Jutta Urpilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jutta Urpilainen
Urpilainen vuonna 2022
Urpilainen vuonna 2022
EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari
Von der Leyenin komissio
1.12.2019–
Edeltäjä Neven Mimica
Suomen valtiovarainministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–6.6.2014
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Antti Rinne
Suomen pääministerin sijainen
Kataisen hallitus
22.6.2011–6.6.2014
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Antti Rinne
Kansanedustaja
19.3.2003–30.11.2019
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt4. elokuuta 1975 (ikä 49)
Lapua
Ammatti luokanopettaja
Puoliso Juha Mustonen (vih. 2006)
Lapset 2
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus kasvatustieteiden maisteri (2002)
Tutkinnot Jyväskylän yliopisto
Uskonto kristinusko[1]
Aiheesta muualla
juttaurpilainen.net

Jutta Pauliina Urpilainen (s. 4. elokuuta 1975 Lapua[2]) on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko ja kansanedustaja vuosina 2003–2019.[3] Urpilainen valittiin Suomen komissaariksi Von der Leyenin komissioon vuosiksi 2019–2024. Urpilainen aloitti tehtävässä 1. joulukuuta 2019. Urpilaisen vastuualueelle kuuluu Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet.[4]

Urpilainen toimi SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008–2014 ja Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 2011–2014.[5]

Urpilainen on ollut Kokkolan kaupunginvaltuustossa jäsenenä ja puheenjohtaja vuoden 2015 tammikuusta vuoden 2016 elokuuhun, jolloin hän luopui puheenjohtajuudesta perhesyiden vuoksi. Hän oli Kokkolan valtuuston ensimmäinen naispuheenjohtaja.[6]

Koulutus ja työkokemus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1994 Kiviniityn lukiosta Kokkolasta. Vuosina 1982–1995 hän opiskeli musiikkia ja tanssia Keski-Pohjanmaan konservatoriossa.[1] Vuonna 2002 Urpilainen valmistui kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta.[3] Samana vuonna Urpilainen levytti joululaulualbumin Jouluisia ajatuksia.[7]

Ennen valintaansa eduskuntaan Urpilainen työskenteli opettajana Helsingissä (2001–2002) ja Kokkolassa (2002–2003).[3]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen vaikutti SDP:n nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä edustaen Suomea Euroopan nuorten sosialistien (ECOSY) hallituksessa vuosina 1998–1999. Hän on toiminut useissa kansainvälisissä järjestötehtävissä, kuten Suomen valtuuskunnassa YK:n (2000) ja Unescon (1999, 2001, 2005) yleiskokouksissa.[3]

Vuosina 2000–2019 Urpilainen oli Kokkolan kaupunginvaltuutettu.[3][8] Vuosina 2015–2016 hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, jolloin hänestä tuli Kokkolan valtuuston ensimmäinen naispuheenjohtaja.[3][9] Eduskuntaan Urpilainen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä Vaasan vaalipiiristä.[10] Kevään 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä.[11] Hänen vaalirahoituksensa oli reilut 30 000 euroa, josta merkittävä osa tuli taulukaupan avulla.[12][13] Vuosina 2007–2008 Urpilainen toimi SDP:n eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana.[3]

Helmikuussa 2008 Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei aio jatkaa SDP:n johdossa huonon vaalimenestyksen vuoksi. Hän luopui puheenjohtajuudesta kesän 2008 puoluekokouksessa.[14] Urpilainen asettui ehdolle ja voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218–132.[15] Hänestä tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös nuorin puheenjohtaja.[16] Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen johdossa olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.[17]

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa SDP:stä tuli toiseksi suurin eduskuntapuolue, vaikka se menetti kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan, sillä keskusta kärsi vielä suuremman tappion.[18] Urpilainen valittiin vaaleissa kolmannelle kaudelleen 11 670 äänellä.[19] Hänen kampanjakulunsa olivat reilut 35 000 euroa, joista omia varoja reilut 15 000 euroa ja loput puolueelta saatua tukea.[20] Vaalien jälkeen hän toimi huhti-kesäkuussa eduskunnan varapuhemiehenä.[3]

Valtiovarainministerinä 2011–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2011 vaikeiden hallitusneuvotteluiden jälkeen SDP nousi hallitukseen ja Urpilaisesta tuli Kataisen hallituksen valtiovarainministeri ja samalla Suomen ensimmäinen nainen virassa.[21]

