Erkki Tuomioja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erkki Tuomioja
Erkki Tuomioja 2007.jpg
Suomen ulkoasiainministeri
Lipponen II[1]
25.2. 2000–17.4. 2003
Jäätteenmäen hallitus[2]
17.4. 2003–24.6. 2003
Vanhanen I[3]
24.6. 2003–19.4. 2007
Kataisen hallitus
22.6.2011-
Edeltäjä Tarja Halonen [1]
Alexander Stubb
Seuraaja Ilkka Kanerva[4]
Kauppa-ja teollisuusministeri
15.4.1999-25.2.2000
Edeltäjä Antti Kalliomäki[5]
Seuraaja Sinikka Mönkäre[1]
Kansanedustaja
23.3.1970-23.3.1979
22.3.1991 -[6]
Tiedot
Syntynyt 1. heinäkuuta 1946 (ikä 65)[6]
Helsinki [6]
Puolue SDP[6]
Uskonto ateisti[7]
Puoliso Marja Helena Rajala [6]

Erkki Sakari Tuomioja (s. 1. heinäkuuta 1946 Helsinki) on Suomen ulkoasiainministeri ja sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän on toiminut ulkoministerinä vuosina 2000–2007 ja uudelleen 2011 alkaen. Hän toimi Suomen kauppa- ja teollisuusminsterinä 1999-2000.

Tuomioja on ollut kansanedustaja vuosina 1970–1979 sekä uudelleen vuodesta 1991 alkaen. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori ja ekonomi.

Tuomioja on Paasikivi-seuran varapuheenjohtaja ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston jäsen. Hän kuuluu myös ATTACiin, Suomen Luonnonsuojeluliittoon, Sadankomitealiittoon, Vapaus Valita Toisin -liikkeeseen ja Suomen Historialliseen Seuraan.

Tuomioja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut useita ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia.[8]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Sukutausta

Erkki Tuomiojan isä oli Edistyspuolueeseen, vuodesta 1951 Vapaamielisten liittoon, kuulunut Suomen Pankin pääjohtaja, pääministeri ja suurlähettiläs Sakari Tuomioja, jonka isä oli Helsingin Sanomien päätoimittaja ja entinen Edistyspuolueen kansanedustajaja Valto Tuomioja. Erkin äiti Vappu Tuomioja (o.s. Wuolijoki) oli puolestaan kansanedustaja Sulo Wuolijoen ja kirjailija, Yleisradion entisen pääjohtajan virolaissyntyisen Hella Wuolijoen tytär. Hella Wuolijoki teki uransa kirjailijana, mutta toimi myös Yleisradion pääjohtajana ja kansanedustajana.

Tuomioja oli ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa julkisuudessa vuonna 1963 osallistuessaan nuorena menestyksekkäästi television Tupla tai kuitti -tietokilpailuun aiheenaan kansainvälinen politiikka.[9]

[muokkaa] Uran luominen

Tuomioja valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971 ja ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1974. Myöhemmin hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1996, ja hänet nimitettiin poliittisen historian dosentiksi.

Nuorena Tuomiojaa tunnettiin vasemmistolaisena opiskelijaradikaalina, jonka yhteiskunnallinen toiminta alkoi jo 1960-luvun Teiniliitossa ja ylioppilaskunnassa. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vaaleissa 1968. Hän kuuluu Sadankomiteaan, joka on perusvireeltään brittiläistyylinen rauhanjärjestö ja joka aikanaan perustettiin sitoutumattomaksi lännessä toimineeksi vastineeksi lähellä kommunisteja ja kansandemokraatteja olleelle Rauhanpuolustajille. 1970-luvulla Tuomioja toimi sekä Sadankomitealiiton puheenjohtajana että Ydin-lehden päätoimittajana (1977–1991). Rauhanliiketaustastaan huolimatta Tuomioja ei ole kyseenalaistanut kansallista maanpuolustusta. Varusmiehenä hän sai alikersantin arvon ja on sen jälkeen ylennyt reservissä ylikersantiksi.

Uransa alkutaipaleella Tuomioja työskenteli tv-toimittajana vuosina 1966–1970, jonka jälkeen hänet valittiin 24-vuotiaana eduskuntaan sosiaalidemokraattien listoilta. Tuomioja oli kansanedustajana vuoteen 1979 saakka, jolloin hän siirtyi Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Tästä virasta hän palasi takaisin eduskuntaan vuoden 1991 vaaleissa. Tuomioja toimi Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana vuosina 1991–1996 ja puheenjohtajana 1996–1999, sekä suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995–1999. Hänet valittiin Paavo Lipposen II hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi vuonna 1999. Seuraavana vuonna Tuomioja nousi ulkoministeriksi presidentiksi valitun Tarja Halosen tilalle, ja hän piti paikkansa myös eduskuntavaalien 2003 jälkeen.

