Kaavi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen kunnasta. Kaavi on myös kylä Virossa.
Kaavi
Kaavi.vaakuna.svg Kaavi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Kaavi sijaitsee Savon ja Karjalan rajamailla.
Kaavi sijaitsee Savon ja Karjalan rajamailla.
www.kaavi.fi
Sijainti 62°58′30″N, 28°28′55″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Koillis-Savon seutukunta
Perustettu 1875 [1]
Kokonaispinta-ala 789,58 km²
146:nneksi suurin 2014 [2]
– maa 674,00 km²
– sisävesi 115,58 km²
Väkiluku 3 277
228:nneksi suurin 30.4.2014 [3]
– väestötiheys 4,86 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [4]
– 0–14-v. 13,8 %
– 15–64-v. 57,0 %
– yli 64-v. 29,2 %
Äidinkieli 2012 [4]
suomenkielisiä 98,6 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 20,50 %
84:nneksi suurin 2013 [5]
Kunnanjohtaja Ari Sopanen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2013–2016[6]
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • KD

9
5
4
2
1
0

Kaavi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan itäosassa. Kaavi kuuluu myös historialliseen Karjalaan. Kunnassa asuu 3 277 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 789,58 km2, josta 115,58 km2 on vesistöjä[2]. Väestötiheys on 4,86 asukasta/km2.

Kaavilta on matkaa Kuopioon noin 60 ja Joensuuhun noin 90 kilometriä, ja sen naapurikunnat ovat Juankoski, Juuka, Outokumpu, Polvijärvi ja Tuusniemi.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivakkajoki virtaa Sivakkavaaran kylän halki.

Kaavilaisessa maisemassa on sekä Järvi-Suomelle että Vaara-Suomelle tyypillisiä piirteitä.

Vesistöt Kaavi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen.[7] Kunnan alueella on 261 järveä, joista suurimpia ovat Rikkavesi (63 361 km²) ja Kaavinjärvi (21 047 km²). Muita isoja järviä ovat Saarijärvi, Rauvanjärvi ja Sivakkajärvi.[8].

Kaavilla virtaavia jokia ovat mm. Rauvanjoki, Sivakkajoki, Syrjäjoki ja Vaikkojoki.

Pohjavesialueet

Tärkeitä pohjavesialueita Kaavin kunnan alueella ovat Maarianvaaran (pinta-ala 0,25 km²) ja Ommuskankaan (0,56 km²) pohjavesialueet. Vedenhankintaan soveltuvat myös Kaavinjärven (0,06 km²), Luikonniemen (0,35 km²), Niskalammenkankaan (3,77 km²), Syrjänsärkän (0,87 km²), Hiekkakankaan (1,18 km²), Keikonniemen (0,83 km² ja 0,50 km²) sekä Niemikylän (0,14 km²) pohjavesialueet.[9]

Pinnanmuodot

Kaavilaiselle maisemalle ovat tyypillisiä luode-kaakkosuuntaiset kumpumoreenijaksot ja lukuisat kalliomäet ja -paljastumat.[7] Kunnan alueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta moreenimuodostumaa: Saarijärven-Keski Mustin (pinta-ala 91 ha) sekä Mietunlahdenmäen (73 ha) kumpumoreenimuodostumat.[9]

Kaavin korkeimpien vaarojen laet ulottuvat reilusti yli 200 metriä meren pinnan yläpuolelle. Pohjois-Karjalan rajan tuntumassa sijaitseva Mikkolanmäki kohoaa 255 metriin. Muita korkeita vaaroja ovat mm. Rauvanvaara (247 m), Uuronvaara (230 m), Paljakka (215 m) ja Keltinvuori (206 m).[10].

Kaavilla on kaksi maakunnallisesti arvokasta harjualuetta: Reposärkät-Vainotaipale (pinta-ala 81,38 ha) sekä Syrjänsärkkä (103,94 ha). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaita harjualueita ovat Niskansärkät (45,87 ha), Paljakankangas (199,83 ha), Makkarasärkkä (33,28 ha) ja Mustinlamminsärkkä-Karhukangas (62,32 ha).[9]

Kallioperä

Kaavin kallioperästä on löydetty runsaasti hyödyllisiä mineraaleja. Luikonlahden kaivoksesta louhittiin vuosina 1968-1983 maailman markkinoille mm. kuparia, sinkkiä ja kobolttia.[11] Kaavilla on useita kimberliittiesiintymiä, joiden yhteydestä on löydetty timantteja. On mahdollista, että Kaavin Lahtojoelle perustetaan Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen timanttikaivos.[12]

Maapallon ensimmäinen haapalaiitti-niminen mineraali löydettiin 1970-luvulla Kaavilta.[13][14] Kaavin geologisiin erityispiirteisiin kuuluvat myös serpentiiniesiintymät, joiden kasvillisuus on omaleimaista: alueilla esiintyvät mm. tunturihärkki ja pulskaneilikka. Kaavilainen pulskaneilikkarotu on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi.[15][16] [17]

Niinivaaran serpentiniittialueet on luonnonarvoiltaan luokiteltu erittäin arvokkaiksi kallioalueiksi. Muita arvokkaita kallioalueita Kaavilla ovat Sivakkavuoret, Paljakanvuori, Korppivuori-Kalliovuori, Pahkavuori, Jynkkä-Virranvaara, Ahosenvaara, Tirrosvuori, Paljakka, Valkeisvuori, Sortokangas ja Linnoisvuori.[9]

Suot

Kaavin kunnan metsätieteellinen suoala on kaikkiaan 8 800 hehtaaria. Kaavilla on 86 suota, jotka ovat pinta-alaltaan yli 20 hehtaaria. Niiden keskikoko on 62 hehtaaria. Yli 20 hehtaarin soita on 5 337 hehtaaria. Se on noin 8 % kunnan maapinta-alasta.[7]

Alueen suot ovat syntyneet mäkien välisiin painanteisiin ja ovat siksi muodoltaan pieniä, kapeita ja rikkonaisia. Soiden muodostuminen alkoi jäätikön perääntymisen jälkeen noin 11 000 vuotta sitten. Yleisin soistumismuoto alueella on metsämaan soistuminen. Tämä on voitu päätellä siitä, että soiden pohjaturve on puupitoista. Monet alueen suot ovat syntyneet vesistöjen umpeenkasvun seurauksena, mistä kertoo liejujen määrä soiden pohjalla.[7]

