Jukka Seppinen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jukka Seppinen on ulkoasiainhallinnossa palvellut diplomaatti, lakimies ja historioitsija, joka on keskittynyt Suomen integraatiopolitiikan, Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden sekä kylmän sodan aikaisten itä–länsi-suhteiden tutkimiseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Syntyperä ja koulutus

Seppinen on syntynyt Helsingissä 24. lokakuuta 1945. Hänen sukujuurensa ulottuvat isän puolelta Koivistolle Karjalankannakselle, ja äidin puolelta Kuopioon Savoon (suvut Kinnunen ja Tuppurainen).

Seppinen kirjoitti vuonna 1964 ylioppilaaksi Helsingin Lyseosta eli Ressusta, ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui keväällä 1969 oikeustieteen kandidaatiksi. Seppinen oli kirjoittautunut vuonna 1968 myös valtiotieteelliseen tiedekuntaan, pääaineenaan poliittinen historia ja sivuaineinaan kansainvälinen politiikka sekä kansainvälinen oikeus. Opiskeluaikoinaan Seppinen pysytteli erossa tuolloin aktiivisen opiskelijaliikkeen toiminnasta.

Seppinen kirjoitti vuonna 1970 pro gradun Suomen reunavaltiopolitiikasta 1920-luvulla. Työssään hän tutki Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja suhteita itsenäisiin Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Valtiotieteiden kandidaatin tutkintotodistuksen hän sai syyskuussa 1975 ja valtiotieteiden tohtoriksi Seppinen väitteli vuonna 1997.

Seppinen opiskeli vuosina 1977–78 ensimmäisenä suomalaisena Ranskan valtion hallintokorkeakoulussa (ENA).lähde?

[muokkaa] Työura

Seppinen aloitti työelämän vuosina 1968 ja 1969 toimimalla vt. nimismiehenä Hirvensalmella ja Iissä. Hän oli myös vs. kaupunginvoutina Helsingissä sekä TVH:n asiamies ennen siirtymistään ulkoasiainministeriöön alkuvuonna 1970.

Poliittisen osaston sosialististen maiden jaoston päällikkönä Seppinen osallistui 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tuolloin uhanalaisen Suomen puolueettomuusmääreen puolustamiseen Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa tehdyissä virallisissa kommunikeoissa. Hän toimi neuvostopolitiikan lisäksi monissa muissa tehtävissä. Seppinen työskenteli suurlähetystössä Pariisissa vuosina 1978 - 1980, sekä uudelleen Ulkoministeriön poliittisella osastolla. Hän palveli lähetystöneuvoksena Lontoossa vuosina 1983–1984.

Vuosina 1987–1990 Seppinen toimi Kotkan kaupungin palveluksessa ns. Ruotsinsalmi-projektin pääsihteerinä. Hankkeen osana Kotkan kaupunki järjesti kesällä 1990 Ruotsinsalmen taistelun 200-vuotisjuhlan. Juhlatapahtumissa vierailivat muun muassa presidentti Mauno Koivisto puolisoineen, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, sekä runsas edustus muista Itämeren maista.

[muokkaa] Ura tutkijana

Tutkijaksi Seppinen suuntautui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Vuodesta 1998 Seppinen on toiminut EU:n komission Jean Monnet -opetusohjelman luennoitsijana Turun yliopistossa aiheenaan Suomen integraatiopolitiikka.

[muokkaa] Tieteellinen tuotanto

Seppinen väitteli keväällä 1997 Suomen EFTA-suhteesta Helsingin yliopistossa. Myöhemmissä tutkimuksissaan hän on tarkastellut Suomen tietä Euroopan unionin jäseneksi.

Seppisen tieteellisen tuotannon lähtökohta muodostuu integraatiotutkimuksesta, erityisesti läntisen Euroopan integraation ja Neuvostoliiton vaikutuksen tutkimisesta, jonka hän aloitti vuonna 1985 ulkoasiainministeriön poliittisen osaston tutkimuspäällikkönä. Seppinen on usein sijoittanut tutkimuksensa kylmän sodan ideologiseen kehykseen ja selvittänyt Neuvostoliiton ulkopoliittisen strategian vaikutusta Suomeen.

[muokkaa] Seppisen arvio Suomen asemasta sotien aikana

Seppinen arvioi tutkimuksissaan "Paasikiven aikakauteen" ja "Menetetty Karjala" Suomen sotien olleen erillissotia. Natsi-Saksa oli sopinut elokuussa 1939 etupiirijaosta Neuvostoliiton kanssa, mikä johti talvisotaan. Jatkosota oli nimensä mukaisesti talvisodan jatko.

