Tolvajärven–Ägläjärven taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tolvajärven–Ägläjärven taistelu
Osa talvisotaa
Ryhmä Talvelan taistelijoita Tolvajärvellä.
Ryhmä Talvelan taistelijoita Tolvajärvellä.
Päivämäärä:

6.–24. joulukuuta 1939

Paikka:

Tolvajärven ja Ägläjärven seutu Korpiselillä

Lopputulos:

Suomen voitto

Vaikutukset:

Puna-armeijan hyökkäys Korpiselillä pysäytettiin ja 139. divisioona tuhottiin

Osapuolet

Suomen lippu ryhmä Talvela

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. 139. Jalkaväkidivisioona

Komentajat

kenraalimajuri Paavo Talvela

prikaatinkomentaja Nikolai Beljajev (13. joulukuuta saakka)
prikaatinkomentaja Pavel Ponedelin (15. joulukuuta alkaen)

Vahvuudet

Jalkaväkirykmentti 16, neljä erillispataljoonaa ja patteristo (4 000 sotilasta)

139. divisioona (20 000 sotilasta), vahvistettiin 75. divisioonalla

Tappiot

630 kaatunutta
1 320 haavoittunutta

yli 4 800 kaatunutta
yli 1 500 haavoittunutta
2 300 kadonnutta
59 panssaroitua ajoneuvoa

Talvisodan taistelut
Tolvajärvi–ÄgläjärviKeljaKarjalankannasSuomussalmiTaipaleSummaRaatteen tieLaatokan Karjalan mottitaistelutKollaaViipurinlahti

Tolvajärven–Ägläjärven taistelu oli suomalaisten vastahyökkäys talvisodan alussa Korpiselillä Laatokan Karjalassa. Taistelussa puna-armeijan hyökkäävä divisioona torjuttiin Tolvajärvellä ja tuhottiin Ägläjärvellä. Se oli suomalaisten ensimmäinen sodan merkittävä hyökkäysvoitto.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puna-armeija ylitti Laatokan Karjalan rajan heti talvisodan alettua Suojärven kohdalla 139. Jalkaväkidivisioonan voimalla. Suomalaisille näin suuri hyökkäys oli yllätys ja puolustavat neljä erillisjalkaväkipataljoonaa perääntyivät. Seudun läpi kulki vain muutamia itä–länsi-suuntaisia korpiteitä, joita neuvostojoukot käyttivät hyökkäysurina. Tiet veivät Värtsilään, jossa tieverkosto huomattavasti laajeni ja josta olisi ollut yhteys Suomen IV armeijakunnan selustaan.

Suomalaiset perustivat uhkaa torjumaan Ryhmä Talvelan. Ryhmä koostui puolustavista neljästä pataljoonasta ja sitä vahvistamaan lähetetyistä everstiluutnantti Aaro Pajarin Jalkaväkirykmentti 16:sta ja tykistön patteristosta.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten vastahyökkäys alkoi aamulla 12. joulukuuta tavoitteena motittaa ja tuhota mahdollisimman paljon 139. divisioonan joukkoja. Hyökkäys tehtiin aamulla Tolvajärven ja Hirvasjärven jään sekä järvien välisen kannaksen yli. Hyökkäys Hirvasjärven yli epäonnistui, mutta keskeytti sattumalta samaan aikaan valmistellun neuvostoliittolaisen rykmentin hyökkäyksen. Hyökkäys Tolvajärven yli valtasi Kotisaaren ja sai saaliiksi muun muassa kahden patterin kaluston. Hyökkäys kannasta pitkin kohtasi toisen neuvostoliittolaisen rykmentin vastahyökkäyksen, mutta vahvistusten jälkeen hyökkäys jatkui iltapäivällä ja piiritti ja valtasi rykmentin päämajana käytetyn hotellin kuolleine esikuntineen ja arkistoineen.

Suomalaisten tappiot päivän hyökkäyksessä olivat noin sata kaatunutta, neuvostoliittolaisten noin tuhat. Suomalaiset saivat saaliksi edellä mainittujen tykkien lisäksi 20 panssarivaunua ja 60 konekivääriä. Hyökkäys lisäsi koko Suomen puolustusvoimien uskoa mahdollisuuksiinsa sodassa.

Suomalaiset vetäytyivät takaisin jään yli yöksi ja hyökkäsivät uudelleen seuraavana päivänä. Tämä hyökkäys sai 139. divisioonan perääntymään. Hyökkäys jatkui päiviä ja tavoitteeksi otettiin 139. divisioonan tuhoaminen Ägläjärvellä. Osa divisioonasta tuhottiin 20.–22. joulukuuta. Neuvostoliittolaisten tappioiksi uskottiin 22. joulukuuta 1939 noin 2 000 sotilasta.[1]

Neuvostoliittolainen 75. divisioona oli lähetetty vahvistamaan 139. Jalkaväkidivisioonaa, muttei pysäyttänyt suomalaisten etenemistä. Suomalaiset pysähtyivät lopulta Tolvajärveltä itään 30 kilometrin päähän Aittojoelle 24. joulukuuta, ja pitivät aseman sodan loppuun. Taisteluiden alkaessa joulukuussa puna-armeijan komentajana toimi alkuun prikaatinkomentaja Nikolai Beljajev, mutta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1939 pois 139. Jalkaväkidivisioonan komentajan tehtävistä ja tilalle tuli uusi komentaja Pavel Ponedelin 15. joulukuuta 1939. Samalla koko 139. Jalkaväkidivisioona korvattiin 75. Jalkaväkidivisioonalla 15. joulukuuta 1939 alkaen. 139. Jalkaväkidivisioonan miehistöä pilkottiin muihin osastoihin.

Ryhmä Talvelan komentaja Paavo Talvela ylennettiin 20. joulukuuta everstistä kenraalimajuriksi ja JR 16:n Aaro Pajari everstiksi.

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tappiot (osasto Pajari ajalta: 17.–23. joulukuuta 1939)

  • kaatuneita 274
  • haavoittuneita 445
  • kadonneita 29
  • kokonaistappiot 748

Neuvostoliiton tappiot (8. Armeijakunnan tilastojen mukaan ajalta: 30. marraskuuta 1939 – 1. tammikuuta 1940)

  • 139. Jalkaväkidivisioona 6.–15. joulukuuta 1939
  • kaatuneita 761
  • haavoittuneita 1 715
  • kadonneita 1 076
  • kokonaistappiot 3 552
  • 75. Jalkaväkidivisioona 15.–23. joulukuuta 1939
  • kaatuneita 747
  • haavoittuneita 957
  • kadonneita 1 234

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vihollinen menetti yli 2000 miestä Tolvajärven-Ägläjärven taisteluissa Pääesikunnan Tiedotusosasto. Viitattu 17.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]