Sulkapallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nelinpeliottelu
Jean-Baptiste Chardin, Tyttö ja sulkapallo, 1741(Uffizi).

Sulkapallo on mailapeli, jota pelaa vastakkain kaksi pelaajaa (kaksinpeli) tai kaksi paria (nelinpeli). Nelinpeliä, jossa parin muodostaa mies ja nainen, kutsutaan sekanelinpeliksi. Sulkapallossa tarkoitus on pelata palloa verkon yli vastapuolen rajojen sisälle, siten että vastustaja ei saa palautetuksi palloa takaisin.

Kenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapallokenttä

Sulkapallokentän pituus on 13,40 metriä, leveys kaksinpelissä 5,18 metriä ja nelinpelissä 6,10 metriä. Kentän merkityille rajoille putoava pallo on kentän rajojen sisäpuolella. Tavallisimmin sulkapallokentällä on sekä kaksinpeli- että nelinpelirajat, kuten useimmiten tenniskentilläkin.

Kenttäpuoliskon takaosa on lisäksi jaettu kahteen syöttöruutuun. Kenttäpuoliskot erottava verkko on laidoilta 155 cm korkea ja keskeltä 152,4 cm. Verkkopylväiden tulee olla nelinpelisivurajojen kohdalla.

Alusta on parhaimmillaan joko erityisesti lajia varten valmistettu muovimatto tai hyvä joustoparketti. Kilpalajina sulkapallo ei sovi ulkolajiksi, koska pallo on lento-ominaisuuksiensa takia erittäin herkkä tuulelle, mutta harrastelajina sitä pelataan myös ulkona.

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapalloja
Sulkapallomailojen lyöntiosa

Pallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidoista sulista tehdyssä pallossa on ohuella nahalla päällystettyyn, korkista valmistettuun nuppiin liimattu 16 hanhen- tai ankansulkaa. Kilpailukäytössä materiaali on hanhensulkaa. Pallon paino on 4,74–5,50 grammaa.

Pallon lentoon vaikuttavat oleellisesti paikalliset olosuhteet (ilmankosteus, lämpötila ja ilmanpaine), joten palloja joudutaan valmistamaan nopeudeltaan erilaisia. Nopeusluokitteluja on useita. Nykyään tavallisin on luokittelu, jonka mukaan Suomeen tuodut pallot ovat nopeudeltaan 77 ja 78, joista jälkimmäinen on hieman nopeampi. Pallon nopeus testataan pelipaikalla lyömällä takarajan kohdalta täysivauhtinen yläviistoon suuntautuva lyönti. Pallon tulee tällöin lentää vajaan kentänmitan eli noin 0,5–1,0 metrin päähän kentän toisen pään takarajasta.

Virallisissa kilpailuissa käytetään yksinomaan aitosulkaisia palloja. Kilpailukäyttöön hyväksytyt pallomerkit on listattu Suomen Sulkapalloliiton sivuilla. Säännöt tuntevat myös kokonaan tai osittain keinoaineista valmistetut pallot. Parhaissa niistä on samanlainen nuppi kuten aitosulkaisissa palloissa, mutta siihen on istutettu yhtä kappaletta oleva, sulkia jäljittelevä hame.

Muovipallo on hinnaltaan hieman kalliimpi, mutta moninkertaisesti kestävämpi. Se on siksi suosittu, ja jopa suositeltava, vasta-alkajien peleissä. Ominaisuuksiltaan (nimenomaan pelitaktiikan kannalta oleellisen hidastuvuuden osalta) ja pelituntumaltaan muovipallo ei yllä aitosulkapallon ominaisuuksiin.

Maila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapallossa käytetään mailaa, jonka lyöntiosa muodostuu tiukaksi jännitetystä verkosta. Mailan pituus saa olla korkeintaan 680 mm ja sen leveys korkeintaan 230 mm. Parhaat sulkapallomailat valmistetaan nykyään useimmiten hiilikuidusta ja hyvät mailat painavat noin 80–90 grammaa. Myös titaania käytetään jonkin verran. Vanhanaikaisempaa rakennetta - alumiininen kehys ja hiilikuituinen varsi - käytetään edelleen kaikkein halvimmissa mailoissa, ja sellaiset ovat yleensä painavampia, harvoin alle 100 grammaa. Uusimmissa mailoissa on käytetty nanoteknologiaa, joka mahdollistaa vielä paremmat ominaisuudet mailalle, ennen kaikkea suuren vääntö- ja kiertolujuuden. Toisaalta nykyaikaiset kevyet hiilikuitumailat rikkoutuvat melko herkästi osuessaan kovaan esineeseen (toiseen mailaan) tai kentän pintaan.

