Jouko Skinnari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EU-konferenssi, Pariisi, 2008

Jouko Juhani Skinnari (s. 12. elokuuta 1946 Lahti)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko. Hän on ollut Hämeen vaalipiirin kansanedustaja vuodesta 1980. Hän oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri vuosina 1997–1999.

Koulutukseltaan Skinnari on oikeustieteen kandidaatti.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari valmistui ylioppilaaksi Lahden lyseosta vuonna 1965 ja oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli urheilutoimittajana Ylellä ja Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1963–1969 ja KELA:n henkilöstöasiain lakimiessihteerinä vuonna 1971.[2]

Skinnari saavutti 16-17-vuotiaitten Suomen mestaruuden 3x1000 metrin juoksussa ja maastojuoksun joukkuekilpailussa vuonna 1963.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 Skinnari oli Paasion II hallituksen sosiaali- ja terveysministerin poliittinen sihteeri ja vuosina 1972–1973 valtioneuvoston esittelijä. Vuosina 1974–1980 hän työskenteli eduskunnan talous- ja sosiaalivaliokuntien sihteerinä.[1]

Skinnari toimi Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana vuosina 1975–2012 ja hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi keväällä 2013, jolloin hänelle myönnettiin myös Kansan Sivistysrahaston Rafael Paasio -mitali SDP:n eteen tehdystä työstä.[3]

Päijät-Hämeen maakunnassa Skinnari vaikutti Helsingin yliopiston ja korkeakoulujen Lahden toimintojen syntyyn 1970-luvun lopulta. Eduskunnassa hän oli aktiivinen ammattikorkeakoulujen sekä yliopistokeskusten aikaansaamisessa. Hänen tavoitteitaan ovat olleet Lahden liikenteellisen aseman parantaminen ja erityisesti Lahden oikoradan kehittäminen osana PietariMoskovaKiina-ratayhteyttä ja Lahden yhteyksiä Helsinki-Vantaa-lentokentälle. Skinnari oli perustamassa Lahden oikoradan tehokasta hyödyntämistä kannattavaa Oiko ry:tä ja on ollut sen hallituksessa.lähde?

Skinnari on toiminut kansanedustajana yhtäjaksoisesti syksystä 1980, jolloin hän nousi eduskuntaan varasijalta Salme Myyryläisen kuoltua kesken kauden.[1] Huhtikuussa 2014 Skinnari ilmoitti ettei aio asettua ehdolle enää vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[4]

Skinnari on pitkäaikainen parlamentaarikko, joka on ollut rakentamassa suomalaista sosiaali- ja terveysturvaa sekä työelämän lainsäädäntöä. Hän on vaikuttanut suomalaisessa talouselämässä muun muassa energia- ja ympäristöasioissa, rahoitusmarkkinoissa sekä valtion omistajapolitiikassa.lähde?

9. lokakuuta 1997 – 14. huhtikuuta 1999 Skinnari oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri. Ministerikaudellaan Skinnari oli Euroopan investointipankin (EIP) hallintoneuvoston puheenjohtaja vuonna 1998.[1] Toimiessaan toisena valtiovarainministerinä vuosina Skinnari vaikutti ratkaisevalla tavalla Lahden Sibeliustalon syntyyn ja noin 10 miljoonan euron valtion ja Euroopan unionin avustukseen kyseiselle hankkeelle.[5] Myös Sibeliustalon nimi oli Skinnarin ajatus, jonka hän sai Sibelius-junasta ja Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-levystä.[5]

Eduskunnassa Skinnari on ollut puheenjohtaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (1987–1997), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (1999–2003) ja talousvaliokunnassa (2003–2011). Vuodesta 1999 hän on ollut suuren valiokunnan jäsen ja heinäkuusta 2011 sen työjaoston jäsen. Syyskuusta 2011 hän on toiminut valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtajana ja kunta- ja terveysjaoston jäsenenä.[1]

Vuonna 2014 Skinnari oli Eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmän puheenjohtaja. Ryhmä vastusti Euroopan neuvoston päätöstä poistaa Venäjä Euroopan neuvostosta Krimin valtauksen jälkeen, koska Ukrainan kriisiä on vaikea käsitellä ilman Venäjää. Skinnarin mielestä iltapäivälehdissä oli esiintynyt paljon Venäjän vastaista kirjoittelua ja, että hänestä tiedonvälitystä tarvittaisiin myös Venäjän näkökulmasta vastapainona läntiselle medialle.[6]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on kirjoittanut neljä teosta, joista viimeisimmät Eurooppa ja Suomi (1990) sekä Uusi Eurooppa ja Suomi (1993) on tehty yhteistyössä oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven kanssa.[7] Vuonna 1973 häneltä ilmestyi Ilpo Halosen kanssa teos Varusmiehen käsikirja.[2]

Skinnari oli perustamassa kirjailijaprofessori Risto Ahdin kanssa yli 30-vuotiasta Lahden Runomaratonia, joka keräämällä yli 50 000 kilpailurunoa on tehnyt 18 runokirjaa, joista yhden ruotsiksi. Skinnari toimi Lahden Runomaraton ry:n puheenjohtajana vuosina 1982–2012.[1] Hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi elokuussa 2013.[8]

Luottamustehtäviä ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari toimi Varusmiesliiton puheenjohtajana vuonna 1971 ja on sen kunniapuheenjohtaja.[2]

Eduskunnassa Skinnari on ollut Venäjän (1995–1997, 2011–), Japanin (1987–2011), Keski-Amerikan (2010–), Kuwaitin (2008–), Slovakian (2008–2011) ja Tšekin (1985–2011) ystävyysryhmien puheenjohtaja.[2] Vuodesta 2004 hän on ollut myös Suomi–Venäjä-Seuran varapuheenjohtaja.[1] Vuonna 2011 Japanin hallitus myönsi Skinnarille Nousevan auringon ritarikunnan kunniamerkin Suomen ja Japanin välisten suhteiden edistämisestä.[9] Skinnari on ollut yhteistyössä suomalaissyntyisen japanilaisen senaattorin, Martti Turusen kanssa.lähde?

Skinnari on saanut Suomen Leijonan ritarikunnan, Suomen Kaupunkiliiton, Rintamaveteraaniliiton, Sotaveteraaniliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton sekä Hämäläis-Osakunnan ansiomerkit.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnari on ollut naimisissa ohjaaja Tertta Saarikon kanssa vuodesta 2002. Hänellä on aiemmasta avioliitostaan (1967–1991) kaksi aikuista lasta.[1] Skinnarin poika Ville Skinnari on entinen jääkiekkoilija.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Uusi Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1993.
  • Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1990.
  • Aro, Pekka & Skinnari, Jouko: Lasisota. Helsinki: Tammi, 1977.
  • Halonen, Ilpo & Skinnari, Jouko (toim.): Varusmiehen käsikirja. Helsinki: Tammi, 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Jouko Skinnari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c d e Henkilökuva Skinnarin kotisivut. Viitattu 6.10.2013.
  3. Jouko Skinnarille Rafael Paasio -mitali 6.5.2013. Etelä-Lahden Sosialidemokraatit. Viitattu 6.10.2013.
  4. Lasila, Risto: Jouko Skinnari ei pyri enää Arkadianmäelle Yle Uutiset. 15.4.2014. Viitattu 22.7.2014.
  5. a b Sibeliustalo 10 vuotta 8.3.2010. Jouko Skinnari. Viitattu 6.10.2013.
  6. Eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmä: "Venäjän pitäisi päästä takaisin Euroopan neuvostoon" 13.11.2014. Aamulehti.
  7. Julkaisut Jouko Skinnarin kotisivu. Viitattu 6.10.2013.
  8. Skinnarista Lahden Runomaratonin kunniapuheenjohtaja 25.8.2013. ESS.fi. Viitattu 6.10.2013.
  9. Japani palkitsi Jouko Skinnarin Suomi-Japani-suhteiden ahkerasta rakentamisesta 26.8.2011. Yle. Viitattu 29.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]