Urpilaisen ollessa valtiovarainministerinä eduskunnassa käsiteltiin Kreikan tukipakettia, ja Suomi vaati hänen johdollaan Kreikalta vakuuksia tukilainoille.[22] Vuonna 2012 talouslehti Financial Times valitsi Urpilaisen Euroopan neljänneksi parhaimmaksi valtiovarainministeriksi.[23] Urpilainen osallistui ministerinä ollessaan vuosina 2012 ja 2013 julkisuudelta suljettuihin Bilderberg-ryhmän kokouksiin. Huomiota herätti, että kokousmatkan kustansi Suomen valtio.[24][25]

Häviö puheenjohtajavaalissa ja kansanedustajana 2014–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevään 2014 puoluekokouksessa Urpilainen pyrki neljännelle puheenjohtajakaudelle, mutta hävisi Antti Rinteelle puoluekokousedustajien äänin 257–243.[26] Urpilainen palasi kesäkuussa 2014 jäseneksi ulkoasiainvaliokuntaan ja eduskunnan pankkivaltuustoon, joissa toimi myös ennen ministerikauttaan vuosina 2009–2011.[3] Marraskuussa 2014 Urpilainen ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[27] Hän oli Vaasan vaalipiirin äänikuningatar lähes 11 600 äänellä.[28] Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Urpilainen uusi paikkansa kansanedustajana kerättyään 11 007 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten kaikista Vaasan vaalipiirin ehdokkaista.[29]

Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina 2019–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komissaari Urpilainen ja USA:n valtiovarainminsteri Janet Yellen Brysselissä 2021.

Joulukuussa 2019 Urpilainen siirtyi EU-komissaariksi Ursula von der Leyenin johtamaan komissioon, joka aloitti viisivuotiskautensa 1. joulukuuta 2019. Hän on vastuussa EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista.[30] Komissaari Urpilainen on aloitti joulukuussa 2021 Global Gateway -projektin, jota on kuvattu vastineeksi Kiinan Vyö ja tie -ohjelmalle. Komissio aikoo siirtää tämän nimikkeen alle 300 miljardin ulkomaanapubudjettinsa.[31]

Presidenttiehdokkaana 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen oli SDP:n ehdokas vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[32] Elokuussa 2023 SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin pyysi Urpilaista puolueen presidenttiehdokkaaksi ja Urpilainen kertoi harkitsevansa ehdokkuutta ja ilmoittavansa lopullisen päätöksensä marraskuuhun mennessä.[33] Marraskuussa 2023 Urpilainen ilmoitti puoluevaltuuston kokouksessa lähtevänsä SDP:n presidenttiehdokkaaksi.[34]

Urpilainen sai vaaleissa 4,3 prosenttia äänistä ja jäi kuudennelle sijalle. Helsingin Sanomat kuvaili tulosta ”SDP:lle katastrofaaliseksi”. Kehnoa tulosta selitettiin Pekka Haavistoa hyödyttäneellä taktisella äänestämisellä sekä Urpilaisen vaalikampanjan myöhäisellä aloituksella.[35][36][37][38]

Vaalirahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilaisen vaalikampanjan tavoitevaalibudjetiksi ilmoitettiin 700 000 euroa.[39] Urpilaisen kampanja julkaisi vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen ensimmäisenä, 12. tammikuuta 2024. Ilmoituksessa kerrottiin kampanjan keränneen vaalirahoitusta 767 000 euron verran, josta 550 000 euroa tuli SDP:ltä. Kampanja sai tukea "muilta tahoilta" eli erityisesti ammattiliitoilta 111 850 eurolla, josta 30 000 euroa tuli PAMilta ja 30 000 euroa Teollisuusliitossa vaikuttavalta Teollisuusdemarien opintoyhdistys ry:ltä. Yksityishenkilöiltä kampanja sai tukea 35 000 eurolla ja yrityksiltä 60 150 eurolla.[40][41]

