Suomussalmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomussalmi
Suomussalmi.vaakuna.svg Suomussalmi.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.suomussalmi.fi
Sijainti 64°53′05″N, 028°54′45″EKoordinaatit: 64°53′05″N, 028°54′45″E
Maakunta Kainuun maakunta
Seutukunta Kehys-Kainuun seutukunta
Perustettu 1867
Kokonaispinta-ala 5 857,61 km²
9:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 5 270,17 km²
– sisävesi 587,44 km²
Väkiluku 8 501
123:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 1,61 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 11,4 %
– 15–64-v. 61,2 %
– yli 64-v. 27,4 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,2 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,8 %
Kunnallisvero 20,50 %
130:nneksi suurin 2014 [4]
Työttömyysaste 17,0 % (2013) [5]
Kunnanjohtaja Asta Tolonen
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[6]
Keskusta
Vasemmistoliitto
PS
Kokoomus

19
10
4
2

Suomussalmi on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan pohjoisosassa. Kunnassa asuu 8 501 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 5 857,61 km², josta 587,44 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 1,61 asukasta/km².

Suomussalmen kunta rajoittuu Taivalkosken, Puolangan ja Hyrynsalmen kuntiin, Kuusamon, Pudasjärven ja Kuhmon kaupunkeihin sekä idässä Venäjään. Suomussalmen kunta on perustettu vuonna 1867.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmen alueella on ollut säännöllistä asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Eri puolilta nykyistä Suomussalmen kuntaa on tehty useita merkittäviä arkeologisia löytöjä, muun muassa Hossan Somerjärven rantakalliossa oleva kalliomaalaus, Värikallio. Sen maalaukset ovat ajalta noin 2500 eaa.[7]

Eräaika ja asuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmi oli idän ja lännen välisten vesiteiden solmukohta. Tärkeä vesitie suuntautui Pohjanlahdelta Oulujokea pitkin Oulujärveen, Oulujärvestä Emäjokea pitkin Kiantajärven latvavesille ja edelleen joki Vuokin ja Sarvitaipaleen tai Sotkamo-Kuhmon reittiä itään. Kainuusta myös Kuusamon kautta Jäämereen laskeville vesille. Suomussalmelta on tavattu varsin paljon viikinki- ja ristiretkiajan löytöjä. Suomussalmelta on tehty myös Pohjois-Suomen ainoat varmat hautalöydöt. Juntusrannan asuin- ja hautapaikalta on löydetty muun muassa riipuksia ja sulaneita lasimassahelmiä. Perangan Kivisaaren polttohaudassa oli muun muassa kaksi kirvestä ja kolme hevosenkenkäsolkea.[8]

Vuonna 1323 solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Venäjän rajariidat päättyivät joksikin aikaa. Oulujärvi ympäristöineen jäi Venäjän puolelle. Kainuun vesireitit toimivat varsinkin karjalaisten kulkureitteinä aina Ouluun ja Tornioon saakka. 1500-luvulla Ruotsi-Suomen silloinen kuningas Kustaa Vaasa tuki savolaisten siirtymistä valtakunnan rajan yli Oulujärven ympäristöön.[9]

Suomussalmella ei 1500-luvulla ollut vakituista asutusta. Ruotsin ja Venäjän välinen 25 vuotta kestänyt sota pitkä viha (1570–1595) tuhosi Kainuun sen aikaisen asutuksen lähes kokonaan. Paikasta toiseen siirtyviä talonpoikia eli kaskiviljelyllä Oulujärven ympäristössä, mutta nykyisen Suomussalmen suunnalla asuttaminen sai vauhtia vasta, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX lupasi vuonna 1598 kaikille Oulujärven ympäristöön siirtyville uudisasukkaille kuusi vuotta verovapautta. Myös rajalinja oli muuttunut Täyssinän rauhassa 1595 siten, että Suomussalmi jäi Ruotsi-Suomen puolelle. Vuonna 1604 Suomussalmella oli neljä verotaloa, joiden savut symboloivat Suomussalmen vaakunassa pitäjän asutuksen alkua.[8] Asutus alkoi voimistua nopeasti. Vuonna 1676 oli Vuokissa jo 20 taloa ja Kiannalle taloja oli kirjattu 29 (Kiannalla käsitettiin laajalti järven ympäristö).

