Serpentiini
Serpentiini (Mg3(OH)4Si2O5) on kidejärjestelmältään monokliininen mineraali, mutta sen esiintyminen kidemuotoisena on hyvin harvinaista. Serpentiini esiintyy myös kahtena eri muunnoksena. Lehtiserpentiini eli antigoriitti on tiivistä tai suomuista. Kuituserpentiini eli krysotiili on hienokuituista.
Serpentiinin väri vaihtelee vaaleanvihreästä tummanvihreään. Se saattaa myös olla kellertävänvihreää, mustaa tai punaruskeaa. Viiru on vihertävänvalkoinen. Serpentiinin kiilto on rasvakiilto tai vahakiilto, mutta voi olla myös mattakiiltoinen. Kovuus on 3–4 Mohsin asteikolla. Muunnokset voi olla pehmeämpiä. Ominaispaino on 2,5–2,6 g/cm³. Serpentiini tuoksuu rikille.[1]
Serpentiiniä on päämineraalina serpentiinikivessä eli serpentiniitissä. Sitä esiintyy myös muuttumistuloksena emäksisissä ja ultraemäksisissä syväkivissä ja pieninä määrinä epäpuhtaissa kalkkikivissä.
Serpentiiniä esiintyy oliviinin, talkin kanssa. Suomessa sitä tavataan Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Serpentiiniesiintymiä on löydetty myös Koillis-Savosta.[1][2]
Serpentiiniä käytetään jonkin verran koruissa ja koriste-esineissä (jaloserpentiiniä).
Serpentiiniluontotyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serpentiniitti voi näkyä maastossa erikoisina kalliomuodostelmina. Serpentiinipitoisessa kallioperässä ravinteita on niukasti. Kromi- ja nikkelipitoisuudet voivat puolestaan olla korkeita.[1] Serpentiinialueilla kasvaakin varsin omaleimainen kasvilajisto. Suomen serpentiinikallioilla tavataan esimerkiksi viherraunioista, serpentiiniraunioista ja serpentiinipikkutervakkoa.[3]
Luonnonsuojelukohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serpentiinialueita on alettu suojella viime vuosina Koillis-Savossa. Suojelukohteita on Kaavilla ja Juankoskella. Yhteensä suojeltuja serpentiinialueita on yli 100 hehtaaria. Valtio omistaa alueista 32 hehtaaria. Uusia suojelualueita on vireillä yhteensä noin 70 hehtaarin verran (tilanne lokakuussa 2013). Serpentiinialueita on suojeltu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSO-ohjelman avulla.[4]
Koillis-Savossa Kaavin serpentiinialueiden kangasmetsissä kasvaa runsaasti siniheinää.[1] Alueen kallioilla esiintyvät tunturihärkki ja pulskaneilikka, joiden paikalliset rodut ovat pieniä ja vaatimattomia. Kaavin pulskaneilikkarotu on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi.[5][2] Muita alueen lajeja ovat serpentiiniraunioinen, viherraunioinen, liuskaraunioinen, nyylähaarikko, otalaakajäkälä ja haavanlimijäkälä.[6] Kaavin serpentiinkohteissa kasvavia lajeja ovat myös uhanalaiset takkuhankajäkälä ja rotkokehräjäkälä[4].[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väre, Henry: Emäksiset kivilajit kasvualustana: Kun kallioperän kemia määrää. Teoksessa Kasvit II. WSOY, Porvoo 2008, s. 126–129
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Koillis-Savo, 9.8.2012
- ↑ a b Serpentiinihanke Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 10.2.2013.
- ↑ Väre 2008, s. 128.
- ↑ a b Kaasinen, Anna: Serpentiinihanke toteutuu yli odotusten. Koillis-Savo, 10.10.2013, nro 79, s. 3.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 190.
- ↑ a b Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu: Niinivaaran serpentiniittialueet 19.6.2013. Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 10.10.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serpentiini Wikimedia Commonsissa
