Säätyvaltiopäivät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Säätyvaltiopäivät olivat entisajan Euroopassa monissa maissa lakia säätävä kokous, jossa jokainen sääty oli edustettuna erikseen. Useimmissa maissa säätyvaltiopäivillä olivat edustettuina aatelissääty, pappissääty ja porvarissääty, Ruotsissa poikkeuksellisesti myös talonpoikaissääty. Säätyvaltiopäivät olivat ennen 1800-lukua käytössä ainakin Ranskassa, Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, Pohjoismaissa sekä Puolassa (nimellä Sejm).

Säätyvaltiopäiviä kutsutaan usein pelkästään nimellä valtiopäivät.

Ruotsin säätyvaltiopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa jokaisella neljällä säädyllä oli oma kamari, joka otti kantaa valtiopäivillä käsiteltäviin asioihin. Jokaisella säädyllä oli myös oma puhemiehensä ja sihteerinsä. Aatelissäädyn puhemiestä kutsuttiin maamarsalkaksi.

Katso myös: Ruotsin maapäivät

Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon valtiopäivistä 25. maaliskuuta 1809 alkaen Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät toimivat erillään Ruotsin valtiopäivistä ylimääräisten valtiopäivien loppuun 18. syyskuuta 1906 asti. Ne kokoontuivat istuntoihinsa ylimääräiset valtiopäivät huomioon ottaen 15 kertaa autonomian aikana.

Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiesten vaalipiireinä toimivat tuomiokunnat. Kustakin tuomiokunnasta valittiin yksi edustaja.

Suomen aateliskalenterissa olevien aatelissukujen päämiehet edustivat valtiopäivillä omia sukujaan. Papistolla oli erityinen piispat, kirkkoherrat ja kappalaiset käsittävä vaalimenetelmänsä. Porvarit valittiin kaupungeista omalla vaalillaan.

Säätyvaltiopäivät korvaavan Eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15.–16. maaliskuuta 1907.

Katso myös: Tammikuun valiokunta (1862)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]