Sadehavaintoaseman tietoja

Ilmatieteen laitoksella oli vuosina 1977-2006 sadehavaintoasema Kaavin Sivakkavaarassa. Mittauspaikka oli 219 metriä merenpinnan yläpuolella.[18] Sadeasemalla mitattiin useana vuonna runsaita vuosisademääriä. Vuonna 1998 vettä kertyi yhteensä 1020 mm, mikä on 11. suurin vuosisademäärä Ilmatieteen laitoksen mittaushistoriassa vuodesta 1900 lähtien. Vuonna 1992 sadetta kertyi 984 mm ja vuonna 2004 vuosisademäärä oli 980 mm. Edellä mainitut lukemat kuuluvat Suomen 25 suurimman vuosisademäärän joukkoon.[19] Vuonna 1994 Suomen paksuin lumipeite, 126 cm, mitattiin Kaavin Sivakkavaarassa.[20].

Ilmastokuormitus

Hiilidioksidiekvivalentti (CO2-ekv tai CO2-ekvivalentti) on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.

Vuoden 2010 laskelmien mukaan kaavilaisten asukaskohtainen hiilijalanjälki oli Pohjois-Savon pienin: 8 600 CO2-ekv/asukas. Laskelmissa on huomioitu mm. lämmitys, sähkön kulutus, liikenne ja maatalous. Pohjois-Savossa keskimääräinen hiilijalanjälki oli 12 700 CO2-ekv/asukas. Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki oli 13 900 CO2-ekv.[21]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnassa asui vuoden 2013 lopussa noin 3300 henkilöä. Yli 65 -vuotiaiden osuus väestöstä on noin 26 %. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan kunnan asukasmäärä tulee vähenemään vuoteen 2040 mennessä noin 390 henkilöllä.[22][23]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kaavin väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
4 763
1985
  
4 391
1990
  
4 230
1995
  
4 085
2000
  
3 776
2005
  
3 596
2010
  
3 377
Lähde: Tilastokeskus.[24]

Vapaa-ajan asunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajan asunnot Kaavilla 1970 - 2012[25]:

Vuosi Vapaa-ajan asuntojen lukumäärä
1970 165
1980 482
1990 920
1995 1041
2000 1093
2005 1176
2012 1198

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnan kyliä ovat Ahosenniemi, Hirvisaari, Kaavi, Karsikkovaara, Kellolahti, Kortteinen, Kortteisen salokylä (Kortteiskylä), Luikonlahti, Maarianvaara, Mäntyjärvi, Niinivaara, Onnivaara, Rasimäki, Rauantaipale, Retunen, Rovevaara, Sivakkavaara, Suovaara, Syrjävaara ja Vehkalahti.

Pohjois-Savossa maakunnan Vuoden kyläksi on valittu Luikonlahti vuonna 1989 ja Rovevaara vuonna 1991.[26].

Kylien nimien taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavi

Kaavin kirkonkylä sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Kaavi-niminen paikka esiintyy vanhoissa asiakirjoissa seuraavina niminä: Kafvinkylä (1862), Kawi socken (1778) ja Cafvi kapell (1778-1785).[27]

Kaavi-nimeä pidetään saamelaisperäisenä. Pohjoissaamen kielen gávva, inarinsaamen kielen kaavâ ja koltansaamen kielen kaavv tarkoittavat 'poukamaa' tai 'pientä lahdeketta'. Suomen pohjoisimmissa murteissa, mm. Sodankylässä, tunnetaan edellä mainituista saamen kielen sanoista omaksuttu lainasana kaavi, jolla tarkoitetaan myös 'poukamaa' tai 'pientä lahtea'.[27]

Karsikkovaara

Karsikolla tarkoitetaan 'kuusta, joka latvaa lukuun ottamatta on karsittu pystyyn'. Karsikkoja on tehty mm. hautapaikan muistomerkiksi.[27]

Luikonlahti

Luikonlahden kylä on Rikkaveden rannalla. Kylän nimi on mainittu vanhoissa asiakirjoissa nimellä Luikonlax (1686).

Kylän arvellaan saaneen nimensä noin 10 km mittaisesta kapeasta lahdesta, jonka pohjoispäässä se sijaitsee. Luikonlahti on muodoltaan 'kapea luikku'. Lahtea pitkin on pitkään 'luikuteltu', jotta on päästy perille. Erään kertomuksen mukaan aikoinaan joku mies oli soutanut lahden päästä päähän. Perille päästyään mies oli väsyneenä todennut, että "olipa siinä lahtea koko 'luikonen'".[27]

Toisen teorian mukaan Luikonlahti on saanut nimensä vanhasta joutsenta tarkoittavasta sanasta luikko: kapea Luikonlahti lienee ollut joutsenten suosima paikka.[28]

Maarianvaara

Vanhoissa asiakirjoissa Maarianvaaran kylä on mainittu nimillä Marjonwara (1682), Marjanwara (1686), Mariawara (1727-1743), Mariavaara (1801)ja Marianvaara (1821-1833). Kylän ensimmäiset asumukset ovat sijainneet Rauanvaaran laella.

Maarianvaaran nimelle ei ole varmaa selitystä. 1500-1600-luvuilla suurin osa alueen väestöstä oli ortodoksista. Arvellaan, että he ovat nimenneet asuinpaikkansa Neitsyt Marian mukaan. Perimätiedon mukaan kylä on saattanut saada nimensä Maria- eli Maaria-nimisen nuoren naisen mukaan. Kerrotaan, että hänet on haudattu kylään tai sen lähialueelle.[27]

Sivakkavaara Sivakkavaara tunnetaan vanhoissa asiakirjoissa nimellä Siwakawara (1722). Kylällä on sama nimi kuin sen läheisellä vaaralla. Sivakka on 'oikean jalan lyhyempi potkusuksi' tai 'suksi'.[27]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen perinnetila

Juutilan valimo

  • valimomuseo esittelee perinteistä hiekkavalumenetelmää
  • valimo toiminut vuodesta 1881 lähtien[30]

Vaikkojoki

  • Juuan Vaikkojärvestä alkava, lähes 90 km mittainen Vaikkojoen vesireitti päättyy Kaavin Kärenjärveen
  • kalastusta ja vesiretkeilyä (melontaa ja koskenlaskuretkiä)[31].