Yrityksistä ja yksityishenkilöistä kampanjan suurin ja ainut 1 500 euron ilmoitusrajan ylittänyt tukija oli Sanna Marinin ja tämän entisen erityisavustajan Tuulia Pitkäsen MA/PI Oy, joka tuki kampanjaa 50 000 eurolla.[42][41]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilaisen mielestä Euroopan unionia ei tule pitää itsestäänselvyytenä. Urpilaisen mukaan kotimaisessa keskustelussa olisi tärkeä pohtia, mihin asiohin EU:n halutaan ottavan kantaa. Urpilainen pitää EU:ta läheisimpänä yhteisönä, jossa on tarjolla leveämmät hartiat kansainvälisen yhteistyön kysymyksissä. Urpilaisen mukaan Suomi on aktiivinen EU-toimija ja hän toivoo, että myös tulevaisuudessa Suomi toisi omia ehdotuksia rakentavasti.[43]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Urpilainen arvosteli sekä Georgiaa että Venäjää kriisin kärjistämisestä sotatoimiin. Urpilaisen mielestä Suomi tarvitsi tuolloin entistä vahvempaa Venäjä-politiikkaa, vahvempaa EU:n ulkopolitiikka sekä vahvempaa Itämeri-politiikkaa. Urpilaisen mukaan tuolloin ei ollut tarvetta turvallisuuspolitiikan tai Nato-suhteen uudelleentarkasteluun. Urpilainen piti tuolloin puolustuspolitiikan varovaisuutta vahvuutena kansainvälisten suhteiden ennakoimattomissa muutoksissa.[44] Vuonna 2014 Urpilainen kuvasi Ukrainan alkanutta kriisiä synkkänä turvallisuuspoliittisena epävarmuutena, jolle hän halusi nopean ja diplomaattisen lopun.[45]

Arvopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilaisen mielestä taloudessa ja politiikassa on oltava tilaa myös arvokeskustelulle. Urpilainen on toivonut, että talouselämässä puhuttaisiin enemmän siitä, mikä on oikein ja mikä on kohtuullista. Urpilaisen mukaan julkisuudessa olevat ihmiset voivat olla esimerkkejä siitä, ettei uskonnon tarvitse olla tabu, vaan se voi olla normaali osa elämää. Urpilaisen mukaan hänen suhteensa uskontoon on sellainen, ettei hän ole halunnut peitellä sitä, mutta ei myöskään tuoda poikkeuksellisen paljoa julki. Urpilainen on puhunut uskosta ja mediassa on noteerattu Urpilaisen kaulassa roikkuva ristikoru.[46] Urpilaisen mukaan uskonto ja politiikka kytkeytyvät toisiinsa uskonnonvapauden kautta.[47]

Vaalirahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jutta Urpilaisen presidentinvaalikampanjan 2024 kokonaisbudjetti on noin 700 000 euroa. Urpilaisen kampanja on arvioinut saavansa ay-liikkeeltä lahjoituksina 100 000 euroa. Tukea ovat antaneet muun muassa Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Teollisuusliiton demarit, jotka molemmat ovat lahjoittaneet 30 000 euroa.[48]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jutta Urpilaisen isä on SDP:n entinen kansanedustaja Kari Urpilainen.[3] Hänen äitinsä Pirjo Urpilainen (o.s. Töyräs) on opettaja.[5]

Urpilainen on ollut vuodesta 2006 naimisissa ulkoasiainministeriössä työskentelevän Juha Mustosen kanssa.[1] He adoptoivat Kolumbiasta runsaan vuoden ikäisen pojan maaliskuussa 2016, ja Urpilainen jäi loppuvuodeksi pois eduskuntatyöstä hoitaakseen lasta[49] ja luopui Kokkolan valtuuston puheenjohtajuudesta myös perhesyihin vedoten elokuussa 2016.[6] Eduskuntatyöhön Urpilainen palasi vanhempainvapaalta helmikuun alussa 2017.[50] Vuonna 2019 he adoptoivat toisen lapsen Kolumbiasta, 3-vuotiaan tytön[51].

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen on tunnustuksellinen kristitty. Hänen mukaansa hengellisyys näkyy arvoissa.[47] Urpilaisen kristilliset arvot ovat tulleet kodin perintönä, minkä lisäksi hän on osallistunut kirkon päiväkerhoihin, pyhäkouluun ja rippikouluun. Rippikoulun jälkeen Urpilaisen suhde kristinuskoon lähentyi. Urpilainen oli myös isosena ja seurakuntanuorten toiminnassa sekä nuorisotyön johtokunnassa. Urpilainen on kuvannut kristinuskoa kivijalkana, jonka päälle elämä on rakentunut.[46] Urpilainen pitää vuorisaarnan kultaista sääntöä eettisenä ohjenuoranaan.[52] Urpilainen suhtautuu myönteisesti myös islamiin, jonka viestiksi hän näkee rauhan, moninaisuuden ja suvaitsevaisuuden.[53]

Kunniamerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Niemi, Mari K.: Urpilainen, Jutta (1975–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 19.11.2013 (päivitetty 9.6.2014). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 31.7.2014.
  2. ↑ Urpilainen syntyi Jyväskylässä, mutta hänen syntymäkotikunnakseen on merkitty Lapua, koska hänen opiskelijaäitinsä Pirjo Urpilainen ei ollut siirtänyt kotikuntaansa Lapualta Jyväskylään, kun hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa. Lapsuutensa Jutta Urpilainen vietti Kokkolassa.
    Junkkari, Marko – Nieminen, Tommi: Tässä talossa syntyi presidentti... Helsingin Sanomat, 24.12.2023, s. B 7. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 25.12.2023.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Jutta Urpilainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.10.2013.
  4. ↑ Komissaariehdokkaat 27.11.2019. Euroopan komissio. Viitattu 27.11.2019. (suomeksi)
  5. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 963. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  6. ↑ a b Jutta Urpilainen luopuu Kokkolan valtuuston puheenjohtajuudesta perhesyistä yle.fi. Viitattu 22.8.2016.
  7. ↑ Jutta Urpilainen: Jouluisia ajatuksia Viola Suomen kansallisdiskografia. Viitattu 14.10.2013.
  8. ↑ Pitkän linjan poliitikot Jutta Urpilainen ja Tuomo Puumala jättävät Kokkolan kaupunginvaltuuston Yle Uutiset. 5.12.2019. Viitattu 21.5.2021.
  9. ↑ Yle: Jutta Urpilaisesta Kokkolan valtuuston puheenjohtaja Kuntalehti. 19.1.2015. Viitattu 21.5.2021.
  10. ↑ Vaasa vp Eduskuntavaalit 2003 – tulospalvelu. HS. Viitattu 14.10.2013.
  11. ↑ Valitut ehdokkaat Vaasan vaalipiiri Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2007. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  12. ↑ Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Jutta Urpilainen Vaalit.fi. 20.5.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 14.10.2013.
  13. ↑ Urpilaisella taulukauppaa melkein 10000 eurolla Uusi Suomi. 26.9.2009. Viitattu 14.10.2013.
  14. ↑ Ukkola, Sanna: Heinäluoma luopuu puheenjohtajuudesta Iltasanomat.fi. 10.2.2008. Viitattu 15.11.2014.
  15. ↑ Aunila, Seija: Jutta Urpilainen SDP:n puheenjohtajaksi Elävä arkisto. 6.6.2008. Yle. Viitattu 15.11.2014.
  16. ↑ Nieminen, Martta: "Nyt päästiin hienohelmoista eroon" – Urpilainen suree naispuoluejohtajien katoa HS.fi. 19.6.2014. Viitattu 15.11.2014.
  17. ↑ Lindfors, Jukka: Jutta Urpilainen: Aivan aluksi haluan kiittää Elävä arkisto. 28.10.2008. Yle. Viitattu 15.11.2014.
  18. ↑ Koko maa – puolueiden kannatus Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2011. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  19. ↑ Valitut ehdokkaat Vaasan vaalipiiri Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2011. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  20. ↑ Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Eduskuntavaalit 2011: Jutta Urpilainen 20.6.2011. Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta. Viitattu 14.10.2013.
  21. ↑ SDP nimesi ministerinsä – Urpilaisesta valtiovarainministeri Yle Uutiset. 18.6.2011. Viitattu 18.6.2011.
  22. ↑ Jutta Urpilaisen tie Brysseliin – Antti Rinne halusi eroon varjostaan Yle Uutiset. 10.9.2019. Viitattu 21.5.2021.
  23. ↑ FT: Jutta Urpilainen Euroopan neljänneksi paras valtiovarainministeri Yle Uutiset. 22.11.2012. Viitattu 21.5.2021.
  24. ↑ http://yle.fi/uutiset/urpilainen_bilderberg-kokouksessa_yksityishenkilona_-_veronmaksajien_rahoilla/6148612
  25. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/a1305572584165
  26. ↑ Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  27. ↑ Sdp:n Jutta Urpilainen lähtee eduskuntavaaleihin ehdolle Vaasan vaalipiirissä hs.fi. 14.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.11.2014.
