Suomussalmen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomussalmen taistelu
Osa talvisotaa
Kartta Suomussalmen taistelusta
Kartta Suomussalmen taistelusta
Päivämäärä:

30. marraskuuta 1939
8. tammikuuta 1940

Paikka:

Suomussalmi, Suomi

Lopputulos:

Suomen voitto

Osapuolet

Suomen lippu Suomi

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

eversti Hjalmar Siilasvuo

prikaatinkomentaja I.F. Dašitsev (XLVII armeijakunta)
divisioonankomentaja Andrei Zelentsov 163. divisioona

Vahvuudet

kolme rykmenttiä
kaksi erillistä pataljoonaa ja polkupyöräpataljoona (noin 11 000 sotilasta)

kaksi divisioonaa ja yksi tankkiprikaati
(45 000–55 000 sotilasta)

Tappiot

350 kaatunutta
600 haavoittunutta

27 500 kaatunutta tai haavoittunutta

Talvisodan taistelut
Tolvajärvi–ÄgläjärviKeljaKarjalankannasSuomussalmiTaipaleSummaRaatteen tieLaatokan Karjalan mottitaistelutKollaaViipurinlahti

Suomussalmen taistelu oli talvisodassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 – 8. tammikuuta 1940 käyty taistelu. Lopputuloksena oli Suomen voitto materiaaliltaan huomattavasti suuremmista neuvostojoukoista. Päävastuun taisteluista kantoi Suomen puolelta 9. divisioona.

Lähtökohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sodan alkua Suomi oli keskittänyt alueelle vähäisiä voimia, koska Neuvostoliiton ei odotettu käyttävän alueella divisioonatason sotayhtymiä. Alueella olivat erillinen pataljoona 15 ja 16 (ErP 15 ja 16) sekä kaksi erillistä komppaniaa, yhteisvahvuus runsaat 3 000 sotilasta. ErP 15:n tehtävä oli rajavartiointi Raatteen tien suunnassa ja sodan syttyessä eteneminen Vuokkiniemelle ja vihollisen lyöminen. ErP 16:n tehtävä oli lyödä Kuusamon suuntaan etenevä vihollinen ja valmistautua hyökkäämään Uhtualle.

Neuvostoliitto oli vastoin suomalaisten odotuksia keskittänyt alueelle kokonaisen divisioonan (163. divisioona). Puna-armeijan tarkoitus oli edetä aina Ouluun saakka ja katkaista Suomi sen kapeimmalta kohdalta.[1]

Puna-armeijan 163. divisioona valtasi Suomussalmen kirkonkylän 8. joulukuuta mennessä edeten sinne kahta reittiä suoraan idästä ja pohjoisessa sijaitsevan Juntusrannan kautta päästen mainittuna päivänä ensimmäiseen tavoitteeseensa ja saaden hyökkäävien joukkojensa välille yhteyden.[2] Pohjoisempana Kuusamon suunnalla Neuvostoliitto oli hyökännyt pienin voimin, joten ErP 16 siirrettiin kohti Suomussalmea Piispajärvelle.

Suomalaisten vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämaja siirsi Suomussalmelle vahvistukseksi 9. divisioonasta jalkaväkirykmentin (JR 27). Divisioonan komentaja eversti Hjalmar Siilasvuo sai alaisuuteensa lisäksi ennestään Suomussalmella olleet joukot, ja syntyi ryhmä Siilasvuo. Sen tehtäväksi tuli vallata Suomussalmi takaisin. Tässä ryhmä ei onnistunut, mutta 163.D:n yhteydet Neuvostoliittoon katkaistiin ottamalla haltuun Raatteen tie Kuivasjärvellä.

Joulukuun puolivälissä suomalaiset saivat ensimmäiset tiedustelutiedot Raatteen suunnalta lähestyvästä uudesta vihollisdivisioonasta (44. D). Suomussalmelle keskitettiin jälleen lisää joukkoja, nyt 9. divisioonan pääosat tuotiin alueelle. Tosin divisioonalta puuttui pääosa tykistöstä. 27. joulukuuta divisioona aloitti hyökkäyksen Suomussalmen takaisinvaltaamiseksi. 29. joulukuuta saarroksiin joutuneen neuvostodivisioonan pääosat alkoivat vetäytyä Suomussalmelta jäätynyttä Kiantajärveä pitkin koilliseen. Pohjoisesta hyökkäsi osasta 9. Divisioonaa ja ErP 16:sta muodostettu everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtama Ryhmä Susi, joka löi Suomussalmelta pohjoiseen olleet neuvostodivisioonan osat. Ryhmän etenemisen pysäytti Juntusrannalle paenneen 163. D:n rippeet. Samanaikaisesti 9. D pysäytti Raatteen tietä edenneen Neuvostoliiton 44. D:n.

Suomussalmen taisteluiden lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset saavuttivat Suomussalmen alueella voiton. Noin kolmensadan vangin ohella suomalaiset saivat merkittävän sotasaaliin. Neuvostoliittolaisen 163. Divisioonan täydellinen tuhoaminen jäi kuitenkin tekemättä puna-armeijan saatua yllättävällä vetäytymisellään pelastettua suurimman osan miehistöstään. Neuvostodivisioonan kokonaistappioiden arvioitiin olevan noin 11 600 sotilasta. Tämä määrä kokonaistappioiden osalta koskee koko talvisotaa ei pelkästään Suomussalmen taistelua. Sotasaalis oli kuitenkin merkittävä käsittäen muun muassa: [3]

  • 625 kivääriä
  • 33 pikakivääriä
  • 19 konekivääriä
  • 12 panssarintorjuntatykkiä
  • 25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä
  • 15 hyökkäysvaunua
  • 2 panssariautoa
  • 2 ilmatorjuntakonekivääriä
  • 151 kuorma-autoa

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Ilmari Kiannon ja hänen Kiantajärven rannalla sijainneen kotinsa Turjanlinnan kohtaloksi koitui kirjailijan evakkotaipaleelle lähtiessään sikarilaatikon kanteen kirjoittama venäjänkielinen teksti, jossa hän kertoi, että lähisaarissa ei ole miehitystä ja pyysi jättämään köyhän kirjailijan kodin tuhoamatta. Tämä katsottiin vihollisen auttamiseksi, kun suomalainen partio, joka oli polttamassa rakennuksia, löysi viestin 19. joulukuuta 1939. Kiantoa syytettiin maanpetoksesta. Kianto todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuritushuoneeseen, mistä vapautui presidentti Kyösti Kallion armahdettua hänet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raunio, Ari: Sotatoimet: Suomen sotien 1939-45 kulku kartoin. Genimap Oy, 2004. ISBN 951-593-914-3.
  • (Toim.): Suomi Sodassa (Anssi Vuorenmaan artikkeli: Taistelut Suomussalmella ja Raatteessa), s. 84-87. Oy Valitut Palat, 3. Painos 1984. ISBN 951-9078-94-0.
  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (Toim.): Suomi Sodassa (Anssi Vuorenmaan artikkeli: Taistelut Suomussalmella ja Raatteessa), s. 84-87. Oy Valitut Palat, 3. Painos 1984. ISBN 951-9078-94-0.
  2. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.258
  3. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.281

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]