Maarianrinteet

Kotiseutumuseo Eloaitta

  • vuonna 1845 rakennettu viljamakasiini, joka toimii nykyisin kotiseutumuseona (avoinna kesäisin)[32]

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla on inventoitu yli 20 kulttuuriympäristökohdetta. Näistä valtakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Telkkämäen kaskialue Vehkalahden kylässä sekä Hyvärilän tilan metsälaidun, niittyalue ja kaskimetsä Niinivaarassa.[32]

Kirkonkylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapuli

Kaavin kirkon tapuli on rakennettu vuonna 1772. Sen tuuliviirissä on vuosiluku 1778. Tapuli rakennettiin aikoinaan Kaavin ensimmäisen kirkon viereen nykyisen sankarihautausmaan alueelle. Tapuli siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1815.

Rakenteeltaan Kaavin tapuli on kolmenivelinen. Se lienee ollut alkujaan läpikuljettava, koska tapulin sisäpuolella ovat säilyneet toiset ulko-ovet. Ne on naulattu seinään ilman saranoita. Tapulin ulkoverhouksena oleva puoliponttilaudoitus lienee tehty 1830-luvun vaihteessa. Tapulin nykyinen vaalea väritys on 1980-luvulta. Tätä ennen väritys on ollut sävyltään voimakkaampi.[32]

Isopappila

Kaavin pappila on rakennettu vuonna 1830. Se on ollut alun perin empirevaikutteinen rakennus, jossa on ollut aumakatto. Sen räystäänalus- ja nurkkalistat ovat olleet voimakkaasti korostuneita. Julkisivu on ollut symmetrinen.

1880-1890-luvulla pappilan huonejärjestystä muutettiin. Tuolloin rakennuksen itäpäädyssä olevalle keittiölle rakennettiin lapekattoinen kuisti. Se korvattiin avokuistilla vuonna 1987. Remontin yhteydessä pappilan ulkovuoraus uusittiin ja maalattiin harmaaksi. Pääjulkisivun avokuisti korvattiin lasikuistilla.

1940-luvulla länsipäädyssä oleva isännänhuone sai oman sisäänkäyntinsä vilpoloineen. Vuonna 1987 vilpola korvattiin avoterassilla. Vuonna 2007 pappilan ulkoseinät maalattiin alkuvuosikymmenien oletettuun sävyyn.

Vuonna 1964 rakennuksen käyttö kirkkoherran pappilana päättyi. Kirkkoherranvirasto toimi rakennuksessa vuoteen 1976 saakka. Pappilan vanhasta rakennuskannasta ovat yhä jäljellä kellari ja aittarakennus.[32]

Eloaitta

Kaavin viljamakasiini, Eloaitta, on rakennettu vuonna 1845. Pappilan vieressä sijaitseva lainajyvästö on nykyisin kotiseutumuseo (perustettu vuonna 1977).[32]

Vanha lääkärintalo

Entinen lääkärintalo (nykyinen Puistorinne) on osa Kaavin kylänraitin kulttuuriympäristöä. Rakennus on toiminut aikoinaan kunnanlääkärin asuntona ja vastaanottotilana. Vanha lääkärintalo on hirsirakenteinen ja korkeaharjainen rakennus, jonka ilmettä on luonnehdittu symmetriseksi ja juhlavaksi. Talo on rakennettu vuonna 1930.

Lääkärintalon nykyinen ulkoasu, ikkunat, kuistirakenteet ja sisätilat ovat säilyneet enimmäkseen 1950-luvulta. Itäpäätyyn rakennettu matalalappeinen lisäke on rakennettu taloon myöhemmin. Rakennuksessa on 1940- ja 1950-luvun yksityiskohtia kuten esimerkiksi vanerilevystä taivutettu porras ja lakattuja vaneriovia.[32]

Kirkonkylän koulu

Vuonna 1932 rakennettu koulurakennus kuuluu keskeisesti Kaavin kylänraitin historialliseen maisemakokonaisuuteen. Kirkonkylän koulu (ent. kansakoulu) oli aikoinaan Kaavin ensimmäinen julkinen kivirakennus.

Kirkonkylän koulu edustaa klassismia, joka oli 1920 - 1930-luvuilla suosituin tyyli koulurakennuksia suunniteltaessa. Alakoulun julkisivu on niukasti detaljoitu, mikä on tyypillistä 1930-luvun arkkitehtuurille. Kaavin kaksikerroksisen koulurakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Martti Pasanen.

Koulurakennus peruskorjattiin vuonna 1998. Tuolloin myös rakennuksen ikkunat ja ovet vaihdettiin sekä sisäänkäyntien eteen lisättiin avokatokset.[32]

Muut kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen kaskialue

Telkkämäen kaskialue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristökohde Kaavilla. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1989. Telkkämäen alue edustaa tyypillistä pohjoissavolaista maaseudun kulttuurimaisemaa.

Telkkämäen päärakennus on 1800-luvun loppupuolelta. Se on kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun. Tilan pihapiirissä on ajan myötä harmaantuneita rakennuksia kuten navetta, aittoja, riihi ja savusauna. Kesällä Telkkämäessä laiduntaa maatiaisrotuisia lampaita, lehmiä, kanoja ja hevosia. Laiduntamisen ansiosta tilan piha-alueet pysyvät ketoina.[32]

Rasimäen kulttuurimaisema

Telkkämäen kaskialueen lähellä sijaitsee Rasimäen kylä, joka on myös vanhaa kaskialuetta. Kun kaskeaminen päättyi, alue muuttui maisemaltaan metsävaltaiseksi. Mustolanmäen pihapiiri ja Valoharju ovat Rasimäen kultturimaiseman keskeisiä kohteita.

Mustolanmäen tilan pihapiirissä on paritupatyyppinen päärakennus. Aittarivi on 1800-luvun jälkipuolelta. Eläinsuojat ovat 1930-luvulta. Paikallista rakennusperinnettä edustava kiviseinäinen paja sekä kärryliiteri ja riihi ovat pihatien varressa.

