Jouko Skinnari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EU-konferenssi, Pariisi, 2008

Jouko Juhani Skinnari (s. 12. elokuuta 1946 Lahti)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko. Hän on ollut Hämeen vaalipiirin kansanedustaja vuodesta 1980. Hän oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri vuosina 1997–1999.

Koulutukseltaan Skinnari on oikeustieteen kandidaatti.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari valmistui ylioppilaaksi Lahden lyseosta vuonna 1965 ja oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli urheilutoimittajana Ylellä ja Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1963–1969 ja KELA:n henkilöstöasiain lakimiessihteerinä vuonna 1971.[2]

Skinnari saavutti 16-17-vuotiaitten Suomen mestaruuden 3x1000 metrin juoksussa ja maastojuoksun joukkuekilpailussa vuonna 1963.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 Skinnari oli Paasion II hallituksen sosiaali- ja terveysministerin poliittinen sihteeri ja vuosina 1972–1973 valtioneuvoston esittelijä. Vuosina 1974–1980 hän työskenteli eduskunnan talous- ja sosiaalivaliokuntien sihteerinä.[1]

Skinnari toimi Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana vuosina 1975–2012 ja hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi keväällä 2013, jolloin hänelle myönnettiin myös Kansan Sivistysrahaston Rafael Paasio -mitali SDP:n eteen tehdystä työstä.[3]

Päijät-Hämeen maakunnassa Skinnari vaikutti Helsingin yliopiston ja korkeakoulujen Lahden toimintojen syntyyn 1970-luvun lopulta. Eduskunnassa hän oli aktiivinen ammattikorkeakoulujen sekä yliopistokeskusten aikaansaamisessa. Hänen tavoitteitaan ovat olleet Lahden liikenteellisen aseman parantaminen ja erityisesti Lahden oikoradan kehittäminen osana PietariMoskovaKiina-ratayhteyttä ja Lahden yhteyksiä Helsinki-Vantaa-lentokentälle. Skinnari oli perustamassa Lahden oikoradan tehokasta hyödyntämistä kannattavaa Oiko ry:tä ja on ollut sen hallituksessa.lähde?

Skinnari on toiminut kansanedustajana yhtäjaksoisesti syksystä 1980, jolloin hän nousi eduskuntaan varasijalta Salme Myyryläisen kuoltua kesken kauden.[1] Huhtikuussa 2014 Skinnari ilmoitti ettei aio asettua ehdolle enää vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[4]

Skinnari on pitkäaikainen parlamentaarikko, joka on ollut rakentamassa suomalaista sosiaali- ja terveysturvaa sekä työelämän lainsäädäntöä. Hän on vaikuttanut suomalaisessa talouselämässä muun muassa energia- ja ympäristöasioissa, rahoitusmarkkinoissa sekä valtion omistajapolitiikassa.lähde?

9. lokakuuta 1997 – 14. huhtikuuta 1999 Skinnari oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri. Ministerikaudellaan Skinnari oli Euroopan investointipankin (EIP) hallintoneuvoston puheenjohtaja vuonna 1998.[1] Toimiessaan toisena valtiovarainministerinä vuosina Skinnari vaikutti ratkaisevalla tavalla Lahden Sibeliustalon syntyyn ja noin 10 miljoonan euron valtion ja Euroopan unionin avustukseen kyseiselle hankkeelle.[5] Myös Sibeliustalon nimi oli Skinnarin ajatus, jonka hän sai Sibelius-junasta ja Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-levystä.[5]

Eduskunnassa Skinnari on ollut puheenjohtaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (1987–1997), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (1999–2003) ja talousvaliokunnassa (2003–2011). Vuodesta 1999 hän on ollut suuren valiokunnan jäsen ja heinäkuusta 2011 sen työjaoston jäsen. Syyskuusta 2011 hän on toiminut valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtajana ja kunta- ja terveysjaoston jäsenenä.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on kirjoittanut neljä teosta, joista viimeisimmät Eurooppa ja Suomi (1990) sekä Uusi Eurooppa ja Suomi (1993) on tehty yhteistyössä oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven kanssa.[6] Vuonna 1973 häneltä ilmestyi Ilpo Halosen kanssa teos Varusmiehen käsikirja.[2]

Skinnari oli perustamassa kirjailijaprofessori Risto Ahdin kanssa yli 30-vuotiasta Lahden Runomaratonia, joka keräämällä yli 50 000 kilpailurunoa on tehnyt 18 runokirjaa, joista yhden ruotsiksi. Skinnari toimi Lahden Runomaraton ry:n puheenjohtajana vuosina 1982–2012.[1] Hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi elokuussa 2013.[7]

Luottamustehtäviä ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari toimi Varusmiesliiton puheenjohtajana vuonna 1971 ja on sen kunniapuheenjohtaja.[2]

Eduskunnassa Skinnari on ollut Venäjän (1995–1997, 2011–), Japanin (1987–2011), Keski-Amerikan (2010–), Kuwaitin (2008–), Slovakian (2008–2011) ja Tšekin (1985–2011) ystävyysryhmien puheenjohtaja.[2] Vuodesta 2004 hän on ollut myös Suomi–Venäjä-Seuran varapuheenjohtaja.[1] Vuonna 2011 Japanin hallitus myönsi Skinnarille Nousevan auringon ritarikunnan kunniamerkin Suomen ja Japanin välisten suhteiden edistämisestä.[8] Skinnari on ollut yhteistyössä suomalaissyntyisen japanilaisen senaattorin, Martti Turusen kanssa.lähde?

Skinnari on saanut Suomen Leijonan ritarikunnan, Suomen Kaupunkiliiton, Rintamaveteraaniliiton, Sotaveteraaniliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton sekä Hämäläis-Osakunnan ansiomerkit.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on ollut naimisissa ohjaaja Tertta Saarikon kanssa vuodesta 2002. Hänellä on aiemmasta avioliitostaan (1967–1991) kaksi aikuista lasta.[1] Skinnarin poika Ville Skinnari on entinen jääkiekkoilija.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Uusi Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1993.
  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1990.
  • Aro, Pekka & Skinnari, Jouko: Lasisota. Helsinki: Tammi, 1977.
  • Halonen, Ilpo & Skinnari, Jouko (toim.): Varusmiehen käsikirja. Helsinki: Tammi, 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Jouko Skinnari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c d e Henkilökuva Skinnarin kotisivut. Viitattu 6.10.2013.
  3. Jouko Skinnarille Rafael Paasio -mitali 6.5.2013. Etelä-Lahden Sosialidemokraatit. Viitattu 6.10.2013.
  4. Lasila, Risto: Jouko Skinnari ei pyri enää Arkadianmäelle Yle Uutiset. 15.4.2014. Viitattu 22.7.2014.
  5. a b Sibeliustalo 10 vuotta 8.3.2010. Jouko Skinnari. Viitattu 6.10.2013.
  6. Julkaisut Jouko Skinnarin kotisivu. Viitattu 6.10.2013.
  7. Skinnarista Lahden Runomaratonin kunniapuheenjohtaja 25.8.2013. ESS.fi. Viitattu 6.10.2013.
  8. Japani palkitsi Jouko Skinnarin Suomi-Japani-suhteiden ahkerasta rakentamisesta 26.8.2011. Yle. Viitattu 29.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]