Yleisimpiä mailamerkkejä ovat mm. Victor, Yonex, Tred, Babolat, Forza ja Wilson. Kalleimmat kilpamailat maksavat jopa noin 200 euroa, harrastajamailoja saa noin 50 eurosta alkaen. Kalleimmat mailat myydään usein ilman jänteitä, koska ostaja kuitenkin laitattaisi niihin mieleisensä jänteet pelityyliinsä sopivalle kireydelle. Jänteiden kireys kilpapelaajilla vaihtelee noin 10 kilogrammasta huippupelaajien aina yli 15 kilogrammaan. Harrastajalle jänteiden merkitys pelisuoritukseen on vähäisempi, ja harrastamailoissa onkin suositeltavaa käyttää hieman paksumpaa ja kestävämpää jännettä kireydellä 9–12 kg. Jänteytykseen tarvitaan noin 10 metriä jännettä ja jänteytystyö maksaa tavallisesti 20–25 euroa sisältäen jänteen.

Mailan varren päällysnauha eli 'grippi' on kulutustavaraa. Grippejä on saatavilla monenvärisinä ja eri materiaaleista valmistettuna. Sen lisäksi, että grippiä vaihtamalla voi parantaa otteen pitävyyttä, gripin paksuudella tai kerrosmäärällä voi myös vaikuttaa kahvan paksuuteen. Suurikätisille saattaakin olla suositeltavaa käyttää useampaa grippiä päällekkäin. Gripit maksavat tavallisesti 2-4 euroa/kpl.

Pistelasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen sulkapalloliitto Badminton World Federation (BWF) päätti vuosikokouksessaan 6.5.2006 Tokiossa, että helmikuun alusta kansainvälisessä kokeilussa ollut pistelasku on jatkossa virallinen. Uudessa pistelaskussa jokaisesta syötöstä tulee voittajalle piste ja erä pelataan 21 pisteeseen. Suomen Sulkapalloliiton hallitus päätti 9.6.2006 uuden pistelaskun käyttöönotosta uuden kilpailukauden alusta eli 1.7.2006. Päätös koskee kaikkia Sulkapalloliiton sanktioimia kisoja kaikilla tasoilla ja kaikissa ikäryhmissä.

Uusi pistelasku kaksinpelissä:

  • otteluvoittoon tarvitaan kahden erän voitto
  • ensimmäisenä 21 pistettä saanut voittaa erän, jos kilpailijaan on ainakin kahden pisteen ero
  • pallon voittanut lisää yhden pisteen tulokseensa
  • mikäli tilanteeksi tulee 20-20, voittaa erän se, joka jatkossa ensiksi saa kahden pisteen eron
  • mikäli tilanteeksi tulee 29-29, voittaa erän se, joka voittaa 30. pisteen
  • erän voittanut aloittaa seuraavan erän syötöt
  • kun toinen saavuttaa 11 pistettä pidetään 60 sek. tauko
  • ensimmäisen ja toisen erän välillä pidetään puolentoista minuutin tauko, ja mahdollisella toisella erätauolla pidetään viiden minuutin tauko

Nelinpeleissä

  • vain yksi syöttövuoro/puoli
  • takasyöttöraja ja sitä koskevat säännöt pidetään ennallaan.

Syöttöruututoiminta muuttuu seuraavasti: Ottelu A&B vastaan C&D. A&B voittavat arvonnan ja päättävät syöttää. Syötön aloittajaksi päätetään A ja ensimmäisen syötön vastaanottajaksi C.

  • syöttöruudun määrää kaksinpelin tapaan se onko parilla parillinen vai pariton määrä pisteitä
  • pelaajat vaihtavat syöttöruutua vain jos saavat omasta syötöstä pisteen. Kaikissa muissa tapauksissa pelaajat pysyvät paikoillaan niissä syöttöruuduissaan, joissa he olivat edellistä syöttöä annettaessa.


Syöttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syötön suorittaa se, joka on voittanut edellisen pallon. Jos syöttäjällä on parillinen määrä pisteitä tai nolla pistettä, syöttö syötetään ja vastaanotetaan oikeanpuoleisesta syöttöruudusta. Jos syöttäjällä on pariton määrä pisteitä, syöttö syötetään ja vastaanotetaan vasemmanpuoleisesta syöttöruudusta. Syöttäjän mailan osuessa palloon on koko pallon oltava syöttäjän vyötärön alapuolella. Vyötärönä pidetään sitä kuvitteellista linjaa vartalon ympäri, joka kulkee syöttäjän alimman kylkiluun alimman osan tasalla. Syöttäjän mailan varren tulee osumahetkellä osoittaa alaviistoon.