[muokkaa] Puolueen puheenjohtajaehdokkuus

Erkki Tuomioja on ollut useita kertoja ehdokkaana SDP:n puheenjohtajaksi, ensimmäisen kerran vuonna 1991 jolloin Pertti Paasion seuraajaksi valittiin Ulf Sundqvist. Toisen kerran hän antoi suostumuksensa 2002, jolloin Paavo Lipposesta tuli puheenjohtaja. Kolmannen kerran hän kilpaili 2005 Eero Heinäluoman kanssa, ja sai puoluekokouksessa kannatusta myös liiallista ay-sidonnaisuutta arvostelleilta lipposlaisilta. Vuonna 2008 hän oli neljättä kertaa puheenjohtajaehdokkaana,[10] mutta hävisi ratkaisevan toisen äänestyksen Jutta Urpilaiselle äänin 218-132.[11]

[muokkaa] Zavidovo-vuoto

Tuomioja paljasti vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan Kukkaisvallasta kekkosvaltaan vuotaneensa vuonna 1972 presidentti Urho Kekkosen Zavidovossa Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnevin kanssa käymästä keskustelusta tehdyn muistion lehdistölle. Zavidovo-vuotona tunnettu tapaus herätti aikanaan suurta kohua. Ei kuitenkaan tiedetä, kuka alunperin vuoti muistion Tuomiojalle.

[muokkaa] Poliittiset linjanvedot

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Erkki Tuomioja ja Luxemburgin ulkoasiainministeri Jean Asselborn.

Tuomiojan tuli mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan 1960-luvulla Teiniliitossa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, jonka edustajistoon hänet valittiin sosiaalidemokraattina vuonna 1967. Tuomioja oli 1960-luvun keskeisiä suomalaisia aktivistivaikuttajia. Hänen erikoisalana olivat kansainväliset ja kasvatusasiat. Koko eduskuntakautensa Tuomioja on toiminut ulkoasianvaliokunnassa ja hän on kirjoittanut useita taloudellista yhdentymistä sekä globalisaatiota kriittisesti käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. 1970-luvulla hän vastusti silloista EEC-vapaakauppasopimusta, mutta kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen kansanäänestystä vuonna 1994.

Ulkoministerinä Tuomioja on osallistunut aktiivisesti globalisaatiokysymysten käsittelyyn ja ollut globalisaationhallintaa käsittelevän Helsinki-prosessin suomalainen vetäjä.

SDP:ssä Tuomioja on aktiivisesti osallistunut puolueen linjaa ja politiikkaa koskevaan keskusteluun. Hän on puolustanut pohjoismaista laaja-alaista hyvinvointivaltiota ja arvostellut julkisten palvelujen leikkaamiseen tähtäävää liberaalia talouspolitiikkaa. Puolueessa häntä on pidetty sen vasemmistoon kuuluvana. Vuonna 2008 Tuomioja osallistui keskusteluun puolueen ja traditioiden uusimisesta esittämällä, että nuivettuneesta vappumarssiperinteestä voidaan luopua. Tuomioja keroi myös vastustavansa Vasemmistoliiton ja SDP:n yhdistämistä viitaten Vasemmistoliiton stalinisti-siipeen, joka ei halua SDP:hen ja jota SDP ei halua puolueeseen.[12]

Keväällä 2009 kansanedustaja Tuomioja arvosteli poikkeuksellisen kovin sanoin Italian pääministeriä Silvio Berlusconia. Tuomioja kirjoitti blogissaan, että Berlusconi ei ole häpeä vain kotimaalleen Italialle, vaan koko Euroopalle.[13]

[muokkaa] Tuomioja ja Lähi-itä

Vuonna 2001 israelilaiset poliitikot mukaanlukien ulkoministeri Shimon Peres arvostelivat kovin sanoin Tuomiojan lausuntoja hänen haastattelussaan Suomen Kuvalehdessä. Tuomioja oli verrannut palestiinalaisten kohtelua juutalaisten kokemuksiin 1930-luvun Saksassa.[14]

Suomen EU-puheenjohtajuus sattui Libanonin sodan aikaan, jolloin Tuomioja toimi aktiivisesti pääasiassa Ranskan tuella aselevon saamiseksi Hizbollahin ja Israelin kesken. Suomen kriisinhallintavaroja lisättiin yllättävän tilanteen myötä, ja Ranskan tapaan Suomi osallistui Etelä-Libanonin vakauttamiseen pääasiassa rakentajapioneerein, koska Israel järjesti Dan Haluzin johdolla strategiseksi katsottavia pommituksia siltoja, tienristeyksiä, viestiyhteyksiä ja vesilaitoksia vastaan.