Keskellä Rasimäen kylää sijaitsee Valoharju, joka on vanha maalaisliiton talo. Se on rakennettu vuonna 1931. Hirsipintainen ja rakennus on kunnostettu vuonna 1987. Myöhemmin talon sisäänkäynnin luona ollut avokuisti on purettu pois. Valoharjun talo on pohjaltaan suorakaiteen muotoinen. Rakennus on niukasti koristeltu, mikä on tyypillistä yhdistysten taloissa.[32]

Hyvärilän perinnemaisema

Kaavin Niinivaarassa sijaitseva Hyvärilän tila niittyineen, metsälaitumineen ja kaskimetsineen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi perinnemaisemaksi. Suomen viimeisin kaski lienee palanut Hyvärilän tilalla 1960-luvulla.

Hyvärilän tilaa reunustavat kiviaidat. 1800-luvulta peräisin oleva päärakennus sijaitsee laitumien keskellä mäen laella. Tilan aitta on 1840-luvulla. Navetta on rakennettu vuonna 1938.[32]

Luikonlahden vanha koulu

Luikonlahden vanha koulu (Onnela), sijaitsee keskellä kylää. Koulun on rakentanut Juankosken Säyneisestä kotoisin ollut Heikki Kettunen. Rakennus on yksikerroksinen. Siinä on kaksi luokkaa, opettajanhuone sekä kahden huoneen asunto opettajalle sekä keittiö.

Hirsinen koulurakennus oli alkujaan punainen. Vuonna 1926 koulu vuorattiin pysty- ja vaakalaudoituksella ja se sai keltaisen maalipinnan. Vuonna 1939 Luikonlahden koulu maalattiin viherätäväksi ja vuonna 1964 siniharmaaksi.

Nykyään Luikonlahden vanhalla koululla on julkisivuissa laudoituksen uusrenessanssille tyypillinen vaalea pääsävy kehystettynä tummemmalla maalatuin vuorilistoin.[32]

Melttusvirran taistelupaikka

Muutama kilometri Luikonlahdesta Kaaville päin sijaitsee Melttusvirta, jossa on Suomen sodan aikainen taistelupaikka. Paikalle on pystytetty taistelujen muistomerkki ja opastaulu.[32]

Maarianvaaran seurantalo

Kaavin Maarianvaarassa sijaitseva seurantalo "Kisamäki" on hirsirakenteinen ja luonnonkivisokkelille rakennettu talo. Se pystytettiin alun perin lainajyvästön ja nuorisoseuran yhteiseksi tilaksi. Rakennuksen tontin lahjoitti Enso-Gutzeit Oy.

Lainajyvästön toiminta loppui vuonna 1960, mistä lähtien talo on ollut Maarianvaaran nuorisoseuran käytössä. Seurantalon ulkoasua on luonnehdittu yksikertaiseksi ja selkeäksi. Se on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä, mm. ikkunat ja ovet. Seurantalon kuistien katoksia on muotoiltu persoonallisesti.[32]

Juutilan valimo

Kaavin Vehkalahdessa sijaitseva Juutilan valimo on toiminut vuodesta 1881 lähtien. Vanha valimo jäi tyhjilleen vuonna 1983, jolloin uudet työtilat valmistuivat. Juutilan vanha valimo siirrettiin myöhemmin pihapiirin ulkopuolelle ja se on toiminut valimomuseona vuodesta 2004 lähtien.[32]

Muut kulttuuriympäristökohteet

Kaavilla on inventoitu yhdeksän esihistoriallista asuinpaikkaa. Ne ovat pääosin Rikkaveden rannalla. Maarianvaaran kylän lähellä ovat Tyynelän, Jokilahden, Vainoniemen ja Saviniemen tyven kivikautiset asuinpaikat. Huutolahdenmäen kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka sekä Lammaslahden, Mustalahden ja Niemen kivikautiset asuinpaikat ovat Luikonlahden rannalla. Kirkonkylän lähellä Kaavinjärven Lehtosaaressa on myös kivikautinen asuinpaikka.

Ala-Potkun haka ja niitty Kortteisen kylällä sekä Kärkkäälän metsälaitumet Koskenniemellä Luikonlahdessa on myös inventoitu kaavilaisten kulttuuriympäristökohteiden joukkoon.[32]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivakan lavan historia on liki 100-vuotinen.

Kaavi Blues-festivaali on järjestetty Kaavilla vuodesta 2005 alkaen. Kesäteatteritoimintaa on Luikonlahdessa ja Maarianvaarassa.

Sivakan lava

Sivakan lava Kaavin Sivakkavaarassa on yksi Suomen vanhimmista yhä toimivista tanssilavoista. Lavan historia on lähes 100-vuotinen.[33] Eräiden tietolähteiden mukaan tansseja on pidetty Sivakan lavalla jo vuonna 1907.[34]

Iloharju

Iloharjun urheilutalo kirkonkylällä on alueen tunnetuimpia huvittelupaikkoja. Iloharjun kulta-aikaa elettiin 1970- ja 1980-luvuilla.[35]Muusikko Juice Leskinen teki tuolloin kappaleen "Tango Iloharjulla soi".[36]

1980-luvulla Kaavilla konsertoivat myös ulkomaiset yhtyeet kuten yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye W.A.S.P., tanskalainen rock-yhtye D-A-D, englantilainen heavy metal-yhtye Girlschool sekä brittiläinen punk-yhtye UK Subs. Viime vuosina tanssi-iltoja on järjestetty harvakseltaan.[37][38]

Virkistys, liikunta ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiretkeily ja kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkojoen melontareitti (50 km) mutkittelee pääosin erämaatunnelmissa koskesta toiseen. Vaikkojoki on myös tunnettu kalapaikka. Istukaslajeina siellä ovat kirjolohi ja harjus. Luontaisia saalislajeja ovat taimen, säynävä sekä harjus.[39] Vaikkojoen varressa voi patikoida ja hiihtää omia reittejä pitkin. Alueen luonto on monin paikoin suojeltua.

Kaavinjärvellä ja Rikkavedellä voi veneilyn ja melonnan ohella myös kalastaa. Vesillä liikkujien käytössä on useita satamia.