Seppinen ei laske Suomea natsi-Saksan liittolaisten joukkoon. Seppisen mukaan liittoutuneet hyväksyivät 1. joulukuuta 1943 Suomen erillissodan luonteen Teheranin huippukokouksessa, ja päättivät aloittaa neuvottelut Suomen saamiseksi irti sodasta. Saksa ja sen liittolaiset saivat sen sijaan vain yhden mahdollisuuden: antautua ehdoitta ja tulla miehitetyiksi. Länsimaisen demokratiansa säilyttäneelle Suomelle tämä antoi Seppisen mukaan realistiset mahdollisuudet selviytyä sotien jälkeen jatkuneesta neuvostopaineesta.[1]

[muokkaa] Karjala-kysymys

Seppinen on tutkinut myös niin sanottua Karjalan kysymystä ja julkaissut kesäkuussa 2006 tutkimuksen Karjalan asemasta Suomen politiikassa vuosina 1940–2000.[2] Seppisen mukaan suomettumiskehityksen vuoksi Karjala-kysymys oli heikentynyt Suomen virallisessa politiikassa ja asian esillä pitämistä pidettiin neuvostovastaisuutena. Hänen mukaansa Mauno Koivisto tasavallan presidenttinä ja Paavo Väyrynen ulkoasiainministerinä vaikuttivat siihen, ettei Suomi saanut Karjalaa takaisin 1989–1994. Paavo Väyrynen on torjunut Seppisen väitteet.[3][4]. Syksyllä 2007 presidentti Boris Jeltsinin hallinnossa neuvonantajana työskennellyt Andrei Fjodorov kertoi Koiviston ja Väyrysen tienneen Venäjän poliittisen johdon epävirallisista keskusteluista Karjalan palauttamisen tiimoilta.[5]

[muokkaa] Arvioita Seppisen tuotannosta

Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arposen mukaan Seppinen on ensimmäisenä tutkijana systemaattisesti selvittänyt Suomen virallista Karjala-politiikkaa vuosina 1940-2000[6]. Seppisen tutkimustuloksia ovat arvioineet muun muassa historioitsijat Seikko Eskola[7], Jarkko Vesikansa[8] , Jouni Huhtanen, Kari Kaunismaa sekä professori Tapio Varis[9]. Seppisen arvioita ovat kritisoineet muun muassa historioitsijat Juhani Suomi,[10] Seppo Hentilä[11] ja Markku Jokisipilä[12] ja mediassa on esitetty kriittisiä arvioita Seppisen teoksista. [13][14][15] Seppinen itse katsoo, että kritiikki ei ole kyennyt horjuttamaan hänen tutkimustuloksiaan.

[muokkaa] Luottamustoimet

Seppinen toimi Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistyksen puheenjohtajana (UHVY) vuosina 1976–1977. Kunnallispolitiikkaan Seppinen on osallistunut mm. Kotkan kaupunginvaltuuston keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana ja on toiminut vuoden 2001 alusta Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsenenä kokoomuksen mandaatilla. Seppinen on toiminut Suomalaisten entisten ENA:n oppilaiden yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1985–1989 ja 2000–2004 sekä useita vuosia hallituksen jäsenenä.

Kesäkuussa 2008 Seppinen erosi julkisesti Kokoomuksesta arvostellen erityisesti sitä, ettei puolue kestä suomettumisen ajan tutkimusta. Seppinen katsoi että hänet ajettiin tutkimustensa vuoksi sivuraiteelle, ja kritisoi puoluetta kunnallisvaaliehdokasasettelusta. Lisäksi Seppisen ja kokoomusjohdon, erityisesti Jan Vapaavuoren ja Jussi Pajusen, välillä oli vakavia erimielisyyksiä koululaisten määrän ennustamisesta Helsingissä. Seppinen vastusti koulupaikkojen supistamista 5 000 paikan tasolla, jota virkamiesten palkkaama konsultti esitti.[10][16]

[muokkaa] Julkaisuja

  • Jukka Seppinen: Kannas tässä ja nyt. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino (Helsinki: Hakapaino), 1995. ISBN 951-96372-0-6. (129 s., kuv., kartt.)
  • Jukka Seppinen: Suomen Efta-ratkaisu yöpakkasten ja noottikriisin välissä. Helsinki: Suomen historiallinen seura (Saarijärvi: Gummerus), 1997. ISBN 951-710-052-3. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 349 s., kuv.; Bibliotheca historica, ISSN 1238-3503; 21)
  • Jukka Seppinen: Ahti Karjalainen: poliittinen elämäkerta. Helsinki: Otava (Keuruu), 1997. ISBN 951-1-13878-2. (640 s., [32] kuvas.)
  • Jukka Seppinen: Kohti Karjalaa: pakkoluovutettu Karjala tänään ja huomenna. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino (Helsinki: Hakapaino), 1998. ISBN 952-5200-09-4. (95 s., kartt.)
  • Jukka Seppinen: Paasikiven aikakauteen. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus), 2001. ISBN 951-566-064-5. (506 s., [16] kuvas.)
  • Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen: Suomen tie Euroopan unioniin. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus), 2001. ISBN 951-566-063-7. (918 s., [16] kuvas.)
  • Jukka Seppinen: Isänmaan asiat: Johannes Virolaisen elämäkerta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus), 2002. ISBN 951-20-6233-X. (634 s., [32] kuvas.)
  • Jukka Seppinen: Urho Kekkonen --- Suomen johtaja: poliittinen elämäkerta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus), 2004. ISBN 951-20-6437-5. (941, [1] s., [32] kuvas.)
  • Jukka Seppinen: Menetetty Karjala? Karjala-kysymys Suomen politiikassa 1940-2000. Helsinki Jyväskylä: Minerva (Hämeenlinna: Karisto Oy:n Kirjapaino), 2006. ISBN 952-5591-73-5. (255 s., [16] kuvas., kartt.)
  • Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991: strategia ja toiminta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus), 2006. ISBN 951-20-6548-7. (779 s.), julkistettiin 20.9.2006
  • Jukka Seppinen: Mies joka sanoi KGB:lle ei. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 951-37-4777-8. (328 s.), julkistettiin 27.9.2007
  • Jukka Seppinen: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944–1950. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-151-0. (415 s.), julkistettiin 27.2.2008.
  • Jukka Seppinen: Kalevi Sorsa, SDP:n vallan varmistaja. Edita Publishing Oy, 2008. ISBN 951-37-4779-4.

