Poliittinen historia
Wikipedia
Poliittinen historia on tieteenala, joka voi käsitellä esimerkiksi poliittista päätöksentekoa, valtarakenteita, poliittisia ideologioita ja valtiollista päätöksentekoa. Sillä on yhteisiä tutkimusalueita aatehistorian, sosiaalihistoria, taloushistorian ja sotahistorian kanssa.
Poliittinen historia on kenties perinteisin historiantutkimuksen osa-alue, joka pitkään keskittyi valtiollisen, "poliittisen" tapahtumisen tutkimukseen. Tällöin historiankirjoituksessa keskityttiin poliitikkojen, päättäjien ja hallitsijoiden historiaan. Nykyään "yksityisen" ja "julkisen" välisen rajan madalluttua poliittisen historian tutkimusala on huomattavasti laajentunut – "kaikki on poliittista".
[muokkaa] Poliittisen historian tutkimus Suomessa
Poliittista historiaa voi opiskella sekä Turun että Helsingin yliopistossa. Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen professorit ovat Seppo Hentilä ja Pauli Kettunen, Turussa vastaavia virkoja hoitavat Timo Soikkanen ja Kimmo Rentola. Muista historia-aineista poiketen poliittinen historia ei näissä yliopistoissa kuulu humanistiseen tiedekuntaan, vaan Helsingissä valtiotieteelliseen ja Turussa yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Glover, Jonathan: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. (Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman. Pystykorvakirja. 4. painos 2007. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X.
- Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia. WSOY, 2006.
- Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa. Otava, 2006.
- Eric Hobsbawn: Äärimmäisyyksien aika: Lyhyt 1900-luku (1914–1991). Vastapaino, 1999.