Kaavinkosken kanava yhdistää Kaavinjärven ja Rikkaveden vesistöt.
  • Kaavin vierasvenesatama sijaitsee Kirkkoselän Lukkarinlahdessa Kaavinjärven pohjoispäässä. Satamassa on veneluiska, telaranta, vesipiste, wc-jätepiste sekä vieraslaituri peräpoijuilla ja sivukiinnitysmahdollisuudella.[40]
  • Luikonlahden retkisatama sijaitsee Rikkaveden pohjoisosassa Luikonlahden pohjukassa lahden länsirannalla. Luikonlahden kyläkeskus on noin 500 m satamasta länteen.[40]
  • Melttusvirran retkisatama sijaitsee Kaavinjärven itäosassa pohjoiseen pistävän Ronkalanlahden pohjukassa. Melttusvirran silta (maantie 573 Kaavilta Outokumpuun) on sataman läheisyydessä. Retkisatamassa on nuotiokatos, käymälä, jätepiste, kelluva betoniponttonilaituri peräpoijuineen, veneluiska, telaranta sekä uimaranta pukukoppeineen.[40]
  • Kaavinkosken retkisatama sijaitsee Kaavinkosken länsirannalla. Satamassa on laiturin lisäksi mm. poijupaikkoja, veneenlaskupaikka, uimaranta, kota, jätepiste, käymälä ja pysäköintipaikka autoille.[40]
  • Mönkkössaaren rantautumispaikka sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Saaressa on grillikatos ja puuvarasto sekä WC.[41]

Luontopolut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortteisessa on noin 10 km pitkä perinnepolku. Mäntyjärvellä on kaksi kyläpolkua: Harjas-Matin polku (5,5 km) ja Leppäkertun kierros (2,5 km). Harjas–Matin polku on kyläpolku, joka esittelee kylän asutushistoriaa, geologiaa, kasvillisuutta sekä metsästys- ja marjastusmaita. Leppäkertun kierros on lapsiperheille suunniteltu polku.

Telkkämäen kaskiperinnetilalla on kaksi luontopolkua: Laitumen kierto (0,9 km) ja Rietulan kierto (1,9 km). Polut esittelevät kaskeamisen vaikutuksista luontoon.[40]

Liikuntapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkylä

Kirkkoharjun ja Iloharjun välisessä maastossa on valaistu 5 km mittainen kuntorata. Talvisin alueella on kunnan hoitama valaistu hiihtolatu (5 km). Latureittejä on myös vierasvenesataman läheisyydessä (n. 2 km) ja Paanalansuolla (n. 5 km). Laduilla voi hiihtää sekä perinteisellä että vapaalla tyylillä. Sääolosuhteiden salliessa kunnan hoitamia latureittejä on myös Kaavinjärven jäällä. Kaskenkierto-latu (10 km) kulkee kirkonkylältä Rasimäkeen. Latureitille on yhteys kirkonkylän valaistulta ladulta.

Koulukeskuksen läheisyydessä on pienpelialue, jossa on talvisin jääkiekkokaukalo. Kesäisin siellä on tenniskenttä. Kirkonkylältä löytyvät myös sulkapallokenttä, yleisurheilukenttä sekä kaksi beachvolley-kenttää.

Kirkonkylän yleinen uimaranta on Kaavinjärven pohjoispäässä. Sen kunnossapidosta vastaa Kaavin kunnan liikuntatoimi. Alueen peruskorjaus valmistui vuonna 2012. Rannalla on leikkipaikkoja ja kiikkuja, kuntoiluvälineitä, beachvolley-kenttä sekä pukukopit ja wc:t. Alueella on mahdollisuus myös talviuintiin.[42]

Muut kylät

Kaavin kunta pitää kunnossa hiihtolatuja myös sivukylillä. Perinteisen tyylin latuja on Luikonlahdessa (3 km valaistu latu), Mäntyjärvellä (6 km), Rasimäessä (5 km valaistu latu) ja Vehkalahdessa (3 km valaistu latu). Maarianrinteiden laskettelukeskuksen läheisyydessä on hiihtokeskuksen hoitamia hiihtolatuja.

Luikonlahden ja Kortteisen kouluilla on lähiliikuntapaikat jääkiekkokaukaloineen. Maarianvaaran koululla on jääkiekkokaukalo.

Yleisiä uimarantoja on Luotosella, Luikonlahdessa, Maarianvaaran Somparannassa, Melttusella, Mäntyjärvellä, Retusen Hallalahdessa sekä Pieni-Kortteisen rannalla Säynevirrassa.

Kortteisessa on suunnistajille kiintorastiverkosto.[42]

Liikunta- ja urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilaisia liikunta- ja urheiluseuroja ovat Judoseura Koshado ry ja Kaavin Kaiku ry. Judoseura Koshadon toiminnassa painottuu judon ohella kuntourheilu.[43] Kaavin Kaiulla on hiihto-, jääkiekko-, lentopallo-, salibandy-, sulkapallo- ja yleisurheilujaostot[44]

Koillis-Savon Tanssijat ry järjestää lavatanssiharjoituksia kirkonkylällä. Viikonloppukurssit kuuluvat myös seuran toimintaan.[45]

Liikenneyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kautta kulkevia yleisiä teitä:


Tietilastoja

Maantiet kunnan alueella (vuonna 2012):

Keskimääräinen vuorokausiliikenne (vuonna 2012):

  • seututiet: 774 autoa/vuorokausi
    • vilkkain tieosuus on Kaavin kirkonkylän kohdalla, jossa keskimääräinen liikennemäärä on 2900 ajoneuvoa vuorokaudessa.[23]
  • yhdystiet: 161 autoa/vuorokausi[46]

Liikennesuorite (vuonna 2012):

  • 23 miljoonaa autokilometriä[46]

Maanteiden päällyste (vuonna 2012):

  • 23 km kestopäällyste
  • 83 km öljysora (tai vastaava)
  • 77 km sora[46]

Kevyen liikenteen väyliä on kirkonkylällä ja Luikonlahdessa.[23]

Maanteitä on valaistu kirkonkylän lisäksi Luikonlahdessa, Maarianvaarassa, Kortteisessa, Rasimäessä ja Sivakkavaarassa.[23]