Pelin pelaaminen ja strategia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapallon lentorata vaikuttaa hyvin voimakkaasti pelin luonteeseen. Sulkapallo lähtee liikkeelle hyvinkin kovalla vauhdilla (jopa 300 km/h). Toisaalta sulkapallolla on hyvin suuri ilmanvastus, joten se on suhteellisen helppoa lyödä vastustajan takarajalle niin, että se on lyötävissä vasta aivan kentän takaosassa.

Kaksinpeli: Kaksinpelissä ratkaisevaa on kyky liikuttaa vastustajaa ja itse liikkua oikein. Kaksinpeli on myös fyysisesti erittäin rankkaa ja monipuolista liikuntaa. Vastustajaa liikuttamalla pyritään pakottamaan hänet virhelyönteihin. Tyypillinen virhe on huono palautus, johon on helppo vastata esimerkiksi iskulyönnillä, tai joka menee pelialueen rajojen ulkopuolelle. Koska vastustajaa pyritään liikuttamaan, käytetään kaksinpelissä paljon iskulyöntejä ja drop-lyöntejä.

Nelinpeli: Nelinpelille tyypillistä ovat nopeat pallorallit ja kaksinpeliä huomattavasti alhaisemmat lyönnit: nelinpelissä takarajaltakin voi lyödä iskulyönnin, koska edessä pelikaveri on ottamassa vastaan lyhyet palautukset. Nelinpelissä hyökättäessä pelipari on kentällä peräkkäin ja puolustettaessa rinnakkain.

Lyönnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapallossa on syötön lisäksi kolme yläkautta tehtävää peruslyöntiä, joiden oppiminen auttaa pelissä pitkälle. Yläkautta lyötävät lyönnit on aina lyötävä mahdollisimman korkealta. Aloittelijoiden yleisin virhe on päästää pallo alas, mikä varmasti alussa tuntuu varmemmalta palloon osumisen kannalta, mutta mitä ei kannata opetella. Sulkapallon lyönnit muistuttavat enemmän kiven heittoa kuin dartsia.

Clear - peruslyönti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clear on lyönti, joka lähtee yleensä omasta takakentästä korkeana kohti vastustajan takakenttää. Clearin tarkoituksena on valmistella tilannetta, jossa pystyy itse hyökkäämään iskulyönnillä. Tällainen tilanne syntyy usein, kun vastustaja ei pysty palauttamaan palloa omalta takakentältään riittävän vaikeana. Clear voi olla myös puolustuslyöntinä toimiva lyönti. Clear-lyöntejä on kahdenlaisia: hyökkääviä, nopeita ja matalia lyöntejä, sekä puolustavia, jotka ovat korkeampia ja siten hitaampa. Ranne pitää olla aina jäykkänä lyönnin aikana.

Smash - iskulyönti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskulyönti on nopea lyönti, joka suuntautuu alaspäin. Nopeuden takia sen palauttaminen voi olla hyvin hankalaa. Iskulyönti on oiva tapa voittaa peli, kun vastustajan palautus ei ole kantanut riittävän kauas tai se on tullut etukentälle liian korkeana. Iskulyönnissä on tärkeää muistaa, että sitä harvoin kannattaa tehdä, jos oma tasapaino horjuu siitä liikaa.

Drop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drop lyödään usein kentän takalaidasta, ja se putoaa vastustajan etukenttään. Dropin tarkoitus on saada vastustaja liikkeelle, jotta lyöjä voi käyttää hyväkseen kentän pituutta. Drop-lyönnissä tärkeää on, että kehon liikerata muistuttaa mahdollisimman pitkälle clear-lyöntiä, jotta drop tulisi vastustajalle yllätyksenä.

Syöttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöttö voidaan lyödä joko pitkänä ja korkeana syöttöruudun takalaitaan tai matalana ja lyhyenä syöttöruudun etulaitaan. Se, kumpaa syöttöä käyttää, riippuu taitotasosta ja taktiikasta. Nelinpelissä lyhyt syöttö on tavallisempi, kun taas kaksinpelissä pitkä syöttö on yleisempi. Syöttäjän mailan osuessa palloon koko pallon on oltava syöttäjän vyötärön alapuolella.Vyötärönä pidetään sitä kuvitteellista linjaa vartalon ympäri, joka kulkee syöttäjän alimman kylkiluun alimman osan tasalla.

