Arndt Pekurinen
| Arndt Juho Pekurinen | |
|---|---|
| Syntynyt | 29. elokuuta 1905[1] Juva |
| Kuollut | 5. marraskuuta 1941 (36 vuotta)[1] Kalevalan piiri, Neuvostoliitto[1] |
| Kansallisuus |  suomalainen |
| Ammatti | Kuorma-autonkuljettajan apumies |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Aleksandra Havia[2] |
| Vanhemmat | Kalle Viljam Pekurinen ja Hilma Sofia Pekurinen (omaa sukua Schadewitz)[3] |
| Lapset | Säde Saini (1933) ja Arndt Juhani (1939)[4] |
Arndt Juho Pekurinen (29. elokuuta 1905, Juva – 5. marraskuuta 1941, Kalevalan piiri, Neuvostoliitto, nyk. Venäjällä) oli jatkosodan aikaan teloitettu suomalainen pasifisti. Pekurisen pasifismi oli absoluuttista: hän ei hyväksynyt minkäänlaista väkivaltaa ja kieltäytyi kaikesta armeijaa hyödyttävästä työstä, mutta oli valmis palvelemaan jossakin muussa valtion osoittamassa työssä. Pekurisen mottona oli Jonathan Swiftin lause: ”Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa.” Ammatiltaan Pekurinen oli kuorma-auton apumies.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aseista kieltäytyminen ja seuraukset
Pekurinen tuomittiin aseistakieltäytymisen vuoksi vankilaan useita kertoja. Vuosina 1929–1932 hänet vangittiin useita kertoja. Tänä aikana hän joutui myös Lapuan liikkeen muiluttamaksi. Pekurisen tapaus huomattiin ulkomailla, ja hänen tuekseen laadittiin vuonna 1930 vetoomus Suomen silloiselle puolustusministerille Juho Niukkaselle. Vetoomuksen allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein[5][vanhentunut linkki]. Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki astui voimaan 14. huhtikuuta 1931; se tunnettiin nimellä Lex Pekurinen. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana.
Talvisodan puhjettua Pekurinen sai yhdeksän kuukauden vankeustuomion 1940. Jatkosodan alettua 1941 hänet määrättiin etulinjaan III armeijakunnan rintamalle. Käskyssä määrättiin huolehdittavaksi, että Pekurinen tarttuu aseeseen ja käyttää sitä. Pekurinen kieltäytyi tästä, kuten hän oli tehnyt koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi tuleva Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Pentti Valkonen määräsi Pekurisen teloitettavaksi. Vasta kolmas Pekurisen teloittajaksi määrätty sotilas suostui tehtävään. Teloitus pantiin toimeen suomalaisjoukkojen Neuvostoliitolta miehittämän Kalevalan piirin alueella marraskuun alussa 1941. Aktivistit-kirjan tekijöiden mukaan kyse oli suunnitellusta tapahtumaketjusta, jonka tarkoituksena oli päästä eroon kiusalliseksi käyneestä rauhanliikkeen keulakuvasta.[6] Pekurinen haudattiin Malmin hautausmaalle Helsinkiin[1].
[muokkaa] Maine
Pekurinen ja hänen kohtalonsa olivat pitkään unohduksissa, kunnes kirjailija Erno Paasilinna kirjoitti Pekurisen elämäkerran Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus (1998). Paasilinna päättää kirjansa sanoihin: "Pekurinen taisteli turhaan. Hän tiesi sen itse, koska jäi yksin ja sen takia joutui eristetyksi ja tuhon omaksi."[7] Seppo Parkkinen on kirjoittanut kirjan pohjalta näytelmän Sodankieltäjä, jonka ensiesitys oli Espoon kaupunginteatterissa 2002. Kirjan ja näytelmän myötä Pekurinen nousi jälleen kansalliseen tietoisuuteen. Suomalainen rap-artisti Avain teki Punainen tiili -albumiinsa (2001) "Ruokaa, ei aseita" -kappaleen, joka kunnioittaa Pekurisen elämää. Yleisradion Suuret suomalaiset -ohjelman äänestyksessä 2004 Pekurinen sijoittui 54:nneksi.
Helsingissä vihittiin Arndt Pekurisen puisto 19. toukokuuta 2006. Puisto sijaitsee Itä-Pasilassa Rauhanaseman vieressä. Päätöksen asiasta teki Helsingin kaupunginvaltuusto äänin 53–31. Kokoomuksen ryhmä valtuustossa olisi halunnut pudottaa Pekurisen nimen pois puiston nimestä ja RKP:n ryhmä ehdotti puiston nimeksi "Siviilipalveluspuistoa" (Civiltjänstparken).[8]
[muokkaa] Lähteet
- Paasilinna, Erno: Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-13242-3.
- Metsämäki, Mikko & Nisula, Petteri: Aktivistit: Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Helsinki: Edita Prima Oy, 2006. ISBN 951-37-4587-2.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto Arkistolaitos. Viitattu 26.1.2008.
- ↑ Paasilinna, s. 132
- ↑ Paasilinna, s. 18
- ↑ Paasilinna, s. 134
- ↑ Arndt Pekurinen Yle. Viitattu 29. elokuuta 2007.
- ↑ Metsämäki & Nisula, s. 172
- ↑ Paasilinna, s. 233
- ↑ http://www.hel2.fi/paatoksenteko/kvsto/Kvsto2006/Kaupunginvaltuusto/Poytakirjat/060860062.htm