Kaavin kunnan alueella tapahtui vuosina 2007-2011 yhteensä 110 liikenneonnettomuutta. Onnettomuuksissa loukkaantui 23 ja kuoli yksi henkilö. Eniten onnettomuuksia tapahtui maantiellä 573. Kunnan alueella tapahtuneista poliisin tietoon tulleista liikenneonnettomuuksista yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset olivat keskimäärin 1,9 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosina 2007-2011 kunnan alueen teillä tapahtui 20 hirvi- ja peuraonnettomuutta sekä 3 muuta eläinonnettomuutta.[23]


Kelikamerat


Etäisyyksiä kirkonkylältä lähimmille valtateille:


Etäisyyksiä Kaavin kirkonkylältä

Taksitiheys

  • 260 asukasta / taksi[47]

Elinkeinoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työpaikat ja työlliset vuonna 2011
Elinkeino
Työpaikat
(%)
Työlliset
(%)
  alkutuotanto 13,1 12,9
  jalostus 26,4 23,0
  palvelut 58,7 57,0
  tuntematon 1,7 1,6
  Työpaikkoja ja työllisiä 991[48] 1084[49]
  työpaikkaomavaraisuus 91,4[50]

Merkittävimmät työllistäjät ovat

Kaavilla toimi vuosina 1968–1983 Luikonlahden kuparikaivos. Kaivoksen tiloissa on toiminut sen jälkeen Mondo Minerals Oy:n talkkitehdas. Mondo Minerals on sveitsiläisen monialayhtiön Omya AG:n tytäryhtiö.

2012 Luikonlahdessa aloitettiin rikastaa malmia, jota louhitaan Kylylahden kaivoksesta Polvijärveltä. Luikonlahden rikastamo on osa australialaisen Altona Mining Ltd:n ja sen suomalaisen tytäryhtiön Kylylahti Copper Oy:n kaivostoimintaa.[52] Vuosittain Luikonlahteen kuljetetaan arviolta 550 000 tonnia malmia rikastettavaksi. Malmi sisältää mm. kuparia, kobolttia, nikkeliä, kultaa ja sinkkiä.[52]

Kaavin Lahtojoella on yksi Suomen lupaavimpia timanttiesiintymiä.

Kaavin yritykset ovat muodostaneet Kaavin Yrittäjät -järjestön, joka on Savon Yrittäjien paikallisyhdistys. Suomen Yrittäjät valitsi Kaavin yrittäjäyhdistyksen vuoden 2013 parhaimpien pienten paikallisyhdistysten joukkoon.[53]

Ensihoitopalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensihoitopalveluja Kaavilla tuottaa Pohjois-Savon Sairaanhoitopiiri, KYS Ensihoitokeskus. PS 331 (KA 191) on perustasoinen ensihoitoyksikkö.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin yläkoulu yhdistyi Juankosken yläkouluun 2010, jonka jälkeen vuosiluokkien 7–9 opetus on annettu Juankoskella. Kaavilla toimii kolme alakoulua: Kirkonkylän koulu, Kortteisen koulu ja Luikonlahden koulu. Kaavi kuuluu Kuopion kansalaisopiston Koillis-Savon alueopiston toimialueeseen.

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuustossa paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2012 jälkeen seuraavasti:

Ystävyyskuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kaavilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Hakkarainen, keihäänheittäjä
  • Isto Hiltunen, iskelmälaulaja, muusikko, juontaja ja levytuottaja
  • K. Kiljander (Karl Mårten Kiljander), pappi ja suomentaja
  • Seppo Kononen, toimittaja, Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saaja (2011)
  • Hannu Koponen hiihtosuunnistaja, maailmanmestari
  • Erkki Laatikainen, sanomalehti Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja, valtion journalistipalkinnon saaja (2009)
  • Erkki Räsänen, iskelmälaulaja, tangokuningas (2001)

Paikallislehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla ilmestyy paikallislehti Koillis-Savo. Lehden levikkialueen muodostavat Kaavin ja Tuusniemen kunnat, Juankosken kaupunki sekä Kuopion kaupunkiin kuuluva Riistavesi. Koillis-Savon levikki on 5658 kpl (2012). Lukijoita lehdellä on noin 17 000. Lehden päätoimittaja on Pirjo Mononen.[56][57]

Koillis-Savo muuttuu kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi vuoden 2014 alussa: jatkossa lehti ilmestyy torstaisin.[58]Tammikuussa 2014 lehden päätoimittajaksi tulee Tero Joutselainen, joka toimii samalla myös paikallislehti Pitäjäläisen päätoimittajana. Molemmat paikallislehdet kuuluvat Keskisuomalainen-konserniin.[58][59]

Ääntä ja kuvaa Kaavilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radiodokumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YLE Radio 1 on esittänyt kanavallaan useita Kaavi-aiheisia dokumentteja. Useat niistä ovat kuuluneet Todellisia tarinoita-sarjaan, joka on Yleisradion radiodokumenttien päänäyttämö. Kaavi-aiheisten ohjelmien toteutuksesta ovat vastanneet kuopiolaiset mediatuottajat Ossi Wallius ja Pirkko Pelkonen työryhmineen. Suurin osa ohjelmista on uusittu useasti ensiesitystensä jälkeen.

