Rauhanpiippu (romaani)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauhanpiippu
Kirjailija Veikko Huovinen
Kieli suomi
Genre sotakirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1956
Sivumäärä 278
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Rauhanpiippu on Veikko Huovisen romaani, joka julkaistiin 1956. Se on Huovisen laajan tuotannon ensimmäinen sotaa käsittelevä ja kaiken kaikkiaan kolmas romaani. Kolmestatoista luvusta koostuvassa teoksessa käsitellään satiirisesti sotaa ja siihen liittyviä ilmiöitä kahden päähenkilön, kersantti Milita Forton ja filosofi Petro Pacpipon, dialogien ja vaiheiden kautta. Myöhemmissä teoksissaan Huovinen on eri tavoin palannut samoihin aiheisiin uudelleenkin.

Huovinen on itse kuvaillut Rauhanpiippua näin: ”Se on puhdas pasifistinen kirja, jossa tuomitaan sota.”[1] Romaani julkaistiin aikana, jolloin rauhanaatteen julkinen puolustaminen oli Suomessa verrattain vähäisessä suosiossa. Esimerkiksi tunnetun pasifistin Arndt Pekurisen teloituksesta oli kulunut suhteellisen vähän aikaa, 15 vuotta.[2] Teos saikin ristiriitaisen vastaanoton.

Romaani ei sijoitu mihinkään olemassa olevaan paikkaan eikä mihinkään tiettyyn ajanjaksoon, mikä on 1950-luvun sotaromaaneille sangen harvinaista. Teoksessa mainitut valtiot ovat kuvitteellisia ja taistelut alkavat kirjan alussa epämääräisesti ”eräänä vuotena silloin ja silloin, siinä ja siinä kuussa, tarkemmin sanottuna talven ja varhaiskevään taitekohdassa”. Kirjan henkilöiden nimet ovat esperantonkielisiä, mikä sekin estää sijoittamasta tapahtumia mihinkään todelliseen valtioon.

Rauhanpiipusta on julkaistu ainakin yhdeksän painosta ja se on nyttemmin valittu Kotimaiset valiot -kirjasarjaan.[3] Tarinasta tehtiin kokoillan näytelmä vuonna 1965.[4] Äänikirjana teos julkaistiin 1987.[5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani on kertomus kersantti Milita Forton ja filosofi Petro Pacpipon pakomatkasta, joka alkaa Pohjois-Nefortasta ja suuntautuu Mielkukon maahan. Tapahtumat saavat alkunsa, kun voimakas suurvalta Bandito hyökkää yllättäen pieneen Neforta-nimiseen maahan. Kahdessa päivässä Nefortan infrastruktuuri hävitetään ja sille sanellaan ankarat rauhanehdot.

Nefortalainen kersantti Milita Forto saa tehtäväkseen viedä filosofi Petro Pacpipon turvaan Nefortan itäiseen naapurimaahan Mielkukoon. Pacpipon arvellaan nimittäin olevan hyödyksi propagandanlaatijana. Forton mielestä Pacpipon puheet armeijasta ovat erittäin röyhkeitä, mutta hän auttaa tätä kuitenkin pakenemaan täyttääkseen esimieheltään, eversti Milita Planolta saamansa käskyn. Kaksikko on jo ennen matkansa alkua vähällä jäädä banditolaisten sotilaiden käsiin, sillä myös Bandito on oivaltanut tunnetun filosofin tärkeyden.

Monien vaiheiden jälkeen pakolaiset onnistuvat pääsemään Mielkukon alueelle. Vain kuusitoista päivää myöhemmin Bandito ja Mielkuko aloittavat raa'an sodan, jonka vuoksi myös 19 muun valtakunnan täytyy hyökätä ja puolustautua. Sodasta kehkeytyy verisempi ja tuhoisampi kuin mistään aiemmasta.

Petro Pacpipo saa viettää rauhallista elämää ja perustaa perheen. Milita Forto, joka on ampunut yli 200 vihollista ja tuhonnut seitsemän panssarivaunua, sen sijaan joutuu sotavangiksi ja hänet viedään vankileiriin. Forto onnistuu kuitenkin pakenemaan ja suuntaa kulkunsa kohti merta ja synnyinseutujaan. Pitkän vaelluksensa aikana hän kohtaa vielä kerran Pacpipon ja näkee varsin katkerana, miten mukavasti tämä asuu. Pacpipo järkyttyy havaitessaan Milita Forton huonon ruumiillisen kunnon ja pyytää tätä jäämään vieraakseen ainakin kuukaudeksi. Forto viipyy Pacpipon luona kuitenkin vain yhden illan ja jatkaa sitten taipalettaan. Saatuaan Pacpipon perheeltä ruokaa, rahaa ja uudet jalkineet Milita Forto ei ole enää katkera, vaan haluaa vain tuntea itsensä pieneksi ja muistella entisiä, parempia aikoja.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyytinen, Jaakko: Vakava veitikka Ylioppilaslehti. 12.5.2000. Viitattu 18.7.2009.
  2. Eduskunnan täysistuntokeskustelu aiheesta "Hallituksen esitys siviilipalveluslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi" (Kts. Johanna Sumuvuoren puheenvuoro) Eduskunnan valtiopäiväasiakirjat. 6.11.2007. Viitattu 18.7.2009.
  3. Rauhanpiippu (Kotimaiset valiot -sarja) WSOY. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 18.7.2009.
  4. Näytelmäluettelo - Rauhanpiippu näytelmät.fi. Viitattu 18.7.2009.
  5. Veikko Huovinen - Teokset 11.5.2007. Kajaanin kaupunginkirjasto / Kainuun maakuntakirjasto. Arkistoitu 21.8.2009. Viitattu 18.7.2009.