Jouko Skinnari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EU-konferenssi, Pariisi, 2008

Jouko Juhani Skinnari (s. 12. elokuuta 1946 Lahti) on SDP:n kansanedustaja Hämeen vaalipiiristä vuodesta 1980. Hän oli toisena valtiovarainministerinä Lipposen I hallituksessa 9. lokakuuta 1997–14. huhtikuuta 1999. Hän on toiminut puheenjohtajana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (1987–1997), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (1999–2003) ja talousvaliokunnassa (2003–2011).[1] Vuodesta 2009 hän on ollut suuren valiokunnan jäsen ja heinäkuusta 2011 sen työjaoston jäsen. Syyskuusta 2011 hän on toiminut valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtajana ja kunta- ja terveysjaoston jäsenenä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti (1969).[1] Ennen poliittista uraansa hän toimi urheilutoimittajana Ylellä ja Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1963–1969 ja KELA:n henkilöstöasiain lakimiessihteerinä vuonna 1971.[2] Vuonna 1972 hän oli Paasion II hallituksen sosiaali- ja terveysministerin poliittinen sihteeri ja vuosina 1972–1973 hän toimi valtioneuvoston esittelijänä.[1] Vuosina 1974–1980 hän oli eduskunnan talous- ja sosiaalivaliokuntien sihteerinä.[1]

Kansanedustajaksi Skinnari nousi syksyllä 1980 varasijalta Salme Myyryläisen kuoltua kesken kauden. Hän on pitkäaikainen parlamentaarikko, joka on ollut rakentamassa suomalaista sosiaali- ja terveysturvaa sekä työelämän lainsäädäntöä. Viime vuosina hän on ollut suomalaisen talouselämän vaikuttaja muun muassa energia- ja ympäristöasioissa, rahoitusmarkkinoissa sekä valtion omistajapolitiikassa.lähde?Skinnari oli ministeriaikanaan Euroopan investointipankin (EIP)hallintoneuvoston puheenjohtaja 1998.

Päijät-Hämeen maakunnassa Skinnari vaikutti Helsingin yliopiston ja korkeakoulujen Lahden toimintojen syntyyn 1970-luvun lopulta. Eduskunnassa hän oli aktiivinen ammattikorkeakoulujen sekä yliopistokeskusten aikaansaamisessa. Hänen tavoitteitaan ovat olleet Lahden liikenteellisen aseman parantaminen ja erityisesti Lahden oikoradan kehittäminen osana PietariMoskovaKiina-ratayhteyttä ja Lahden yhteyksiä Helsinki-Vantaa-lentokentälle. Skinnari oli perustamassa Lahden oikoradan tehokasta hyödyntämistä kannattavaa Oiko ry:tä ja on ollut sen hallituksessa. Toimiessaan toisena valtiovarainministerinä vuosina 1997–1999 Skinnari vaikutti ratkaisevalla tavalla Lahden Sibeliustalon syntyyn ja noin 10 miljoonan euron valtion ja Euroopan unionin avustukseen kyseiselle hankkeelle.[3] Myös Sibeliustalon nimi oli Skinnarin ajatus, jonka hän sai Sibelius-junasta ja Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-levystä.[3]

Eduskunnassa Skinnari on Venäjän, Japanin, Keski-Amerikan, Kuwaitin, Slovakian ja Tsekin ystävyysryhmien puheenjohtaja.[2] Vuodesta 2004 hän on ollut myös Suomi–Venäjä-Seuran varapuheenjohtaja.[1] Vuonna 2011 Japanin hallitus myönsi Skinnarille Nousevan auringon ritarikunnan kunniamerkin Suomen ja Japanin välisten suhteiden edistämisestä.[4] Skinnari on ollut yhteistyössä suomalaissyntyisen japanilaisen senaattorin, Martti Turusen kanssa.lähde?

Skinnari on kirjoittanut neljä teosta, joista viimeisimmät Eurooppa ja Suomi (1990) sekä Uusi Eurooppa ja Suomi (1993) on tehty yhteistyössä oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven kanssa.[5] Hän oli perustamassa kirjailijaprofessori Risto Ahdin kanssa yli 30-vuotiasta Lahden Runomaratonia, joka keräämällä yli 50 000 kilpailurunoa on tehnyt 18 runokirjaa, joista yksi on ruotsiksi. Skinnari toimi Lahden Runomaratonin puheenjohtajana vuosina 1982–2012[1] ja hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi elokuussa 2013.[6]

Skinnari toimi Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana vuosina 1975–2012 ja hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi keväällä 2013, jolloin hänelle myönnettiin myös Kansan Sivistysrahaston Rafael Paasio -mitali SDP:n eteen tehdystä työstä.[7] Skinnari on saanut myös Suomen Leijonan ritarikunnan, Suomen Kaupunkiliiton, Rintamaveteraaniliiton, Sotaveteraaniliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton sekä Hämäläis-Osakunnan ansiomerkit.lähde?

Skinnari toimi Varusmiesliiton puheenjohtajana vuonna 1971 ja on myös sen kunniapuheenjohtaja.[2]

Skinnari oli nuorena menestyksekäs juoksija ja saavutti 16-17-vuotiaitten Suomen mestaruuden 3x1000 metrin juoksussa ja maastojuoksun joukkuekilpailussa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on ollut naimisissa ohjaaja Tertta Saarikon kanssa vuodesta 2002.[1] Hänellä on aiemmasta avioliitostaan kaksi aikuista lasta, poika Ville Skinnari (s. 1974) ja tytär Jonna (s. 1975).[1] Skinnarilla on neljä lastenlasta Emil, Axel, Emmi ja Elina.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Uusi Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1993.
  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1990.
  • Aro, Pekka & Skinnari, Jouko: Lasisota. Helsinki: Tammi, 1977.
  • Halonen, Ilpo & Skinnari, Jouko (toim.): Varusmiehen käsikirja. Helsinki: Tammi, 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Jouko Skinnari Suomen kansanedustajat. 2.10.2013 (päivitetty). Eduskunta. Viitattu 6.10.2013.
  2. a b c d Hnekilökuva Skinnarin kotisivut. Viitattu 6.10.2013.
  3. a b Sibeliustalo 10 vuotta 8.3.2010. Jouko Skinnari. Viitattu 6.10.2013.
  4. Japani palkitsi Jouko Skinnarin Suomi-Japani-suhteiden ahkerasta rakentamisesta 26.8.2011. Yle. Viitattu 29.1.2013.
  5. Julkaisut Jouko Skinnarin kotisivu. Viitattu 6.10.2013.
  6. Skinnarista Lahden Runomaratonin kunniapuheenjohtaja 25.8.2013. ESS. Viitattu 6.10.2013.
  7. Jouko Skinnarille Rafael Paasio -mitali 6.5.2013. Etelä-Lahden Sosialidemokraatit. Viitattu 6.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.