Vuonna 2012 YLE Radio 1 esitti Ossi Walliuksen toimittaman dokumentin Maalaiskylän muotikauppa. Ohjelma kertoi Maisa Kesosen vaatekaupasta, joka toimi Kaavin kirkonkylällä liki 30 vuotta. [60] Vuonna 2008 ensiesityksensä sai Walliuksen toimittama radiodokumentti Kylä. Ohjelmassa tutustuttiin Maarianvaaran kylän elämään. Vuonna 2007 esitetty ohjelma Kasken keskellä vei kuulijansa Metsähallituksen isännöimälle perinnetilalle Kaavin Telkkämäkeen.[61][62]

YLE Radio 1:n dokumenttisarjassa Kymmenen pientä minuuttia on esitetty useita ohjelmia, joiden päähenkilöinä on ollut kaavilaisia eri alojen taitajia. Ullakko-dokumentissa tutustuttiin tekstiilitaiteilija Eeva-Maria Laitalan arkeen Kaavin Sivakkavaarassa. Luikonlahtelainen parturi-kampaaja Eeva Lappalainen oli pääosassa ohjelmassa Vesikampaus. Dokumentti Valettu sointi esitteli Kaavin Vehkalahdessa toimivaa Juutilan kellovalimoa. Ohjelmassa kellonvalaja Eljas Juutilainen yritti saada valamaansa kelloon oikean soinnin.[63]

Tv-tuotantoja Kaavin maisemissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauta-aika

Kaavin Vaikkojoella kuvattiin vuonna 1980 kohtauksia Yle TV2:n neliosaiseen draamasarjaan Rauta-aika. Kuvauspaikat Kalliokosken maisemista löytyivät mediatuottaja Ossi Walliuksen vinkkaamana. Wallius on tunnettu "kesäkaavilainen".[64]

Rauta-aika oli valmistuessaan aikansa suurimpia hankkeita. Sitä kuvattiin neljän vuoden ajan. Ohjauksesta vastasi Kalle Holmberg. Apulaisohjaaja oli Lauri Törhönen. Kalevalasta vaikutteita saanut draamasarja pohjautui kirjailija Paavo Haavikon käsikirjoitukseen. Rauta-ajan pääjuonena on taistelu rahaa lyövän Sammon hallinnasta. [65][64]

Rauta-aika on palkittu useilla palkinnoilla. Sarjaa on esitetty noin 20 maassa, liki 100 miljoonalle katsojalle, ja se on Yleisradion kautta aikojen parhaiten ulkomaille myynyt draamasarja.[66][64]

Kalliokosken suvannossa kuvattiin näyttävä kohtaus, jossa Jouko (Joukahainen), Kari Heiskanen, ampuu nuolella Väinöä (Väinämöinen), Kalevi Kahraa. Väinö suistuu kallionkielekkeeltä ruuheen, joka lähtee lipumaan vastavirtaan. Vaikkojoen varressa kuvattiin myös ratsastuskohtauksia.[64]

Matkalla jossain Suomessa

Yle Teema ja Suomen Liikunta ja Urheilu SUL toteuttivat vuonna 2010 kuusiosaisen tv-ohjelman Matkalla jossain Suomessa, jossa 15 kaupunkilaista tutustui valtaväylien ulkopuoliseen Suomeen pyöräillen, soutaen ja kävellen.[67]

Matkallaan Kolilta Valamon luostariin Heinävedelle kävelijäryhmä tutustui Kaavin maaseutuun. Sarjan 2. osassa patikoijat seurasivat kesäteatterin harjoituksia Maarianvaaran nuorisoseurantalolla. Sarjan 3. osassa kävelijöiden matka jatkui Maarianvaarasta Rovevaaran kautta Melttusvirralle. Siellä Retusen kylätoimikunta kertoi toiminnastaan lettukestien lomassa.[68][69]

