Huugo Jalkanen

Huugo Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.

Jalkanen valmistui filosofian maisteriksi 1914 ja toimi 1926–1958 Uuden Suomen kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana. Hän käänsi myös suomeksi monia teoksia.

Jalkanen käytti runoissaan vapaamuotoista mittaa jo vuonna 1912, ja häntä pidätään tässä suhteessa uranuurtajana Suomessa. Jalkanen käytti kuitenkin edelleen myös perinteisiä runomittoja vapaamuotoisten runojen rinnalla.

Hänen puolisonsa oli opetusneuvos Hilma Jalkanen. Heidät on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Heidän poikansa oli miekkailija Kauko Jalkanen, taikuri Jussi Jalkanen on puolestaan Kauko Jalkasen poika.

Teokset

• Kevät, runokokoelma. 1912
• Rakkausuhri, runokokoelma. 1914
• Jokamies, näytelmä. 1916
• Elämän helle, runokokoelma. 1919
• Musta nainen: piirteitä taiteilijan elämästä, romaani. 1919
• Nuori Marius: viisinäytöksinen murhenäytelmä. 1920
• Pyhä yö: joulumysteriö. 1924. (musiikin sovittanut Armas Maasalo)
• Prinsessa Cecilia, radiokuunnelma. 1936
• Pyhä mysteeri, radiokuunnelma. 1940
• Verisynti: kaksiosainen kilvoittelu hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta, näytelmä. 1950
• Kotipihlaja: kaksinäytöksinen näytelmä. 1952
• Aavelaiva, radiokuunnelma. 1955.
• Yösielu: viisinäytöksinen näytelmä. 1956

Palkinnot

• Bergbomin kirjallisuuspalkinto, 1951
• Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki.

Lähteet

• Lahden kaupunginkirjasto
• Otavan kirjallisuustieto^{lähde tarkemmin?}