1600-luvulla koko Kainuu oli yhtä pitäjää. Myös maallinen valta oli tuohon aikaa kirkon hallussa ja ajan myötä näin laajan alueen valvominen kävi mahdottomaksi yhdelle kirkkoherralle. Vuonna 1647 Oulujärven erämaapitäjä päätettiin jakaa kahteen osaan, Sotkamoon ja Paltamoon. Lisäksi Pietari Brahe perusti Kajaanin kaupungin 1651 huolehtimaan maakunnan sivistyksellisistä, taloudellisista ja hallinnollisista tarpeista. Nykyisen Suomussalmen alueet kuuluivat Paltamon seurakuntaan aina vuoteen 1786, jolloin Suomussalmesta tuli Hyrynsalmen kappeliseurakunta.

Vainolainen, halla ja taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastollisesti Suomussalmi kuuluu suurelta osin pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen korkean maastonsa takia, kun samalla leveysasteella oleva Oulu on selvästi keskiboreaalisessa vyöhykkeessä. Tämä edesauttoi sitä, että hallavuodet iskivät Suomussalmella kenties vieläkin ankarammin kuin muualla. 1600-luvun asutusvaihe päättyi Suomussalmellakin nälkä- ja ruttovuosiin. Muun muassa 1695–1697 tapahtuneet kadot ja niitä seuranneet kulkutaudit saivat aikaan tuhoisaa jälkeä. Tuolloin Kiannalla Matti Rönnyn talossa mainitaan maaliskuussa 1697 kuolleen isännän lisäksi 7 muuta asukasta nälkään. Isännän kuolema merkitsi talonväelle yleensä kerjuureissulle lähtöä. Vuonna 1790 kesä oli epäedullinen, pitkäaikaiset sateet estivät kaskeamisen ja elokuinen halla turmeli muut kylvöt. Seuraavan talvena kuolleita olikin tuhatta asukasta kohta yli 91. 1800-luvun vaihteessa sattui useita pahoja katovuosia peräkkäin ja esimerkiksi 1809 kuoli 9,1 prosenttia väestöstä. Vuonna 1833 ruttoon kuoli peräti 401 henkeä. Tämän suuren kuolonvuoden jälkeen väestö alkoi jälleen kasvaa nopeasti. Vielä vuosina 1866-1868 koettiin ankarat nälkävuodet, jolloin 5 000 asukkaasta kuoli 638.[8]

Myös vuonna 1712 Kainuuseen ehtinyt suuri Pohjan sota lisäsi köyhyyttä ja puutetta. Vuonna 1723 Suomussalmen väkiluku oli suunnilleen 450 asukasta. Valtio auttoi kuitenkin uudisasutusta verohelpotuksin ja muun muassa vapautuksella sotaväenotosta. Väestö alkoikin nopeasti lisääntyä 1700-luvulla. 1786 väestöön kirjattiin jo 1 885 henkeä.

Ämmän ruukki ja nykyajan tehtaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ämmän ruukki 1845.

Ämmän ruukki oli vuosina 1841-1878 seudun ensimmäinen suuri tehdas. 3. kesäkuuta 1841 antoi Oulun läänin kuvernööri kirkkoherra Johan Wegeliukselle luvan perustaa Suomussalmelle Ruukin. Ruukki sijaitsi Kiantajärvestä laskevassa Ämmäkoskessa nykyisen Ämmän voimalaitoksen lähellä. Taloudelliset suhdanteet ja johtajien holtittomuus aiheutti englantilaisen yhtiön ja sen mukana Ämmän ruukin vararikon 1877-1878.[8]

Oulujoki teki Kainuusta tervamaakunnan ja jo 1800-luvun alussa kuljetettiin tervaa Ouluun Suomussalmeltakin. Suurimmillaan tervanpoltto oli Suomussalmella 1850–1900, jolloin se muodostui kunnan pääelinkeinoksi. Vielä 1930-luvulla valmistettiin monessa suomussalmelaisessa talossa tervaa, mutta 1940-luvulla sen ammattimainen valmistaminen oli käytännössä loppunut. Tervan valmistuksen tilalle tuli puutavarakauppa, jota edistivät 1907 ja 1909 Kajaaniin syntyneet teollisuuslaitokset. Ylä-Kainuun taloudellista kehitystä edistivät uudet liikenneyhteydet, kuten 1904 Kajaaniin saakka valmistunut rautatie, joka jatkui 1923 Kontiomäelle ja 1939 Hyrynsalmelle. Vuonna 1955 ulottui rautatie Ämmänsaareen ja Suomussalmi yhdistiyvät valtakunnalliseen rautatieverkkoon.[8]