Lob - nosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lob on koholyönti, jolla pallo palautetaan verkolta takakentälle. Muistuttaa liikeradaltaan pitkää syöttöä, mutta vartalon asento on eri. Lob antaa pelaajalle aikaa valmistautua ottamaan vastaan seuraavaa lyöntiä.

Drive[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drive on laakalyönti, jota käytetään etenkin nelinpeleissä. Pallo lyödään vartalon edestä ilman vartalonkiertoa laakana ja matalana. Drive on lyöntinä nopea ja vaatii nopeita reaktioita ja käden liikettä. Drivea nähdään nelinpeleissä paljon, koska usein kumpikaan pelipareista ei ole valmis luovuttamaan hyökkäysvuoroa vastustajalle esim. lob-lyönnillä.

Pelin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkapallo kehittyi nykyiseen muotoonsa 1800-luvun loppupuoliskolla Englannissa. Sen edeltäjä on Battledore and Shuttlecock -niminen peli, jota on pelattu Englannissa satoja vuosia. Vastaavanlaisia pelejä on pelattu myös Kanaalin eteläpuolella muun muassa nimellä Jeu de Volant. Nämä olivat tyypillisesti yhteistoimintapelejä, joissa pelaajat pyrkivät pitämään pallon ilmassa niin pitkään kuin mahdollista.

Venäläisen Alexander Varnekin (1782-1843) maalaus säätyläispoika Nikolai Tomilovista ja hänen sulkapallovälineistään, vuodelta 1825

Peli kulkeutui englantilaisten sotilaiden ja sivistyneistön mukana Intiaan, jossa se välillä sai uuden nimenkin, Poona, samannimisen intialaisen kaupungin (nykyään Pune) mukaan. Intiassa peli kehittyi vähitellen kamppailupelin suuntaan. Muun muassa kentälle tuli verkko, joka jakoi pelaajat kahteen pisteistä kilpailevaan joukkueeseen.

Näin muuntuneena peli kulkeutui upseerien kierron mukana takaisin Englantiin. Varsin paljon sitä lienee pelattu Beaufordin herttuan Badminton House'ssa josta peli saikin sittemmin nimensä. Lajin lopullisen lanseerauksen arvellaan tapahtuneen 1873 Badminton Housessa, mutta tieto on epävarma. Ensimmäinen sääntövihkonen otsikolla "Badminton Battledore – a new game" oli ilmestynyt jo 1860, mutta siitä ei ole säilynyt yhtään kappaletta. Lopullisen muotonsa peli sai 1901, jolloin siihen asti tiimalasinmuotoinen kenttä sai nykyiset muotonsa ja mittansa.

Sulkapallo oli olympialaisissa ensimmäisen kerran näytöslajina Münchenin kesäolympialaisissa 1972 ja Soulissa 1988, ja se on kuulunut olympialaisiin virallisena lajina Barcelonan vuoden 1992 kisoista lähtien. Lajin mahtimaita ovat mm. Indonesia, Etelä-Korea, Malesia ja Kiina sekä Aasian ulkopuolelta Tanska.

Sulkapallo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sulkapalloliitto perustettiin 1954. Laji pysyi aluksi Suomessa varsin pienenä, mutta 1980-luvun lopulla alkanut harrastajamäärien jyrkkä nousu vei sulkapallon jopa ohi tenniksen ja squashin. Tähän nousuun lienee melkoisesti vaikuttanut Pontus Jäntin kansainvälinen menestys ja panos Suomen sulkapalloilun kehittämiseen. Hän on voittanut mm. nuorten EM-kisoissa kultaa Helsingissä vuonna 1987.

Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009–2010 mukaan sulkapallon harrastajia kaudella 2009/2010 Suomessa oli 173000, joka on selvästi enemmän kuin Suomessa esim. tenniksen, pöytätenniksen ja squashin harrastajamäärät yhteen laskettuna. Kiinalaisista 15% harrastaa sulkapalloa eli n. 200 000 000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sulkapallo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

http://www.kihu.fi/faktapankki/lisenssit/ :Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Lapset ja nuoret. SLU:n julkaisusarja 7/10. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Aikuisliikunta. SLU:n julkaisusarja 6/10.

http://victor.fi/yleista-asiaa-sulkapallosta/1-sulkapallon-historia.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintulaakso Tuomo: Sulkapallo, säännöt, välineet, tekniikka, taktiikka. Tammi 2002 ISBN: 9513123448