Tuomiojan Israelin suhteisiin vaikuttanut asia oli kaasutunnistimien vientikielto Israelille. Israel oli Suomen ulkopoliittisen linjauksen mukaan sotaa käyvä maa, johon ei pidä viedä sotatarvikkeita eikä kaksoiskäyttöön kelpaavia tarvikkeita. Kyse ei kuitenkaan ollut kuin kahden kappaleen erästä, jolla ei olisi ollut käyttöä väestönsuojelussa, mutta olisi ollut käytettävissä tuotteen tutkimiseen ja jäljittelyyn.lähde? Tämän seurauksena Tuomiojan sähköpostiin tuli tuhansittain roskapostia, joiden Tuomioja uskoi olleen peräisin Israelin ulkoministeriöistä.[15]

Kauppasuhteet Israelin kanssa olivat muutoin normaalit.

[muokkaa] Tuomioja ja Yhdysvallat

Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat ovat arvostelleet presidentti Tarja Halosta ja myös Erkki Tuomiojaa ulkoasiainministerinä siitä, että Suomen suhteet Yhdysvaltoihin olisivat viilentyneet. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kerrotaan suuttuneen Tuomiojalle, kun hän Euroopan unionin ulkoministerinä tivasi vastauksia Yhdysvaltain CIA:n vankilentoihin ja terroristiepäiltyjen kidutukseen liittyen. Tapaamisen kerrotaan päättyneen "kohtuullisen kiivaaseen sananvaihtoon".[16]

[muokkaa] Ateismi

Tuomioja on kertonut olevansa ateisti.[7][17] Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Tuomiojalle vuonna 2008 Väinö Voipio -palkinnon. Palkintoperusteiden mukaan Tuomioja edisti sekularismia kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistossa sekä herättäessään pohdintaa uskonnon asemasta yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa.[18]

[muokkaa] Tuomioja kirjallisena vaikuttajana

Tuomioja sai vuoden 2006 Tieto-Finlandia-palkinnon Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista. Teos on kaksoiselämäkerta Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta. Tuomiojan aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa elämäkerrat K. H. Wiikistä, Sakari Tuomiojasta ja Pekka Kuusesta sekä Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevän kirja Suomen ulkopolitiikka Anno 2004. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi Virkon merkkimiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin elämäkerta Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys. Tuomioja on ahkera verkkojulkaisija, ja hänen kotisivunsa ovat herättäneet useita julkisia keskusteluja.

[muokkaa] Yksityiselämä

Erkki Tuomiojan puoliso on vuodesta 1978 ollut toimittaja, taloustieteen kandidaatti Marja-Helena Rajala. Tuomiojalla ei ole lapsia.[19] Nuoruudessa Tuomiojalla oli suhde Tarja Halosen kanssa.[20]

