Serpentiini
Sivulta puuttuu 
Serpentiini (Mg3(OH)4Si2O5) on kidejärjestelmältään monokliininen mineraali, mutta sen esiintyminen kidemuotoisena on hyvin harvinaista. Serpentiini esiintyy myös kahtena eri muunnoksena. Lehtiserpentiini eli antigoriitti on tiivistä tai suomuista. Kuituserpentiini eli krysotiili on hienokuituista.
Serpentiinin väri vaihtelee vaaleanvihreästä tummanvihreään. Se saattaa myös olla kellertävänvihreää, mustaa tai punaruskeaa. Viiru on vihertävänvalkoinen. Serpentiinin kiilto on rasvakiilto tai vahakiilto. Voi olla myös mattakiiltoinen. Kovuus on 3-4 Mohsin asteikolla. Muunnokset voi olla pehmeämpiä. Ominaispaino on 2,5 - 2,6 g/cm³. Serpentiini tuoksuu rikille.[1]
Serpentiiniä on päämineraalina serpentiinikivessä eli serpentiniitissä. Sitä esiintyy myös muuttumistuloksena emäksisissä ja ultraemäksisissä syväkivissä ja pieninä määrinä epäpuhtaissa kalkkikivissä.
Serpentiiniä esiintyy oliviinin, talkin kanssa. Suomessa sitä tavataan Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Serpentiiniesiintymiä on löydetty myös Koillis-Savosta.[1][2]
Serpentiiniä käytetään vähän koruissa ja koriste-esineissä (jaloserpentiiniä).
Serpentiiniluontotyyppi [muokkaa]
Serpentiniitti voi näkyä maastossa erikoisina kalliomuodostelmina. Serpentiinipitoisessa kallioperässä ravinteita on niukasti. Kromi- ja nikkelipitoisuudet voivat puolestaan olla korkeita.[1] Serpentiinialueilla kasvaakin varsin omaleimainen kasvilajisto. Suomen serpentiinikallioilla tavataan esimerkiksi viherraunioista, serpentiiniraunioista ja serpentiinipikkutervakkoa.[3]
Koillis-Savossa Kaavin serpentiinialueiden kangasmetsissä kasvaa runsaasti siniheinää.[1] Alueen kallioilla esiintyvät tunturihärkki ja pulskaneilikka, joiden paikalliset rodut ovat pieniä ja vaatimattomia. Kaavin pulskaneilikkarotu on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi.[4][2]
Lähteet [muokkaa]
- Väre, Henry: Emäksiset kivilajit kasvualustana: Kun kallioperän kemia määrää. Teoksessa Kasvit II. . WSOY, Porvoo 2008, s. 126–129.
