Rytminen voimistelu
Wikipedia
Rytminen voimistelu on naisvoimistelusta kehittynyt olympialaji. Rytmisessä voimistelussa tehdään musiikin tahdissa ohjelma, jossa käytetään narua, palloa, vannetta, keiloja tai nauhaa. Lisäksi voidaan esittää ns. vapaaohjelma jossa voimistelijalla ei ole välinettä. Kilpailuissa esitetään taidon mukaan 1–5 ohjelmaa.
Voimistelu aloitetaan nuorena, mieluiten 5-7-vuotiaana ja sitä voi harrastaa niin pitkään kuin haluaa, mutta yleensä se lopetetaan viimeistään 25-vuotiaana. Huiput harrastavat Suomessa 5-10 kertaa viikossa. Harjoittelu on monipuolista ja siihen sisältyy mm. lämmittely, voimaharjoitukset ja välinetekniikka sekä baletti. Pääasiassa kuitenkin harjoituksissa tehdään kilpailuohjelmia. Harjoitukset kestävät 1–4 tuntia, riippuen taidoista ja rahallisista mahdollisuuksista.
Rytmistä voimistelua on sanottu maailman kauneimmaksi urheilulajiksi, voi harrastaa yksilönä ja joukkueessa (joukkueessa on viisi voimistelijaa sekä varavoimistelija).
Suomeen rytminen voimistelu tuli 1970-luvun alussa Neuvostoliitosta. Venäjällä on tällä hetkellä maailman parhaat voimistelijat.
Kilpailuja käydään niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tärkeimmät kisat ovat Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut sekä olympialaiset. Suomessa kilpaillaan ikäsarjoittain ja luokkkajärjestelmän avulla (kisasta riippuen).
Suomalaisia voimistelijoita:
- Julia Romanjuk (Suomen mestari 2009)
- Marleena Saresvirta
- Silja Ahonen
- Julia Huuhtanen
- Maria Ringinen (lopettanut aktiiviuransa)
- Katri Töyppönen (lopettanut aktiiviuransa)
- Heini Lautala (lopettanut aktiiviuransa)
- Hanna Laiho (lopettanut aktiiviuransa)
Ulkomaalaisia voimistelijoita:
- Eugenia Kanaeva (olympiavoittaja 2008)
- Olga Kapranova
- Alina Kabajeva
- Anna Bessonova
- Irina Kazakova (kotisivut: www.irishok.ru)
- Vera Sessina
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rytmisen voimistelun historiaa Suomen Työväen Urheiluliitto TUL