Trasor och diamanter

YLE FST5:n ohjelmassa Seportage: Trasor och diamanter (Räsyjä ja timantteja) tutustuttiin kaavilaisiin timanttiesiintymiin ja jalokivikorujen valmistamiseen. Vuonna 2008 esitetyssä dokumentissa pääosassa olivat Kaavin Rasimäessä työskentelevät käsityöläiset Kalle Grandell ja Eva Thorén. Heidän lisäkseen ohjelmassa esiteltiin Ankin perinteistä räsymattokutomoa.[70]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timanttinen Kaavi – kaikkien ulottuvilla 10.9.2007. Kaavin kunta. Viitattu 31.10.2007.
  2. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  3. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  6. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 15.11.2013.
  7. a b c d Kallinen, Riitta-Liisa: Kaavilla tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2 2004. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 16.11.2013.
  8. Suomen kunnat JärviWiki. Viitattu 7.1.2013.
  9. a b c d Mia Tiljander, Patrick Hublin, Arto Hyvönen, Jari Hyvärinen, Jouko Kohvakka, Ari Lyytikäinen, Mikko Rummukainen, Marjatta Strengell, Aarno Särkioja, Ritva Britschgi: Pohjavedensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen, Pohjois-Savon loppuraportti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 4 / 2007. Helsinki: Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2007. ISBN 978-952-11-2832-5. suomi
  10. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.1.2013.
  11. Geological Survey of Finland, Copper in Finland, Luikonlahti - Copper Database June 6, 2011 (update). The Geological Survey of Finland (GTK). Viitattu 27.3.2013.
  12. Markku Saksa: Diamond rush expected in Finnish Karelia 26.2.2006. Helsingin Sanomat, International Edition, Business & Finance. Viitattu 6.2.2014.
  13. Hytönen, Kai: Suomen mineraalit (pdf) 1999. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 27.3.2013.
  14. Kaavilla tehtiin maapallon ensimmäinen haapalaiitti-löytö. Koillis-Savo, 7.3.2013, s. 9.
  15. Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 190.
  16. Serpentiinihanke Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 10.2.2013.
  17. Koillis-Savo, 9.8.2012
  18. Ilmatieteen laitoksen lopetetut havaintoasemat Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  19. Vuositilastot, Suurimmat vuosisademäärät vuodesta 1900 lähtien 2.1.2013 (alustava). Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  20. Lumitilastot, Talven suurin lumensyvyys 1971 alkaen Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  21. Kuntakoko ei kerro kaikkea. Savon Sanomat, 9.5..2012, s. 5.
  22. Väestörekisterikeskus: Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 31.12.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.1.2014.
  23. a b c d e Väestörekisterikeskus: Kuopion seudun liikenneturvallisuussuunnitelma: Kaavi (pdf) Raportteja 69 / 2013. elokuu 2013. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 27.1.2014.
  24. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  25. Pohjois-Savon liitto: Kesämökit Pohjois-Savossa v. 1970-2012 (pdf) Pohjois-Savon liitto. Viitattu 28.12.2013.
  26. Pohjois-Savon vuoden kylät Pohjois-Savon Kylät ry. Viitattu 12.12.2012.
  27. a b c d e f Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146. Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  28. Luikonlahden koulu päivitetty 31.7.2012. Kaavin kunta. Viitattu 22.11.2012.
  29. Telkkämäen perinnetila Metsähallitus. Viitattu 16.10.2012.
  30. Juutilan vanha valimo Kaavin kunta. Viitattu 16.10.2012.
  31. Vaikkojoki Viitattu 16.10.2012.
  32. a b c d e f g h i j k l m n o Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2. Pohjois-Savon liiton julkaisu A:66. Kuopio: Pohjois-Savon liitto, 2011. ISBN 952-5759-28-0.
  33. Sivakan lavalla vaalitaan tanssiperinteitä Yle. Viitattu 12.11.2012.
  34. Koillis-Savo, 26.6.2014, s. 4.
  35. Kaavin Kaiku; Historia Viitattu 6.12.2012.
  36. Luettelo Juice Leskisen kappaleista
  37. W.A.S.P.
  38. U.K. Subs: 5 December: Gig in Kaavi, Finland U.K. Subs, Time & Matter. Viitattu 16.11.2013.
  39. Juojärven- Rikkaveden Yhteislupa-alue Kalapaikka.net. Viitattu 20.1.2013.
  40. a b c d e Pohjois-Savon liitto: Pohjois-Savon retkeilykartat Viitattu 20.1.2013.
  41. Kaavin kunta: Kaavin kunta, Liikuntapalvelut 9.1.2013. Kaavin kunta. Viitattu 20.1.2013.
  42. a b Liikunta Kaavin kunta. Viitattu 20.1.2013.
  43. Judoseura Koshado ry Kaavin kunta. Viitattu 16.10.2012.
  44. Kaavin Kaiku Viitattu 16.10.2012.
  45. Koillis-Savon Tanssijat ry. Viitattu 12.11.2012.
  46. a b c d Pohjois-Savon liitto: Tietilaston kuntatietoja v. 2012 (pdf) Pohjois-Savon liitto. Viitattu 28.12.2013.
  47. Alkuvuosi tuottaa takseille takkuisen tilin. Savon Sanomat, 1.2.2013, s. 4.
  48. Tilastokeskus: Tilastokeskus: Kuntatiedot - Kaavi 2011. Tilastokeskus. Viitattu 30.12.2013.
  49. Tilastokeskus: Työllinen työvoima toimialoittain 2011. Pohjois-Savon liitto. Viitattu 30.12.2013.
  50. Pohjois-Savon liitto: Työpaikkaomavaraisuus Pohjois-Savon kunnissa v. 2011 (pdf) 2011. Pohjois-Savon liitto. Viitattu 30.12.2013.
  51. Kaavin kunta Viitattu 27.12.2013.
  52. a b Kylylahden kupariprojekti (pdf) 20.9.2011. Polvijärven kunta. Viitattu 16.10.2012.
  53. Vuoden parhaat yrittäjäyhdistykset Kaavilla, Suomussalmella, Lopella ja Vaasassa – Suomen Kunto- ja Terveysliikuntakeskusten Yhdistys paras toimialajärjestö 2.2.2014. Suomen Yrittäjät. Viitattu 8.2.2014.
  54. Kuntavaalit 2012, Puolueiden kannatus, Kaavi Yle. Viitattu 16.10.2012.
  55. Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 20.12.2012.
  56. Koillis-Savo: Mediatiedot 2013 1.1.2013. Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.
  57. Koillis-Savo: Levikkialue 28.12.2013. Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.
  58. a b Koillis-Savon ilmestymispäivät 2014 (pdf) Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.
  59. Tikkanen, Seppo: Paikallislehti Pitäjäläinen muuttuu yksipäiväiseksi 4.12.2013. Yle Savo. Viitattu 28.12.2013.
  60. Todellisia tarinoita: Maalaiskylän muotikauppa YLE Radio 1. Viitattu 23.11.2012.
  61. Todellisia tarinoita vuodesta 1990 YLE Radio 1. Viitattu 23.11.2012.
  62. Todellisia tarinoita: Kylä, Virkeää menoa Maarianvaarassa (pdf) MediaWallius. Viitattu 23.11.2012.
  63. Radiodokumenttien kesä 2012 Yle Radio 1. Viitattu 23.11.2012.
  64. a b c d Kalliokoski Geogaching. Viitattu 17.11.2012.
  65. Rauta-aika Yle. Viitattu 17.11.2012.
  66. Rauta-ajan raportti Yle. Viitattu 17.11.2012.
  67. Matkalla jossain Suomessa SLU. Viitattu 17.11.2012.
  68. Matkalla jossain Suomessa, päivä 2 SLU. Viitattu 17.11.2012.
  69. Matkalla jossain Suomessa, päivä 3 SLU. Viitattu 17.11.2012.
  70. Ny säsong av Seportaget Svenska Yle. Viitattu 17.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivistoinen, Jaana: Koulupiirini vaaroilla, Onnivaaran-Rovevaaran kyläkirja. Jyväskylä: Kaavin kansalaisopiston historiapiiri, 1997. ISBN 952-90-8829-9.
  • Leskelä, Hilkka: Kaskenviertäjien ja kivenraivaajien Kaavi. Jyväskylä: H Leskelä, 1998. ISBN 952-910-451-0.
  • Leskelä, Hilkka: Luikonlahti ennen ja nyt. Juankoski: Luikonlahden kylätoimikunta ja perinnepiiri, 1994. ISBN 952-90-5143-3.
  • Leskelä, Sulo: Opin sauna: Luikonlahden koulu 1902 - 92. Luikonlahden perinnepiiri ja Luikonlahden kylätoimikunta, 1992. ISBN 978-952-90-3873-9.
  • Maarianvaaran kotiseutupiiri: Maarianvaara: Elämää ja tarinoita vuosisatojen varrelta. Jyväskylä: Maarianvaaran kotiseutupiiri, 2000. ISBN 978-952-91-1713-2.
  • Wallius, Ossi: Kaavi. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1987. ISBN 978-951-657-215-4. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi), (saksaksi)
  • Wallius, Ossi: Kaavi 2010-2011. Juankoski: Media Wallius, 2011. ISBN 978-952-671-447-9. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi)
  • Wallius, Ossi: Kaavi: Koillis-Savon jalokivi. Kuopio: MediaWallius, 1995. ISBN 978-951-842-164-1. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi), (saksaksi)