Yllä mainittujen teosten lisäksi hän julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita alan julkaisuissa ja muissa lehdissä. Lisäksi Seppinen on kirjoittanut runsaasti pienoiselämäkertoja Suomen kansallisbiografiaan.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Helsingin Sanomat 9.11.2008, s. C 7
  2. ↑ Seppinen: "Menetetty Karjala?", Hämeenlinna 2006
  3. ↑ Verkkouutiset: Väyrynen torjuu Seppisen väitteet 20.6.2006. Suomen Kansallisverkko Oy. Viitattu 9.4.2007.
  4. ↑ Väyrynen torjuu Seppisen väitteet Suomenmaa Online 20.7.2006
  5. ↑ Fjodorov: Koivisto ja Väyrynen tiesivät Venäjän halusta neuvotella Karjalasta, Helsingin Sanomat 6.9.2007 www-arkisto (maksullinen)
  6. ↑ Karjala 6.7.2006, A.Arposen pääkirjoitus
  7. ↑ Seikko Eskola: Suomi neuvostotiedustelun kourissa. Nykypäivä, 2006, nro 22.9.2006.
  8. ↑ Jarkko Vesikansa: Kuristuksessa vai lännettymisen tiellä?. Suomen Kuvalehti, 2006, nro 38/22.9.2006, s. 64.
  9. ↑ Tapio Varis: . Aikalainen, 2006.
  10. ↑ 10,0 10,1 Riku Jokinen: Kiistelty historioitsija lähti ovet paukkuen kokoomuksesta, Helsingin Sanomat - Kaupunki, 4.6.2008, www-linkki (maksullinen)
  11. ↑ Seppo Hentilä: Jukka Seppinen näkee neuvostoagentteja kaikkialla.. Helsingin Sanomat, 2006, nro 21.9.2006 n:o 258 (38686), s. C 1. , www-linkki (maksullinen)
  12. ↑ Markku Jokisipilä: Seppinen hiihtää vanhoja latuja – Erillissotateesi on aikansa elänyt. Nykypäivä, 14.12.2001. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 2.12.2008.
  13. ↑ Kari Kaunismaa: Seppinen ampuu hehtaaripyssyllään epätarkasti (hakusana: Seppinen, Jukka) 13.10.2006. Agricola. Suomen historiaverkko. Viitattu 16.10.2006.
  14. ↑ Jarmo Huhtanen: Jukka Seppisen uutuuskirja sai hyytävän vastaanoton], Helsingin Sanomat, Kotimaa 28.9.2007 www-linkki (maksullinen)
  15. ↑ Veli-Pekka Leppänen: Diplomaatin vaaran vuodet. Helsingin Sanomat, 2007, nro 28.9.2007, s. C 4. , www-linkki (maksullinen)
  16. ↑ Jukka Seppisen oma blogi

[muokkaa] Yleiset lähteet

  • Hannu Seppinen: Koiviston Kotterlahden Seppisiä. Seppisen-Reitin sukuseura, 2000.
  • Kaija Heiskanen: Tuppuraiset, 460 vuotta Savon ensimmäisestä maakirjasta 2000-luvulle. Jyväskylä, 2001. ISBN 9529134886.
  • Ulkoasiainministeriön nimikirja, Ulkoasiainhallinnon matrikkeli ja ENA:aa koskevat asiakirjat, UM 5 E 5.
  • Turun yliopisto; EU:n komission Jean Monnet-projektin opettajaluettelo, European Commission – DG EAC/Jean Monnet Programme.
  • Kotkan kaupungin henkilökunta 1987–1990, kaupungin arkisto.
  • Kotkan valtuuston kokoonpano vaalien 1988 jälkeen, viralliset vaaliasiakirjat.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Seppinen
Henkilökohtaiset työkalut