  28. ↑ Jutta Urpilainen Vaasan vaalipiirin äänikuningatar
  29. ↑ Vaasan vaalipiiri
  30. ↑ Kuukauden kysymys: Jutta Urpilainen, mikä on uuden komission tärkein tehtävä? Eurooppatiedotus. 16.12.2019. Viitattu 21.5.2021.
  31. ↑ https://www.devex.com/news/eu-aid-dept-s-387k-metaverse-meets-real-world-critique-104335
  32. ↑ Presidentinvaali 2024, 1. vaali – Koko maa, ehdokkaat Vaalien tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 31.1.2024.
  33. ↑ Marin pyytää Jutta Urpilaista Sdp:n presidenttiehdokkaaksi, Urpilainen kertoo päätöksensä marraskuuhun mennessä hs.fi. 16.8.2023. Viitattu 16.8.2023.
  34. ↑ Kinnunen, Pekka: Jutta Urpilainen lähtee SDP:n presidenttiehdokkaaksi – teemana ”ketään ei jätetä” Yle Uutiset. 19.11.2023. Viitattu 19.11.2023.
  35. ↑ Presidentinvaali 2024, 1. vaali – Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 28.1.2024. Oikeusministeriö. Viitattu 31.1.2024.
  36. ↑ Ehdokasjoukon laajuus teki presidentinvaaleille hyvää (vain tilaajille) Helsingin Sanomat. 30.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  37. ↑ Junkkari, Marko: Taktinen äänestäminen jyräsi itseään edustaneiden miesten vaalissa Helsingin Sanomat. 30.1.2024. Arkistoitu 31.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  38. ↑ Heiskanen, Pietu: SDP:n heikko menestys presidentinvaaleissa saa edelleen jatkoa: Urpilainen jäi selvästi alle viiteen prosenttiin 28.1.2024. Yle. Viitattu 31.1.2024.
  39. ↑ Tässä ovat vaalibudjetit: ehdokkaiden välillä valtavia eroja Yle Uutiset. 11.1.2024. Viitattu 23.1.2024.
  40. ↑ Ennakkotiedot Jutta Urpilaisen presidentinvaalikampanjan rahoituksesta Jutta Urpilainen Suomen tasavallan presidentiksi 2024. 12.1.2024. Viitattu 23.1.2024.
  41. ↑ a b Presidentinvaalit | Sanna Marinin yritys antaa 50 000 euroa Jutta Urpilaisen vaalikassaan Helsingin Sanomat. 12.1.2024. Viitattu 23.1.2024.
  42. ↑ Ennakkotiedot Jutta Urpilaisen presidentinvaalikampanjan rahoituksesta Jutta Urpilainen Suomen tasavallan presidentiksi 2024. 12.1.2024. Viitattu 23.1.2024.
  43. ↑ Huttunen, Karina: Suhteet katkesivat Venäjään, mutta komissaari Jutta Urpilainen näkee, että Suomella on uusia yhteistyömahdollisuuksia Yle. 9.5.2023. Viitattu 14.8.2023.
  44. ↑ Urpilainen: Turvallisuuspolitiikka saa olla ennallaan Yle. 2.9.2008. Viitattu 14.8.2023.
  45. ↑ Raeste, Juha-Pekka: Urpilainen: Euroopan ylle on langennut synkkä turvallisuuspoliittinen epävarmuus Helsingin Sanomat. 15.3.2014. Viitattu 14.8.2023.
  46. ↑ a b Antila, Hanna: Arvoja ja armoa Kirkko ja kaupunki. 16.9.2014. Viitattu 14.8.2023.
  47. ↑ a b Säävälä, Hilkka: Uskonto on rasite politiikassa Yle. 25.7.2012. Viitattu 14.8.2023.
  48. ↑ Miettinen, Satu & Viitala, Silja: Hesburgerin perustaja rahoittaa Stubbia, Herlinien mahtisuvun jäsen Haavistoa: rikkaat kertovat, keitä tukevat Yle. 11.1.2024. Viitattu 11.1.2024.
  49. ↑ Toivonen, Terhi: Jutta Urpilaisesta pienen pojan äiti Yle uutiset. 24.3.2016. Viitattu 24.3.2016.
  50. ↑ http://iltalehti.fi/politiikka/201702022200063798_pi.shtml
  51. ↑ https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006143175.html
  52. ↑ Karvala, Kreetta: Tällaisiin jumaliin presidenttiehdokkaat uskovat Iltalehti. 24.12.2023. Viitattu 11.1.2024.
  53. ↑ Jutta Urpilainen: Visiting the Sheikh Zayed Grand Mosque in Abu Dhabi was a breathtaking experience X. 8.6.2022.
  54. ↑ Annetut kunniamerkit 1990-2021 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. Viitattu 6.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Jyrki Katainen 		Suomen EU-komissaari
2019– 		Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Jyrki Katainen 		Suomen valtiovarainministeri
2011–2014 		Seuraaja:
Antti Rinne
SDP:n kansanedustajat
Vaasan vaalipiirin kansanedustajat
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jutta_Urpilainen&oldid=22708445”