Viime vuosikymmenien suurimpia työllistäjiä ovat olleet Suomussalmen saha (myöhemmin Kajaani Oy:n saha), Ikihonka Oy, Kiantama Oy, Kemet ja Ämmän Betoni. Tuoretta yrittäjyyttä seudulla edustaa Tulikivi Oyj, joka jalostaa vuolukiveä.

Suomussalmi ja Raatteentie – talvisodan suurtaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen talvisodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin Suomussalmen Karttimossa 30. marraskuuta 1939. Raatteessa rajavartijat kuulivat radiosta diplomaattisuhteiden katkenneen ja suunnilleen samoilla hetkillä alkoi ampuminen sielläkin.[10] Neuvostoliiton 163. divisioona tuli kahta reittiä Suomussalmelle ja kohtasi aluksi vain vähäisiä rajavartiojoukkoja. Vihollisen hidastelu mahdollisti lisäjoukkojen (9. divisioona) siirron Suomussalmelle. Suomalaisia joukkoja komensi jääkärieversti Hjalmar Siilasvuo. Ensimmäisistä voitokkaista taisteluista Kuusamon suunnalla vastasi everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtoon siirtynyt Erillinen pataljoona 16 Kuusamosta. Ryhmä Sudelle alistettiin myös Porissa perustettu Polkupyöräpataljoona 6, jonka muistomerkki on Kylänmäellä.

Suomussalmen taistelu käytiin kirkonkylän ja sen pohjoispuolella olevan Hulkonniemen alueilla vuoden 1939 joulukuussa. Suomalaisten saarrostavan vastahyökkäyksen painostamana 163. divisioona vetäytyi alueelta 27. joulukuuta menetettyään vahvuudestaan noin kolmanneksen.

Jo joulukuun puolivälissä taisteluiden ollessa käynnissä kirkonkylällä oli Raatteen tielle Kuivasjärven-Kuomasjärven kannakselle – vain runsaan kymmenen kilometrin päähän kirkonkylästä – saapunut Neuvostoliiton 44. divisioonan kärkiosasto, jonka tarkoitus oli hyökätä myös kirkonkylään. Kapeaa kannasta puolusti vain 300 miestä. Vasta tilanteen lauettua Suomussalmella 27. joulukuuta saattoi eversti Siilasvuo johtaa joukkonsa Raatteen tielle ryhmittyneen vihollisdivisioonan kimppuun.

Raatteen tien taistelu 4.-8.1.1940 päättyi suomalaisten voittoon. Vetäytyvä Neuvostoliiton 44. divisioona koki suuret tappiot, muttei kuitenkaan täydellistä tuhoa, kuten sotakirjallisuus on aiemmin asian tulkinnut. [11] Taistelun jälkeen talvisota jatkui alueella rajakahakkoina.[12]

Jatkosodassa suomalaiset (Jalkaväkirykmentti 11 ja rajajoukot) hyökkäsivät Raatteen tien ja Juntusrannan kautta Uhtualle. [13] Keväällä 1942 osa Uhtuan suunnan joukoista vedettiin mukaan Suomussalmen taisteluita paljon suurempaan, mutta silti lähes unohdettuun Kiestingin suurtaisteluun.

Sodan muistomerkit ja Talvisotamuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotamuseo Raatteen Portti on Kuhmon tien ja Raatteen tien risteyksessä. Sen yhteydessä on 3 hehtaarin alalle levittyvä Talvisodan monumentti. Talvisodan päämuistomerkki, Alvar Aallon suunnittelema Liekki (1959), sijaitsee kirkonkylällä Kuhmoon kääntyvän tien risteyksessä. Kunnan kotisivuilla on tarkemmat tiedot myös muista sotamuistomerkeistä.

