Veikko Huovinen

Veikko Huovinen
Huovinen Havukka-ahon ajattelija -elokuvan kuvauksissa 4. elokuuta 2009.
Syntynyt	7. toukokuuta 1927 Simo
Kuollut	4. lokakuuta 2009 (82 vuotta) Sotkamo
Ammatit	metsänhoitaja, kirjailija
Kansallisuus	suomalainen
Äidinkieli	suomi
Ensiteokset	Hirri (1950)
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veikko Johannes Huovinen (7. toukokuuta 1927 Simo – 4. lokakuuta 2009 Sotkamo) oli suomalainen kirjailija.

Elämä ja ura

Veikko Huovinen syntyi Simon kunnassa 1927. Hänen ollessaan puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asui kuolemaansa saakka. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika mutta pohjimmiltaan kunnollinen. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoen.

Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifasistinen, mikä jäi pojan mieleen. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa vain harvoin.

Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstien tekijänä. Hän sai professorin arvonimen 1999 pitkäaikaisesta työstään suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa. Kirjallisuuden valtionpalkinnon hän sai kolmesti. Puukansan tarina -kirjastaan (1984) hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon, ja teos oli ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Hän sai Pro Finlandia -mitalin 1969.

Veikko Huovinen kuoli vaikeaan sairauteen Sotkamossa 4. lokakuuta 2009.

Kirjallinen tuotanto

Huovinen aloitti uransa kirjoittamalla kertomuksia ja tarinoita lehtiin. Ollessaan opiskeluaikana kesällä 1949 palovartijana Vuokatissa hän alkoi kirjoittaa tosissaan. Näin syntyi novellikokoelma Hirri (1950), hänen esikoisteoksensa. Kokoelma sai lehdissä lämpimän vastaanoton ja Huovisen esikuva Pentti Haanpää lähetti tekijälle kannustavan kirjeen. Jo esikoisen perusteella Huovista alettiin pitää omaperäisenä kansankuvaajana, joka jatkoi Joel Lehtosen ja Ilmari Kiannon perinnettä.

Vuonna 1952 ilmestyi Havukka-ahon ajattelija, joka nousi Huovisen tunnetuimmaksi teokseksi. Havukka-ahon lämmin huumori ja luonnonkuvaus vetosivat suomalaisiin ja tekivät hänestä hetkessä yhden Suomen rakastetuimmista kertojista. Kirjan sankari, mustaviiksinen ”korpifilosofi” Konsta Pylkkänen harrastaa näkäräisiä, piipunpolttoa ja suuria ajatuksia. Hänellä on läheinen suhde luontoon, ja hän elää sen kanssa sopusoinnussa. Konstasta Huovinen kirjoitti muitakin kirjoja, kuten teokset Konstan Pylkkerö (1961) ja Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004).

Huovisen teosten ilmapiiri on useimmiten elämänmyönteinen, ja niiden huumori on iloista ja tarttuvaa. Esimerkki tästä on romaani Hamsterit (1957), joka kertoo keski-ikäisen miehen Hamsterin ja hänen naapurikseen muuttavan Rurikin suunnitelmasta kerätä elintarvikkeita ja selviytymistarpeita talven kovia pakkasia varten. Toinen samanhenkisellä huumorilla kirjoitettu tunnettu teos on Lampaansyöjät (1970). Se on tarina kahdesta miehestä, jotka lähtevät erämatkalle Lappiin. Aivan tavallisesta erämatkasta tosin ei ole kyse, sillä metsästyksen kohteena ovat lampaat, ja lisäksi erämiehet yöpyvät hotelleissa ja syövät ravintoloissa. Kirja kuvaa, millaisia ovat miesten puheet, kun he ovat irrallaan, luonnon helmassa ja humalassa.

Myöhemmissä teoksissa Huovisen huumori muuttuu mustemmaksi ja satiirisemmaksi. Tätä huumorin lajia edustavat kolmea pirullista viiksiniekkaa kuvaavat, tosiasioita ja mielikuvitusta sekoittavat Veitikka: A. Hitlerin elämä ja toiminta (1971), Joe-setä: aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista (1988) ja Pietari Suuri hatun polki (1995). Näissä teoksissa Huovinen keksii omia historioitaan ja parodioi historiankirjoitusta. Teos sai hämmentyneen vastaanoton, kun lukijat eivät ymmärtäneet, mikä kirjassa on totta ja mikä ei. Chaplinin Diktaattorin tavoin Veitikan tarkoitus oli opettaa nauramaan hirmuhallitsijoille, näkemään heidän valheidensa läpi. Historian hirmuhahmojen edesottamuksia saattelee Huovisella väliin rehevä, väliin kolea nauru.

Huovisen viimeiseksi teokseksi jäi oman lapsen masennuksesta ja itsemurhasta kertova Pojan kuolema. Kirjailija toivoi sen olevan avuksi muille saman kokeneille.

Erilaisten huumorin asteiden kirjo ja kainuulainen murre antavat Huovisen kansanomaiselle ilmaisulle ja yhteiskuntakritiikille syvyyttä. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, ja niitä on käännetty lukuisille kielille.

Teokset

Romaanit

• Havukka-ahon ajattelija. WSOY, 1952.
• Ihmisten puheet. WSOY, 1955.
• Rauhanpiippu. WSOY, 1956.
• Hamsterit. WSOY, 1957.
• Siintävät vuoret. WSOY, 1959.
• Konstan Pylkkerö. WSOY, 1961.
• Kylän koirat. WSOY, 1962.
• Lemmikkieläin. WSOY, 1966.
• Lampaansyöjät. WSOY, 1970.
• Veitikka: A. Hitlerin elämä ja toiminta. WSOY, 1971.
• Lentsu: kertomus suomalaisten räkätaudista. Otava, 1978. ISBN 951-1-04974-7.
• Koirankynnen leikkaaja. Otava, 1980. ISBN 951-1-05939-4.
• Puukansan tarina. Otava, 1984. ISBN 951-1-08107-1. Kuvittanut Seppo Polameri.
• Joe-setä: aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15395-8.
• Kasinomies Tom. Otava, 1990. ISBN 951-1-11456-5.
• Pietari Suuri hatun polki. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20684-9.
• Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29426-8.

Novellikokoelmat

• Hirri. WSOY, 1950.
• Kuikka. WSOY, 1963.
• Talvituristi. WSOY, 1965.
• Lyhyet erikoiset. WSOY, 1967.
• Mikäpä tässä. WSOY, 1969.
• Rasvamaksa. WSOY, 1973. ISBN 951-0-05934-X.
• Ronttosaurus. WSOY, 1976. ISBN 951-1-04124-X.
• Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita. WSOY, 1975. ISBN 951-1-01872-8.
• Ympäristöministeri: Ekotarinoita. Otava, 1982. ISBN 951-1-07039-8.
• Matikanopettaja: Littlejuttuja eri aihelmista. Otava, 1986. ISBN 951-1-09213-8.
• Kukuškat: Moniaita kertomuksia ja pakinoita. WSOY, 1993. ISBN 951-0-19038-1.

Elämäkerralliset teokset

• Humusavotta: kirjailijan päiväkirja 1974–75. Otava, 1976. ISBN 951-1-04010-3.
• Viime talvi: arvokeskustelua. WSOY, 1998. ISBN 951-0-23012-X.
• Muina miehinä: kirjailijan muistelmia. WSOY, 2001. ISBN 951-0-25910-1.
• Pojan kuolema. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33015-9.