Liikuntaa harrastava Tuomioja joutui jättämään koripallon rannevamman vuoksi. Juoksussa hän on voittanut ikämiesten SM-kisoista hopeaa ja pronssia 3000 metrin estejuoksussa, jossa hänen ennätyksensä on 10.52,6 . Maratonin hän on juossut aikaan 2 tuntia ja 59 minuuttia.[21][22] . Erkki Tuomioja on edustanut Helsingin Jyryä vuodesta 1968 lähtien yleisurheilussa.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b c Lipposen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  2. ↑ Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  3. ↑ Vanhasen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  4. ↑ Vanhasen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  5. ↑ Lipposen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  6. ↑ a b c d e Edustajamatrikkeli Erkki Tuomioja Eduskunta. Viitattu 31.8.2010.
  7. ↑ a b – Myös uskonnotonta vakaumusta on kunnioitettava 31.12.2007. Skepsis ry. Viitattu 6.1.2008.
  8. ↑ Erkki Tuomioja, Tammi.fi
  9. ↑ Marttila, Hannu: Oikea vastaus: Erkki Tuomioja hs.fi. 14.12.2006. Sanoma News Oy. Viitattu 5.4.2010.
  10. ↑ Uusi Suomi: Taitaa Tuomioja lähteä
  11. ↑ Urpilainen: Lipponen vaihtoehto pääministeriksi Yleisradio 6.6.2008
  12. ↑ Vihreä lanka
  13. ↑ Jansson, Peter: Tuomioja: Berlusconi on koko Euroopan häpeä Ilta-Sanomat. 10.5.2009. Viitattu 20.1.2012.
  14. ↑ Tuomioja ei peru Israel-lausuntoaan, Mtv3
  15. ↑ Aittokoski, Heikki: Israelista postitettiin Tuomiojan sähköposti tukkoon vuonna 2002 Helsingin Sanomat. 25.10.2011. Viitattu 20.1.2012.
  16. ↑ Condoleezza Rice suuttui Tuomiojalle 20.12.2006 07:01. Iltasanomat.
  17. ↑ Ateisti Erkki Tuomioja: Teologit ulos yliopistosta! 4.1.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.1.2008.
  18. ↑ Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 9.12.2009.
  19. ↑ HS: Juokseva dosentti 12.1.2008. Viitattu 13.1.2008.
  20. ↑ Tasavallan presidentin haastattelu Iltalehdessä 14.10.2000
  21. ↑ Juoksijan pakollinen tauko. Iltalehti Viikonvaihde, 2009, nro 27.6./28.6., s. 24.
  22. ↑ Erkki Tuomioja Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org) Viitattu 29.5.2011.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Erkki Tuomioja -sitaatteja.
Edeltäjä:
Antti Kalliomäki		 Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1999−2000		 Seuraaja:
Sinikka Mönkäre
Edeltäjä:
Tarja Halonen
Alexander Stubb		 Suomen ulkoasiainministeri
2000–2007
2011–		 Seuraaja:
Ilkka Kanerva
–
Vanhasen ensimmäinen hallitus

Vanhanen | Heinäluoma | Tuomioja | Lehtomäki, Kiviniemi | Koskinen, Luhtanen | Rajamäki | Manninen | Kääriäinen | Wideroos | Haatainen | Kalliomäki | Saarela | Korkeaoja | Luhtanen, Huovinen | Pekkarinen | Mönkäre, Haatainen | Hyssälä | Filatov | Enestam, Wallin

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kansanedustajat 2007–2011

Matti Ahde | Marko Asell | Maarit Feldt-Ranta | Tarja Filatov | Jukka Gustafsson | Maria Guzenina-Richardson | Tuula Haatainen (2007-11.9.2007)1 | Eero Heinäluoma | Rakel Hiltunen | Susanna Huovinen | Sinikka Hurskainen | Liisa Jaakonsaari (2007-2009)2 | Reijo Kallio | Antti Kalliomäki | Ilkka Kantola | Saara Karhu | Anneli Kiljunen | Kimmo Kiljunen | Krista Kiuru | Valto Koski | Johannes Koskinen | Marjaana Koskinen | Risto Kuisma (2010-)3 | Miapetra Kumpula-Natri | Merja Kuusisto | Lauri Kähkönen | Esa Lahtela | Reijo Laitinen | Päivi Lipponen | Johanna Ojala-Niemelä | Heli Paasio | Sirpa Paatero | Tuula Peltonen | Raimo Piirainen (2009-)2 | Kari Rajamäki | Tero Rönni | Matti Saarinen | Jouko Skinnari | Jacob Söderman (11.9.2007-)1 | Tommy Tabermann (2007-2010)3 | Katja Taimela | Satu Taiveaho | Erkki Tuomioja | Jutta Urpilainen | Pauliina Viitamies | Pia Viitanen | Antti Vuolanne | Tuula Väätäinen
1Tuula Haatainen siirtyi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi 11. syyskuuta 2007, tilalle Jacob Söderman.
2Liisa Jaakonsaari valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuussa 2009, tilalle tuli Raimo Piirainen.
3Tommy Taberman kuoli 1. heinäkuuta 2010, tilalle Risto Kuisma.

Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011

Outi Alanko-Kahiluoto | Paavo Arhinmäki | Sirpa Asko-Seljavaara | Tuija Brax | Pekka Haavisto | Juha Hakola | Eero Heinäluoma | Rakel Hiltunen | Arja Karhuvaara | Mari Kiviniemi | Päivi Lipponen | Sanna Perkiö | Pertti Salolainen | Sari Sarkomaa | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Astrid Thors | Erkki Tuomioja | Jan Vapaavuori | Ben Zyskowicz

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Tuomioja&oldid=11240642
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä