Vuokkiniemi

Vuokkiniemi vuonna 2005

Vuokkiniemi (ven. Вокнаволок, Voknavolok) on entinen kunta Vienan Karjalassa, nykyisin kylähallinto ja sen keskuskylä Kostamuksen kaupunkialueella Karjalan tasavallassa Venäjällä. Vuokkiniemi-seura ry vaalii vuokkiniemeläistä perinnettä.

Vuokkiniemen kylä

Pala Vuokkiniemeä Ylä-Kuittijärveltä nähtynä (2007).

Vuokkiniemen kylä sijaitsee Ylä-Kuittijärven lounaispäässä noin 60 kilometriä Kostamuksesta pohjoiseen. Vuokkiniemessä on noin 500 asukasta (1990). Heistä karjalaisia on noin 85 %. Valtaosa väestöstä käyttää keskinäisenä kielenään paikallista karjalan kieltä, joka on hyvin lähellä suomen kieltä. Nykyisin myös nuoremmat ovat alkaneet käyttää vanhempiensa kieltä. Kylässä on ortodoksinen profeetta Iljan kirkko, joka on valmistunut 1997 ja vihitty käyttöön samana vuonna Iljan päivänä. Kirkko rakennettiin suunnilleen vanhan kirkon paikalle alkuperäispiirustusten mukaisena. 1700-luvulla rakennettu vanha kirkko toimi neuvostokaudella voimistelusalina, klubina ja rajavartioston ruokalana, kunnes se paloi vuonna 1939. Runonlaulaja Miihkali Perttusen patsas on vuodelta 1991.Vuokkiniemen kylähallinnon alaisia kyliä ovat muun muassa Ponkalahti, Latvajärvi, Kivijärvi ja Tollonjoki. Jatkosodan aikana Vuokkiniemi oli Suomen miehittämä 1941–1944. Vuokkiniemen kylähallintoalue siirrettiin Kalevalan piiristä Kostamuksen kaupungin alaisuuteen 1988.

Vuokkiniemen kunta

Vuokkiniemeä heinäkuussa 2007

Vuokkiniemen kunta (ven. Вокнаволокская волость, Voknavolokskaja volost) käsitti Ylä-Kuittijärven ympäristön ja kuului Kemin kihlakuntaan. Kunnan naapureina olivat pohjoisessa Pistojärvi, idässä Uhtua, etelässä Kontokki ja lännessä Suomen puolella Suomussalmi. Vuokkiniemen kunnassa oli 1900-luvun alussa noin 3 500 asukasta. Uhtuan kunnan länsiosa kuului aikoinaan Vuokkiniemeen. Vuokkiniemen kunnan kyliä olivat Vuokkiniemi, Vuonninen, Kivijärvi, Venehjärvi, Latvajärvi, Ponkalahti, Tollonjoki, Tšena, Lonkka, Ylä-Lapukka, Lapukka, Huhtiniemi, Vitsajärvi, Naukuvaara, Haapavaara, Vasonvaara, Paahkomienvaara, Keynäsjärvi, Pirttilahti, Karkujärvi, Piesunki ja Riinuojärvi. Suurin osa näistä kylistä lakkautettiin 1960-luvulla "perspektiivittöminä", mikä tarkoitti, ettei niillä katsottu olevan tulevaisuudennäkymiä, ja niiden talot ja asukkaat siirrettiin Vuokkiniemen, Vuonnisen ja Ponkalahden kyliin. Myöhemmin myös Ponkalahti lakkautettiin. Vuokkiniemen kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja liitettiin Uhtuan piiriin.

Runonlaulanta

Vuokkiniemi on merkittävä runopaikkakunta. Se tuli kuuluisaksi Elias Lönnrotin käydessä siellä 1820- ja 1830-luvuilla. Vuokkiniemen kunnasta on tullut useita runonlaulajia muun muassa Arhippa ja Miihkali Perttunen Latvajärveltä, Ontrei, Jyrki ja Vaassila Kieleväinen Vuonnisista, Jyrki ja Petri Kettunen Tšenasta ja Outokka Lesonen Venehjärveltä. Vaikka siis suurin osa Vuokkiniemen "runokylistä" lakkautettiinkin "perspektiivittöminä" 1960-luvulla, niin nykyisen elvytystyön ansiosta niihin on tullut uudelleen asukkaita.

Vuokkiniemi-seura ry

Vuokkiniemi-seura ry vaalii kalevalaista kulttuuriperinnettä ja pyrkii vahvistamaan tietämystä Vuokkiniemestä, sen kulttuurista ja asemasta niin Karjalassa kuin Suomessakin. Seurassa on jäseniä noin 300, aina Amerikasta asti.

Seuran toiminta kulttuurin vaalimisessa pohjautuu Vuokkiniemen erityisasemaan Kalevalan synnyn kannalta. Elias Lönnrot kokosi valtaosan Kalevalan runoaineksesta Vienasta ja erityisesti Vuokkiniemen pitäjän alueelta. Kalevalaisen kulttuurin ensimmäiset inkarnaatiot eli suuret runonlaulajat Arhippa Perttunen, Miihkali Perttunen ja Vaassila Kieleväinen elivät Vuokkiniemen pitäjässä yhdessä muiden runontaitajien kanssa. Lönnrot piti tästä syystä Vuokkiniemeä koko Karjalan tärkeimpänä pitäjänä.