Kokoelmia

• Vapaita suhteita: Valitut erikoiset. WSOY, 1974. ISBN 951-0-06393-2.
• Sinisiä ajatuksia. WSOY:n kirjallinen äänilevy 13, 1976.
• Lohkaisuja, toimittaneet Mauri Auvinen ja Jouni Hirvaskero, Otava 1979.
• Kootut teokset 1-10, WSOY 1984 - 86
• Pirunkalan leuat: Ajatuksia sodasta ja loistavista voitoista. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17356-8.
• Naiset on kultia. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21413-2.
• Porsaan paperit: Eläinaiheiset erikoiset. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23857-0.
• Kolme viiksiniekkaa. (Veitikka, Joe-setä, Pietari Suuri hatun polki). WSOY, 2003. ISBN 951-0-27861-0.
• Sinisilmäinen ohjus ja muita sotaisia kertomuksia. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28248-0.
• Bakulainen pahvala: 113 valittua tarinaa. Kaksi nidettä kotelossa. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30782-3.

Näytelmiä

• Tiikeri ja leijona, näytelmä, Helsingin Kansallisteatteri 1961
• Saatana kun yskittää - Suuri paneelikeskustelu, Kajaanin kaupunginteatteri 1992 ja TV2 1993

Muita teoksia

• (toim.) Pohjoiset erätarinat, WSOY 1967
• Tapion tarhat. Metsäpoliittista tarkastelua, Otava 1969
• Kajaani Oy 70-vuotta 1977. Kajaani. Kajaani Oy 1977
• Suomen saloilla. Kertomuksia ja perimätietoa savotoilta ja uittopurojen varsilta, Helsinki 1981
• Kainuun kuvia, kuvat Jorma Komulainen, Helsinki 1976
• Seitsemän sinisen takana. Kuvakirja Sotkamosta. Kuvat Eero Kemilä, Otava 1986

Palkinnot

• Kalevi Jäntin palkinto 1951
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1953, 1967, 1981
• Maila Talvion palkinto 1958
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1960
• Pro Finlandia -mitali 1969
• Aleksis Kiven palkinto 1970
• Yrjö Soinin palkinto 1976
• Finlandia-palkintoehdokkuus 1984
• Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1984
• Sotkamon kunnan kulttuuripalkinto 1984
• Varjo-Finlandia 1984
• Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1993
• Suomen kulttuurirahaston kunniapalkinto 1994
• Vuoden kirjapöllö -palkinto 1996
• Kainuun Liiton Pro Kainuu -tunnustuspalkinto 2001
• Opetusministeriön Suomi-palkinto 2001
• Maakuntakirjailijat-mitali 2008

Elokuvasovitukset

• Lampaansyöjät (1972), ohj. Seppo Huunonen
• Hamsterit (sarja, MTV 1982), ohj. Pauli Virtanen
• Lyhyet erikoiset (sarja, MTV 1986), ohj. Pauli Virtanen
• Soittelijapoika (YLE 1990), ohj. Rauni Mollberg, perustuu novelliteokseen Matikanopettaja
• Lentsu (sarja, MTV 1990), ohj. Pauli Virtanen
• Konstan Pylkkerö (sarja, MTV 1993), ohj. Pauli Virtanen
• Koirankynnen leikkaaja (2004), ohj. Markku Pölönen
• Havukka-ahon ajattelija (2010), ohj. Kari Väänänen
• Siintävät vuoret (2013), ohj. Markku Pölönen

Lähteet

• Tero Liukkonen: Huovinen, Veikko (1927–2009) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.10.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta

• Seppälä, Arto: Ajatus on hiirihaukka: Veikko Huovinen, humoristi. 2. uusittu painos (1. painos 1975). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18199-4.
• Liukkonen, Tero: Veikko Huovinen: Kertoja, veitikka, toisinajattelija. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 675. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-990-1.

Aiheesta muualla

• Puoli vuosisataa sinisiä ajatuksia. Kajaanin kaupunginkirjasto.
• Veikko Huovinen -seura ry.
• Veikko Huovinen Veitikka silmäkulmassa. Ylen Elävä arkisto.
• Havukka-ahon ajattelija. Ylen Elävä arkisto.
• Panu Rajala: Satiirikko saalistaa. 9.9.2010.
• Samuli Tiikkaja: Veikko Huovisen 80-vuotishaastattelu. Helsingin sanomat 30.9.2011.