyys Suomen kilpailukyvylle, mutta myös niihin liittyneet poliittiset ja tekniset vaikeudet. Eduskunta antoi hallitukselle neuvotteluvaltuudet kaupallisten etujen hankkimiseksi ilman poliittisia sitoumuksia.

Miltei samanaikaisesti EFTA-sopimuksen voimaanastumisen kanssa Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se vaati samoja etuja, jotka Suomi valmistautui antamaan EFTA:n jäsenmaille. Neuvotteluja Suomen ja EFTA:n suhteiden järjestämisestä käytiin tiiviisti kevään 1960 ajan ja Suomen pääneuvottelijana oli suurlähettiläs Olavi Munkki. Presidentti Urho Kekkonen katsoi, että Sukselaisen maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen tilalle olisi saatava enemmistöhallitus, johon Moskovan olisi EFTA-neuvotteluissa helpompi luottaa. Hallitustunnustelijan, Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Päiviö Hetemäen yritys raukesi Kokoomuksen alettua epäillä Kekkosen vain pyrkivän käyttämään EFTA-sopimusta välikappaleenaan sisäpoliittisen valtansa kasvattamiseksi. Ongelma ratkesi lopulta Neuvostoliiton puoluejohtajan Nikita Hruštšovin vierailtua Urho Kekkosen 60-vuotispäivillä syyskuun alussa 1960, jolloin todettiin, että Neuvostoliitto ymmärsi Suomen pyrkimykset kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Neuvottelut Neuvostoliiton vaatimasta ns. suosituimmuuslausekkeesta käytiin Moskovassa marraskuussa 1960, ja näin syntyi neuvotteluratkaisu, jonka sekä EFTA että Neuvostoliitto saattoivat hyväksyä. Neuvostoliitolle periaatteellisen suosituimmuuslausekkeen taloudellinen merkitys oli vähäinen, koska Suomi osti Neuvostoliitosta lähinnä raaka-aineita, joita EFTA:n tullijärjestelyt eivät koskeneet. FINEFTA-sopimus astui voimaan heinäkuun alussa 1961.[3][4]

Euroopan talousliitot 1988. EEC sininen, EFTA vihreä, SEV punainen.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Liittyi
Liechtenstein 1991
Norjan lippu Norja 1960
Sveitsin lippu Sveitsi 1960
Islannin lippu Islanti 1970

Entiset jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Liittyi Erosi
Itävalta 1960 1995
Tanskan lippu Tanska 1960 1973
Suomen lippu Suomi 1986 1995
Portugalin lippu Portugali 1960 1986
Ruotsin lippu Ruotsi 1960 1995
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1960 1973

EFTA:n pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Valtio Vuodet
Frank Figgures Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1960–1965
John Coulson Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1965–1972
Bengt Rabaeus Ruotsin lippu Ruotsi 1972–1975
Charles Müller Sveitsin lippu Sveitsi 1976–1981
Per Kleppe Norjan lippu Norja 1981–1988
Georg Reisch Itävalta 1988–1994
Kjartan Jóhannsson Islannin lippu Islanti 1994–2000
William Rossier Sveitsin lippu Sveitsi 2000–2006
Kåre Bryn Norjan lippu Norja 2006-2012
Kristinn F. Árnason Islannin lippu Islanti 2012–

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Historia 1960, Tietoa EU:n toiminnasta, Euroopan unioni
  3. Kalervo Siikala: Suomi ja EFTA. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1962, s. 160–163. Helsinki: Otava, 1961.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 223–224. Helsinki: Otava, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.