Vienalaisella ja vuokkiniemeläisellä kaupankäyntitaidolla on ollut suuri merkitys Suomen liike-elämässä. Vuokkiniemeläiset laukkukauppiaat kiertelivät erityisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kaupalla ympäri Suomea. Moni heistä asettui pysyvästi Suomeen ja ryhtyi pitämään joko tukku- tai maakauppoja eri puolilla Suomea, suhteellisesti eniten Pohjanmaalla (esimerkiksi Lipkin/Lipponen, Loginov/Seppänen, Remsu/Remsujeff, Rettijeff, Mattinen/Matvejeff, viimeksi mainitusta ks. James (farkut), joka oli Ville Mattisen perustaman Mattisen teollisuus Oy:n tuote). Myös tämän perinteen säilyminen on seuralle tärkeää.

Vuokkiniemi-seuran tavoitteisiin kuuluu myös auttaa vuokkiniemeläisen kulttuurin elinvoimaisena pitämistä Vuokkiniemessä. Karjalan tasavallan alueella karjalaisia on arviolta kymmenisen prosenttia. Vuokkiniemen kylä on karjalaisuuden kannalta tärkeä, koska sen asukkaista yli 80 % on karjalaisia, ja niinpä Vuokkiniemi onkin karjalaisin kylä koko Karjalan tasavallassa. Vuokkiniemessä karjalan kielikin elää sen verran vireänä, että siellä vielä ”paissah puhasta karjalua”. Se on vuokkiniemeläisen identiteetin kivijalka, jota Vuokkiniemi-seura omalla toiminnallaan pyrkii tukemaan.

Vuokkiniemi-seuran historia voidaan jakaa epäviralliseen ja viralliseen historiaan, mutta lisäksi aikaan rekisteröimättömänä ja rekisteröitynä yhdistyksenä. Seuran virallinen historia alkaa 1.7.1990. Silloin Vuokkiniemen kulttuuritalolla pidetyssä järjestäytymiskokouksessa asiasta oli päättämässä suuri joukko Vuokkiniemestä Suomeen lähteneitä ja heidän jälkeläisiään. Kokous pidettiin ensimmäisen seuran järjestämän yhteisen Vuokkiniemen-matkan yhteydessä. Sitä ennen oli pidetty lähinnä epävirallisia, vuokkiniemisten yhteisiä kesätapaamisia. Ensimmäinen yhteinen kesätapaaminen järjestettiin Ruotsissa vuonna 1984. Ruotsiin, erityisesti Boråsiin oli jatkosodan jälkeen Suomesta muuttanut itäkarjalaispakolaisia, myös vuokkiniemeläisiä, pakoon punaista Valpoa. Vuokkiniemi-seura rekisteröitiin virallisesti yhdistykseksi 2006.

Vuokkiniemi-seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli lapualainen Heikki Kyyrönen, ja sihteeri Ville Lahelma Helsingistä. Heikki Kyyrönen toimi seuran puheenjohtajana 1990–2001 ja Ville Lahelma sihteerinä 1990–2000. Tämä kaksikko junaili yhdessä silloisen johtokunnan ja monen aktiivijäsenen kanssa läpi kaksi suururakkaa: Vuokkiniemi sai uuden ortodoksikirkon käyttöön 1997 ja kylän vanhukset vanhustentalon 2001. Tammikuussa 2007 seura julkaisi Vuokkiniemen ja samalla koko Vienan Karjalan historiasta kertovan historiakirjan "Tupenkolahuttajien mailla. Vuokkiniemi esihistoriasta toiseen maailmansotaan". Kirjan kirjoittajat ovat alansa huippututkijoita niin Suomesta kuin Venäjältä, esimerkiksi emeritusprofessori Heikki Kirkinen ja professori Jouko Vahtola sekä Karjalan tasavallasta professori Pekka Zaikov. Kirjan on toimittanut seuran puheenjohtana 2002–2008 toiminut Kai Paajaste ja hankkeen talousasioista vastasi Rauno Rosenqvist. Nykyisin seuran puheenjohtajana toimii helsinkiläinen Marita Paajaste.

Seuralla on sukututkimuksesta kiinnostuneiden yhteistyöverkosto, jonka sukututkimustoiminta keskittyy vienalaisen ja vuokkiniemeläisen sukutiedon kokoamiseen. Vuokkiniemi-seura toimii tiiviissä yhteistyössä Karjalan Sivistysseura ry:n (KSS) kanssa. Ennen rekisteröimistään Vuokkiniemi-seura toimi KSS:n alaosastona. KSS oli alun perin vienalaisten laukkukauppiaiden ja heidän jälkeläistensä perustama Wienan Karjalaisten Liitto (WKL), jonka perustamiskokous pidettiin Tampereen työväentalolla elokuussa 1906. WKL oli ripeä otteissaan, ja nopeassa tahdissa Vienan Karjalaan perustettiin muun muassa suomenkielisiä kouluja ja lukutupia.

Aiheesta muualla

• Vienan runokylät, Vuokkiniemi
• Vuokkiniemen kirkko
• Vuokkiniemi-seura
• Karjalan Sivistysseura ry
• Tupenkolahuttajien mailla. Vuokkiniemi esihistoriasta toiseen maailmansotaan. Toim. Kai Paajaste. Vuokkiniemi-seura ry., Mustasaari 2006. ISBN 952-92-1223-2

Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit