Vuolukivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes Krysostomos, vuolukivestä tehty reliefi Konstantinopolista 1000-luvulta (Louvre)

Vuolukivi eli pyrofylliitti on metamorfinen, pääosin karbonaattiryhmän mineraaleista ja talkista koostuva kivilaji. Vuolukiven väri vaihtelee harmaan eri sävyistä vihertävään. Vuolukivi on suhteellisen pehmeää ja toisinaan pinnaltaan saippuaisen tuntuinen.[1] Vuolukivestä käytetäänkin joskus nimitystä saippuakivi (engl. soapstone).

Vuolukiviesiintymät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomestakin löytyy vuolukiviesiintymiä, joista suurimmat ovat Juuassa ja Nunnanlahdessa. Nunnanlahdella louhinta aloitettiin vuonna 1893 geologi Benjamin Frosteruksen tutkimusten perusteella.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin vuolukiveä käytetään määrällisesti eniten rakennusmateriaalina: se soveltuu lähes kaikkiin sisätilojen rakenteisiin sekä säänkestävänä useimpiin ulkotilojen kivirakenteisiin. Suhteellisen pehmeänä vuolukivi ei kuitenkaan sovellu kovan kulutuksen kohteena oleviin pintoihin, kuten portaisiin tai lattioihin. Pehmeyden vuoksi kiveä ei myöskään voida kiillottaa. Suuren tiiviytensä ansiosta vuolukivi soveltuu hyvin märkätiloihin. Happoja ja emäksiä vuolukivi kestää hyvin.[3]

Vuolukiveä käytetään lähinnä uunien ja takkojen sisä- ja pintamateriaalina sekä seinälaatoituksissa. Vuolukivestä valmistetaan myös erilaisia käyttö- ja lahjatavaroita. Aikaisemmin kivestä on teollisesti valmistettu myös hautakiviä, kojetauluja, sähköeristimiä ja selluloosateollisuuden käyttämiä soodauunikiviä. Vuolukivi on ollut suosittu materiaali erilaisiin reliefeihin ja muuhun kuvanveistoon.[2] Metalliesineiden valumuottien materiaalina vuolukiveä on käytetty jo esihistoriallisella ajalla.[4]

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuolukiven nimityksen käsitetään usein viittaavan vuolemiseen, ja kiveä onkin helppo muokata. Sana vuolukivi on kuitenkin kehittynyt muodosta vuojonkivi. Se viittasi Vuojolaan eli Gotlantiin, josta kiveä tuotiin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laine, Smeds 2007
  2. a b Nunnanlahden Kyläyhdistys 2007
  3. Mesimäki 2006, s.12
  4. Etälukio
  5. E.N Setälä: Sammon arvoitus (1932)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]