Antti O. Arponen
Antti Olavi Arponen (s. 3. toukokuuta 1950 Sippola) on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on yksin tai yhdessä muiden kanssa kirjoittanut ja toimittanut yli 50 urheilukirjaa. Arponen on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti (1973) pääaineenaan Suomen historia.
Arponen oli Suomen Urheilumuseon johtaja 1977–1979 ja Suomen Urheilulehden päätoimittaja 1980–1981. Hän on toiminut Kuopiossa Savon Sanomien kaupunkilehti Viikkosavon päätoimittajana 1981–1985 ja Oikea Asema -paikallisradioaseman päätoimittajana 1985–1986. Vuosina 1986–2004 hän työskenteli Lappeenrannassa sanomalehti Etelä-Saimaan toimituspäällikkönä, urheilutoimituksen esimiehenä ja erikoistoimittajana. Vuodesta 2004 lähtien Arponen työskenteli Karjala-lehden päätoimittajana Lappeenrannassa. Hän jäi eläkkeelle vuoden 2012 alusta.
Arponen oli Suomen urheilutietäjien yhdistyksen puheenjohtaja 1997–2003 ja sijoittui lukuisia kertoja palkinnoille Urheilutiedon SM-kilpailuissa ja on ollut niissä myös kysymysten tekijänä ja tuomarina. Arponen on ollut kysymysten tekijänä myös vuodesta 2007 alkaneissa Suomen ja Viron urheilutietäjien maaotteluissa.
Hän on ollut puheenjohtajana useissa urheiluseuroissa: Pajamäen Pallo-Veikoissa Helsingissä 1978–1981, Lappeenrannan Hiihtäjissä 1988–1991, Taipalsaaren Veikoissa 1993–1995 ja salibandyseura NST:ssä Lappeenrannassa 2003–2004.
Arponen on tuonut julkisuuteen Lappeenrannan ”Huhtiniemen mysteeriin” eli Huhtiniemessä tapahtuneiksi epäillyt sodan aikaiset suomalaissotilaiden teloitukset.[1] Aihetta käsitteli myös Arponen kirjoittama Teloitetut (yhdessä Matti Meurosen kanssa 2006). Epäilyille ei myöhemmissä tutkimuksissa löytynyt pohjaa.[2] Vuoden 1918 tapahtumia Lappeenrannassa Arponen käsittelee teoksessa Koston kevät (Marko Tikan kanssa 1999). Joulukuussa 2007 Arponen julkaisi muistelmateoksensa Urheilua, kirjoja, elämää.
Arponen on ollut Lappeenrannan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen. Hän kuuluu sitoutumattomaan Myö-ryhmään. Vuonna 2010 hän sairastui suolistosyöpään[3] ja on vuodesta 2011 kuulunut Suomen Suolistosyöpäyhdistys Coloresin hallitukseen. Vuosina 2009-2012 hän oli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin hallituksen jäsen.
Hän on ollut myös Suomen Sitoutumattomat -yhdistyksen varapuheenjohtaja 2008-2009 ja puheenjohtaja 2010 sekä Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran varapuheenjohtaja vuodesta 2008. Helmikuussa 2009 Arposelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi[4].
Helge Nygrenin palkinnon Vuoden urheilukirjasta (Suomen Urheilumuseosäätiö) Arponen on saanut vuosina 1996 ja 2006. Teollisuuden ja liikkeenharjoittajien seura Pamaus myönsi hänelle vuonna 2011 elämänurapalkinnon (10 000 euroa) karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Hän on ollut muun muassa Jääski-seuran sihteerinä ja puheenjohtajana sekä Jääski-Säätiön hallituksen puheenjohtajana.
Arposen puoliso on terveydenhoitaja Merja Arponen. Heillä on kaksi poikaa, joista Tuomas Arponen (s. 10. joulukuuta 1985 Kuopio) on pelannut salibandyliigassa NST:n ja Josban joukkueissa syksystä 2005 lähtien. Kasvatustieteen maisteri Tuomas Arponen on erityisopettajana Lappeenrannassa. Toinen pojista, kauppatieteen maisteri Timo Arponen (s. 12. heinäkuuta 1981 Helsinki) työskentelee Nordean palveluksessa Helsingissä.
[muokkaa] Teokset (valikoima)
- Arponen, Antti O. (toim.): Sata urheilun suurinta. Maailman huiput paremmuusjärjestyksessä. Helsinki: Ex Libris Oy, 1982. ISBN 978-951-9-94022-9.
- Arponen, Antti O. & Mäki-Kuutti, Tarmo & Paananen, Riitta-Liisa: Talviurheilun tähdet. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1986. ISBN 978-951-0-13095-7.
- Puijon mäestä maailmalle. Kuopio, 1990. ISBN 978-952-9-01820-8.
- Luovutetun Karjalan urheilu. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 1995. ISBN 978-951-9-58617-5.
- Arponen, Antti O. & Hannus, Matti & Raevuori, Antero: Urheilu 2000. 5-osainen suurteossarja. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996.
- Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 978-951-0-21072-7.
- Arponen, Antti O. & Hannus, Matti & Kanerva, Juha: Martti Jukola. Suomen urheilun suuri tulkki. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 978-951-0-25398-4.
- Arponen, Antti O. & Hakuli, Seppo: Sankari vai konna. Keihäänheittäjä Jonni Myyrän elämä. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2001. ISBN 978-951-9-77736-8.
- Kanerva, Juha et al: Jalkapallon pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-0-27037-0.
- Viestisankarit. Olympiavoittajien Kalle Jalkasen ja Matti Lähteen elämäntarinat. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy, 2005. ISBN 978-952-5-20045-4.
- Martiskainen, Seppo et al: Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Helsinki: Yleisurheilun Tuki-säätiö, 2006. ISBN 978-951-9-89522-2.
- Urheilua, kirjoja, elämää. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy, 2007. ISBN 978-952-5-20063-8.
- Jukka Uunila – suomalainen urheiluvaikuttaja. Julkaisija Suomen Urheilumuseosäätiö. 2012. ISBN 978-952-67019-8-1.
- Terve mies sairastuu suolistosyöpään. 2012.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Huhtiniemi-aktivistin usko meni Ilta-Sanomat. 21.12.2006. Viitattu 5.4.2010.
- ↑ Leena Härkönen, Huhtiniemi ei jäänyt kaivelemaan, Helsingin Sanomat 3.5.2010 sivu C 4
- ↑ a b Turun Sanomat, 4.6.2012, s. 14.
- ↑ Ministeri Wallin myönsi 300 ansioristiä ja -mitalia 26.2.2009. Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Viitattu 4.5.2010.
Sivulta puuttuu