Välirauhan aikana rakennettu Salpalinja kulkee Kiantajärven länsirantaa seuraillen. Haukiperässä jykevistä kivistä tehdyt panssariesteet ja Oraviselän rantaan rakennettu konekiväärikorsu juoksuhautoineen ovat Salpalinjan linnoitteita.

Kianta, Suomussalmi ja Ämmänsaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmen ensimmäisessä kuntakokouksessa 12. lokakuuta 1867 päätettiin, että Suomussalmella siirrytään kunnallishallintoon 1. tammikuuta 1868. Näin kirkko ja kunnallishallinto erotettiin toisistaan ja samalla kunnan nimi muutettiin Kiannasta Kirkonkylän ja Hulkonniemen välisestä salmen mukaan Suomussalmeksi.[8] Nykyisin Kiannasta puhuttaessa tarkoitetaan Kiannanniemeä tai Kiantajärveä, mutta esimerkiksi 1930-luvulle sijoittuvissa Kalle Päätalon romaaneissa suomussalmelaisista puhutaan ”kijantalaisina”.

Suomussalmen kirkonkylä oli talvisotaan asti kunnan keskus. Kirkonkylän tuhouduttua joulukuussa 1939 täysin valtioneuvosto päätti siirtää kunnan hallinnon Ämmänsaareen järven länsirannalle. Sodan jälkeen 5-tien linjaus johti liikennevirrat järven länsipuolelle.

Kirkonkylä jälleenrakennettiin, mutta Ämmänsaari kasvoi 1950-1960 luvuilla kirkonkylää suuremmaksi. Ämmänsaaren nimi muutettiin 1990-luvun lopulla Suomussalmeksi, mutta myös nimeä Ämmänsaari käytetään edelleen.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmaisemallisesti Suomussalmi voidaan jakaa Itä-Kainuun järvialueeseen ja Kainuun vaara-alueeseen. Maisema-alueet erottaa toisistaan kuntaa pohjois-eteläsuunnassa halkova valtatie 5.[8]

Viitostie idänpuoleinen osa kuuluu Itä-Kainuun järvialueeseen, jonka maaperä muodostuu moreenista, harjuaineksista ja turpeesta. Maisemaa hallitsevat metsäiset mäkimaat, suot ja järvireitit. Alue luetaan kuuluvaksi Pohjois-Karjalasta Kuusamoon ulottuvaan Erämaa-Suomeen. Viitostien länsipuolella oleva alue kuuluu Kainuun vaara-alueeseen, jonka maaperä on pääasiassa moreenia ja harjuainesta. Alue on vuorimaata, jossa koskisten pienten jokien ohella on runsaasti järviä. [8]

Pääosa Suomussalmen kallioperästä on gneissigraniittia ja liuskeita. Kiannanniemen alueelta on löytynyt vähäisiä nikkeli-hopeaesiintymiä. Liuskealueilla on mm. serpentiini- ja vuolukiveä. Yleisin maalaji on moreeni, joka paikoin muodostaa luode-kaakkoissuuntaisia drumliineja. Alueella on useita harjujaksoja, mm. Ison Heitajärven-Luttulanvaara, Myllylahden-Pahkangas ja Hossan harjujakso. Huuhkajankangas, Jumalissärkkä-Hoikansärkkä ja Ryötinsärkkä kuuluvat harjujensuojeluohjelmaan. Suomussalmi on pinnanmuodoiltaan tasaisempaa ja alavampaa kuin naapurikunnat Kuusamo ja Puolanka. Pääosa kunnan alueesta on yli 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkeimpia vaaroja ovat mm. Nurmivaara, Mustavaara, Otsavaara, Käärmetvaara, Pihlajavaara ja Joutsenvaara.[8]

Kasvullista metsämaata on maa-alasta yli puolet, länsiosassa kaksi kolmasosaa. Suota on noin 40 % maa-alasta, lännessä kuitenkin vain runsaat 30 %. Männyn osuus puustosta on 68 %, kuusen noin 19 % ja lehtipuiden 17 %. Metsämaat ovat yleensä tuoreita kangasmaita ja yleisin metsätyyppi on puolukka-mustikkatyyppi. Yleisin suotyyppi on aapasuo. Kunnassa on runsaasti kuivia, varpuisia rämeitä, joilla saattaa kasvaa mäntyä. Korpia on eniten länsiosissa ja nevoja kaakkoisosissa.[8] Suomusalmella on vielä erämaa-alueita, joissa elää susia, karhuja, ahmoja, ilveksiä, kalasääskiä ja maakotkia. Erämaa-alueista tunnetuin on Martinselkonen.[8]

