Haimasyöpä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haimasyöpä
5-vuotisennuste 2,5 %
Ensioireet laihtuminen, vatsakipu, ihon keltaisuus, suolen toiminnan muuttuminen
Tärkein hoitomuoto leikkaus, sädehoito
Uusia tapauksia Suomessa vuosittain 700
Alkuvaiheen tutkimuksia ultraäänitutkimus
Riskitekijät {{{riskitekijät}}}
Haimasyöpä

Haimasyöpä on haimasta lähtevä syöpä. Siihen sairastuu Suomessa joka vuosi noin 700 ihmistä. Keskimääräinen elinajan ennuste on puoli vuotta diagnoosista.[1] Viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta enää 2,5 % potilaista on elossa. Haimasyöpään sairastumisen riski kasvaa iän myötä ja sen esiintymishuippu on noin 70 vuoden iässä. 95 % haimasyövistä on adenokarsinoomia. Jos syöpä alkaa haiman endokriinisestä osasta, sitä kutsutaan saarekesolusyöväksi. Sen oireet ovat erilaiset kuin muiden haimasyöpien. Saarekesolusyöpiä todetaan Suomessa noin 6–20 vuodessa.

Australiassa haimasyöpään sairastuu eläessään yksi nainen 195:stä ja yksi mies 36:sta.[2]

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakointi aiheuttaa arviolta 30 % kaikista todettavista haimasyöpätapauksista.[3] Myös muita riskitekijöitä tunnetaan. 10 prosentilla haimasyöpäpotilaista sairautta on esiintynyt suvussa aiemmin.[4] Alkoholi altistaa haimasyövälle välillisesti: sen runsas käyttö kasvattaa kroonisen haimatulehduksen riskiä, ja tämä taas on yksi haimasyöpäriskiä kasvattavista tekijöistä.[5]

Nuuska on useissa tutkimuksissa yhdistetty haimasyöpään. Sen käyttäjillä on yli kaksinkertaisesti suurempi sairastumisriski kuin henkilöillä, jotka eivät käytä nuuskaa.[6]

Haimasyöpää voi ehkäistä oikeanlaisella ruokavaliolla. Sen ei tulisi sisältää liiallisesti hiilihydraatteja. Jotkin tutkimukset ovat havainneet yhteyden liikalihavuuden ja liikunnallisten harrasteiden puutteen sekä haimasyövän välillä.lähde?

Haimasyövän riski kasvaa lisäksi iän myötä. Suurin osa sairastuneista sijoittuu ikähaarukkaan 60–80. Nuoremmillakin sairautta voi esiintyä satunnaisesti, varsinkin jos sitä on esiintynyt aiemmin suvussa. Vuosina 19901994 yksikään alle 25-vuotias henkilö ei sairastunut Suomessa haimasyöpään.[7]

Haimasyöpä on yleisempää miehillä, mutta naispuolisten potilaiden määrä on ollut viime aikoina kasvussa. Sairauden esiintyvyys on muita suurempi afroamerikkalaisilla ja diabeetikoilla.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haimasyöpä on usein alkuvaiheessaan oireeton. Myöhemmin voi esiintyä muun muassa kipua vatsassa ja selässä, laihtumista sekä ihon kellastumista. Joskus esiintyy myös ripulia ja oksentelua.

Tavallisimmat etäpesäkkeiden kohteet haiman adenokarsinoomassa ovat maksa, vatsakalvo ja keuhkot.[8]

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaille, joiden epäillään sairastavan haimasyöpää, tehdään yleensä ensimmäiseksi ultraäänitutkimus. Mahdollisia tutkimustapoja on kuitenkin useita.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haimasyövän ensisijainen hoitomuoto on yleensä leikkaus. Pankreatikoduodenektomian eli Whipplen leikkauksen jälkeen haimasyövän viisivuotisennuste on noin 20 %, ja mahdollisesti jopa 40%, ellei tauti ole levinnyt imusolmukkeisiin[9]. Jos koko syöpäkudosta ei voida poistaa, leikkauksella on mahdollista lievittää taudin oireita.

Kemoterapiassa voidaan haimasyövän kohdalla hyödyntää esimerkiksi fluorourasiiliä, kapesitabiinia ja gemsitabiinia.[10]

Tunnettuja potilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja haimasyöpään kuolleita henkilöitä ovat muun muassa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]