Pentti Haanpää

Pentti Haanpää
	; Pentti Haanpää Piippolan Lamusuolla vuonna 1950.
Syntynyt	14. lokakuuta 1905; Pulkkila, Suomi
Kuollut	30. syyskuuta 1955; Pyhäntä, Suomi
Ammatit	kirjailija
Kansallisuus	Suomi
Ensiteokset	Maantietä pitkin (1925)
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pentti Mikael Haanpää (14. lokakuuta 1905 Pulkkila – 30. syyskuuta 1955 Pyhäntä) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti laajasta novellituotannostaan. Haanpää kirjoitti yli 300 novellia ja kymmenen romaania. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Pentti Haanpää syntyi Pohjois-Pohjanmaalla silloisessa Pulkkilan Leskelän kylässä (myöhemmin Leskelä liitettiin Piippolan kuntaan) yhteiskunnallisesti ja kirjallisesti toimeliaaseen sukuun. Hänen isoisänsä Juho Haanpää oli valtiopäivämies, joka kirjoitti "opettavaisia kertomuksia". Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä. Isä on kirjailija Mikko Haanpää ja äiti on Maria Susanna o.s. Keckman. Itse Haanpää hankki kirjoittamistottumusta julkaisemalla salanimellä tarinoita siihen aikaan suosituissa viihdelukemistoissa.

Haanpää meni 1940 naimisiin kirjanpitäjä Alli Karjalaisen kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär Elsa vuonna 1945. Pentti Haanpää hukkui kalastusretkellä 30. syyskuuta 1955 Pyhännän Iso-Lamujärveen.

Maine tuli ja meni [muokkaa]

Haanpää julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa Maantietä pitkin 1925. Arvostelut olivat kiittävät. Häntä verrattiin jopa Aleksis Kiveen ja pidettiin suomalaisen kirjallisuuden suurena lupauksena.

Haanpää kuitenkin kirjoitti itsensä pannaan vuonna 1928 ilmestyneellä tarinakokoelmalla Kenttä ja kasarmi. Se perustui hänen armeijakokemuksiinsa. Haanpään alkuperäinen kustantaja WSOY vaati kirjailijaa poistamaan teoksesta ”brutaalisia” kohtia, mutta Haanpää ei suostunut: ”Kuvaa ei saa kauniimpaa kun malli on”, hän vastasi.

Lopulta Kentän ja kasarmin julkaisi pieni vasemmistolainen kustantaja Kansanvalta. Kirjan aiheuttama järkytys oli syvä, ja yleensä sovitteleva Mika Waltari näki jopa tarpeelliseksi julkaista oman, ”oikeamman” näkemyksensä tasavallan armeijasta (Siellä missä miehiä tehdään 1931). Jälkiviisauden valossa Haanpää oli kuitenkin kirjoittanut esiin nuoren tasavallan armeijan todelliset ongelmat ja epäoikeudenmukaisuudet.

Haanpää jatkoi tinkimättömällä linjallaan ja joutui mielipiteidensä vuoksi pitkään paitsioon, joka kesti aina 1940-luvulle. Hänen oli vaikeaa löytää tekstilleen julkaisijoita. Monet hänen keskeisistä teoksistaan julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1931 kirjoitettua Noitaympyrää, jota Haanpää on sanonut parhaaksi teoksekseen, Haanpää tarjosi Otavalle, WSOY:lle ja Minervalle vaikka varmasti ymmärsi, ettei sitä 1930-luvulla julkaista.

Korpisotaa palautti arvon [muokkaa]

Armeijaan kriittisesti suhtautunut Haanpää taisteli talvisodassa rintamajoukoissa ja jatkosodassa huoltojoukoissa. Hänelle sota oli kärsimystä, pelkoa ja uupumusta. Välirauhan aikana alkoi Haanpään maineen palautus, kun Otava julkaisi Haanpään talvisodasta kertovan teoksen Korpisotaa, joka oli sijoittunut palkintosijalle yhtiön sotakuvauksia koskevassa kirjoituskilpailussa. Jatkosodan tuntojaan Haanpää kirjoitti kokoelmaan Yhdeksän miehen saappaat.

Sodan jälkeen julkaistu Haanpään parhaita novelleita sisältänyt Jutut-kokoelma vakiinnutti Haanpään aseman arvostettuna mestarina ja normalisoi kustantajasuhteen niin, että ennen boikotoidut sisällytettiin nyt koottuihin teoksiin.

Keväällä 1953 Haanpää teki ainoan ulkomaanmatkansa Sylvi Kekkosen johtaman suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan mukana Kiinaan. Kaksi kuukautta kestäneen matkan vaikutelmista hän julkaisi 1954 matkakirjan Kiinalaiset jutut.

Pohjoisen ja maaseudun kuvaaja [muokkaa]

Haanpään tuotannossa toistuvia aiheita ovat yhteiskunnan ongelmat, maaseutu ja sen ihmiset sekä luonto ja sen kiertokulku, maa ja maattomuus. Haanpää oli leimallisesti pohjoisen Suomen kirjailija.

Haanpään tekstille tyypillistä oli realismi ja yhteiskuntakritiikki. Hän oli myös yksi Suomessa harvinaisia veijari-teeman kehittelijöitä kuvaamalla poikkeuksellisen nokkelia selviytyjiä.

Markkinatalouden ilmiöitä tarkasti erittelevän ja niitä kritisoivan, vuosikymmeniä julkaisematta lojuneen Noitaympyrän (1931) perusteella jotkut ovat leimanneet Haanpään kommunistiksi. Vasemmistosympatioistaan huolimatta hän kuitenkin kaihtoi kaikkia yksilöä sitovia massaliikkeitä.

Klassikko [muokkaa]

Haanpään jälkimainetta on tukenut hänen maineensa kirjailijoiden suosimana kirjailijana. Muiden ohella Erno Paasilinna piti tätä tehokkaasti näkyvillä. Kouluja käymättömän jätkämiehen maine on kauan sitten käsitetty rooliksi. Jälkeen jääneistä papereistaan päätellen Haanpää suhtautui kirjailijan tehtäväänsä poikkeuksellisen syvällisesti ja pitkäjännitteisesti. Hän jopa opetteli kieliä kyetäkseen lukemaan aikakauden merkkiteoksia. Hänen eräs novellinsa näyttäisi saaneen suoria vaikutteita James Joycelta niin varhain, ettei tätä tunnettu edes Suomen akateemisissa piireissä.

Kirjallisuuden klassikkona Haanpää on harvoja lyhyen tekstin suomalaisia mestareita. Sangen yleisesti hänen romaaninsa arvioidaan – Noitaympyrää ehkä lukuun ottamatta – novelleja heikommiksi.