Suomussalmen vesistöistä pääosa kuuluu Oulujoen vesistön Hyrynsalmen reittiin. Osa läntisen osan vesistä kuuluu Iijoen vesistöön. Suomussalmella on vesistöjä yhteensä 582 neliökilometriä eli lähes kymmenen prosenttia kokonaispinta-alasta. Järviä ja lampia on yhteensä 3 511, joista suurin on Hyrynsalmen reitin vesiallas Kiantajärvi. Toinen huomattava järvi on Vuokkijärvi Suomussalmen eteläosassa. Molemmat suurjärvet valjastettiin voimatalouden käyttöön 1960-luvun alkupuolella. Kiantajärven säännöstelykorkeus on neljä metriä ja Vuokkijärven kuusi metriä. Suomussalmen järville on ominaista rantojen karuus ja vähäinen rantakasvillisuus. Rantaviivaa Suomussalmella on kaikkiaan 2 930 kilometriä.[8]

Kunta kuuluu mantereisen ja merellisen ilmastotyypin vaihettumisalueeseen. Vuoden keskilämpötila on +2°C - +0.1°C.[14] Lämpimimmän kuukauden (heinäkuu) keskilämpötila on n. +15°C[15] ja kylmimmän kuukauden (tammikuu) -12°C. [16] Kasvukauden pituus on n. 143 vrk. [17] Keskimäärin pysyvä lumipeite muodostuu marraskuussa ja sulaa toukokuun ensimmäisten viikkojen aikana. Toisinaan pysyvä lumipeite saadaan jo lokakuussa, eikä ensilumen sataminen ole syyskuussakaan aivan tavaton ilmiö.

Suomussalmen kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) -8,3 -7,5 -1,8 4,4 11,7 17,3 20,1 16,8 11,0 3,9 -2,5 -6,2 ka. 4,9
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) -15,8 -15,3 -10,7 -5,0 1,2 6,9 10,2 8,0 3,7 -0,7 -7,7 -13,0 ka. -3,2
Vuorokauden keskilämpötila (°C) -11,8 -11,1 -6,0 -0,1 6,6 12,3 15,3 12,4 7,3 1,6 -4,9 -9,3 ka. 1
Sadanta (mm) 46 37 40 30 57 61 81 76 60 63 57 49 Σ 657
Sadepäivät (d) 11 10 10 7 10 11 12 12 10 13 13 12 Σ 131
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-8,3
-15,8
-7,5
-15,3
-1,8
-10,7
4,4
-5,0
11,7
1,2
17,3
6,9
20,1
10,2
16,8
8,0
11,0
3,7
3,9
-0,7
-2,5
-7,7
-6,2
-13,0
S
a
d
a
n
t
a
46
37
40
30
57
61
81
76
60
63
57
49


Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Suomussalmen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
13 357
1985
  
13 147
1990
  
12 509
1995
  
12 124
2000
  
11 003
2005
  
10 071
2010
  
9 156
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alajärvi, Ala-Vuokki, Hossa, Jumaliskylä, Juntusranta, Kaljuskylä, Kerälä, Kiannanniemi, Korpela, Korvua, Kuivajärvi, Myllylahti, Näljänkä, Näätälä, Peranka, Pesiökylä, Pesiönlahti, Piispajärvi, Pisto, Pitämä, Pyhäkylä, Raate, Ruhtinansalmi,Selkoskylä, Siikaranta, Suomussalmen kirkonkylä, Vaaranniva, Vasara, Vuokki, Yli-Vuokki ja Ämmänsaari (kuntakeskus).

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 5 tulee Hyrynsalmelta Suomussalmen kautta Kuusamoon. Seututie 912 Kuhmosta tulee Suomussalmelle. Yhdystie 9125 eli Raatteentie on Suomussalmen kunnassa Raatteenportista Raatteeseen kulkeva yhdystie. 1940 käydystä Raatteen tien taistelusta nimensä saanut Raatteen tie käsitti osia myös nykyisestä seututiestä 912. Seututie 843 Palovaarasta Suomussalmelle jatkuu aina Poussuun, Kuusamoon saakka. Seututie 892 kulkee Suomussalmelta Korpikylän ja Kytömäen kautta Hyrynsalmelle. Seututie 897 vie Alajärveltä Suomussalmelta Hattuvaaran kautta Yli-Näljänkään.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmella toimii evankelisluterilainen Suomussalmen seurakunta[19]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii herännäisyys[20] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Suomussalmen rauhanyhdistys[21]. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Suomussalmen helluntaiseurakunta[22] sekä ortodoksinen seurakunta, jolla on säännölliset jumalanpalvelut niin Ämmänsaaren kuin Kuivajärven tsasounissaan.

Tunnettuja paikkakuntalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta tietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmella on rakennettu pienoismalleja jo vuodesta 1999, mm. Kontiomäen rautatieaseman ja Oulujärven alueen pienoismallit, jotka sijaitsevat Kontiomäen Shellin pienoismallinäyttelyssä, sekä Syvänniemen rullatehdas Kuopioon. Myös Raatteen portissa sijaitseva Raatteentien taistelun pienoismalli on valmistettu Suomussalmella. Pienoismallit on valmistettu erinäisten työllistämishankkeiden aikana, uusin hanke on Vaihtoehtona työ- projekti (2006-2009), joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä. (Vaihtoehtona työ- projekti lopetettu ja sitä seurannut, Talas -kehittämishanke päättyy 31.12.2011.)

Valmistettuja pienoismalleja ja sijoituspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raatteentien taistelu, Raatteen portti
  • Kontiomäen asema, Kontiomäen Shell
  • Röllimaa, Paljakka-talo
  • Oulujärven alue, Kontiomäen Shell
  • Eino Leino- talo, Kontiomäen Shell
  • Suomussalmen kirkonkylä, Alajärven koulu
  • Ämmänruukki, Alajärven koulu
  • Metelinniemen golf-kenttä, Kontiomäen Shell
  • Taivaan Pankko, Kontiomäen Shell
  • Hepoköngäs, Paljakka-talo
  • Ukkohalla, Paljakka-talo
  • Syvänniemen rullatehdas, Syvänniemi
  • Ämmänruukki, Ruukinkankaan koulu

Ajomatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  6. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 14. helmikuuta 2013.
  7. Jorma Keränen, Matti Huurre: Kainuun historia I, ISBN951-99665-0-1, ISBN951-99665-0-1, Kajaani 1986
  8. a b c d e f g h i j k l Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Oiva Turpeinen: Katsaus Suomussalmen menneisyyteen. Teoksessa Suomussalmi-kirja. Helsinki 1968.
  10. Onni Palaste: Suomussalmen sankarit
  11. Kulju, Mika (2007). Raatteen tie : Talvisodan pohjoinen sankaritarina. Helsinki: Ajatus kirjat. ISBN 978-951-20-7218-7.
  12. Veikko Karhunen: Raatteen tieltä Turjanlinnaan
  13. Veikko Karhunen: Raatteen tieltä Kostamukseen
  14. http://ilmatieteenlaitos.fi/pitkan-ajan-tilastot
  15. http://ilmatieteenlaitos.fi/heinakuu
  16. http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu
  17. http://ilmatieteenlaitos.fi/terminen-kasvukausi
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  19. Suomussalmen seurakunta Suomussalmen seurakunta. Viitattu 24.6.2011.
  20. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.6.2011.
  21. Rauhanyhdistykset Viitattu 24.6.2011.
  22. Suomussalmen helluntaiseurakunta Suomussalmen helluntaiseurakunta. Viitattu 24.6.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keränen, Pekka: Suomussalmi sodissa 1918, 1939-40, 1941-45. Suomussalmen Kunta, 2000. ISBN 9519390359.
  • Kyllönen, Yrjö - Kyllönen, Ari: Muistoja Viiangista. Kuopio, 2006. ISBN 951-842-301-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]