Rytminen voimistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanne (Yussupova)

Rytminen voimistelu on naisvoimistelusta kehittynyt olympialaji. Rytmisessä voimistelussa tehdään musiikin tahdissa ohjelma, jossa käytetään narua, palloa, vannetta, keiloja tai nauhaa. Lisäksi voidaan esittää vapaaohjelma, jossa voimistelijalla ei ole välinettä. Kilpailuissa esitetään taidon mukaan 1–5 ohjelmaa.

Rytminen voimistelu on arvostelulaji. Tuomaristo arvioi ohjelmaa kolmella osa-alueella: suorituspuhtaus (E), taiteellisuus (A) sekä vartalo- ja välinetekniikkaa (D1+D2=D). Jokaiselta osa-alueelta on mahdollista saada 10.00 pistettä, joten maksimissaan yhteispisteet voivat olla 20.00

Voimistelu aloitetaan nuorena, mieluiten 4–7-vuotiaana ja sitä voi harrastaa niin pitkään kuin haluaa, mutta yleensä se lopetetaan viimeistään 25-vuotiaana. Huiput harjoittelevat Suomessa n.10 kertaa viikossa. Harjoittelu on monipuolista ja siihen sisältyy mm. lämmittely, voimaharjoitukset ja välinetekniikka sekä baletti. Pääasiassa kuitenkin harjoituksissa tehdään kilpailuohjelmia. Harjoitukset kestävät 1–4 tuntia, riippuen taidoista ja rahallisista mahdollisuuksista.

Rytmistä voimistelua on sanottu maailman kauneimmaksi urheilulajiksi, jota kutsutaan lajin kotimaassa Venäjällä taidevoimisteluksi (художественная гимнастика). Sitä voi harrastaa yksilönä tai joukkueessa, jossa on viisi voimistelijaa sekä varavoimistelija.

Suomeen rytminen voimistelu tuli 1970-luvun alussa Neuvostoliitosta. Lajia harrastetaan maailmanlaajuisesti. Tämänhetkiset lajin huiput tulevat Venäjältä, Ukrainasta, Bulgariasta, Israelista, Azerbaijanista ja Valko-Venäjältä. Ne kaikki ovat Israelia ja Bulgariaa lukuun ottamatta entisen Neuvostoliiton seuraajavaltioita.

Kilpailuja käydään niin kansallisesti kuin myös kansainvälisesti. Tärkeimmät kilpailut ovat Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut, maailmancup ja GP-kisat sekä olympialaiset. Suomessa kilpaillaan ikäsarjoittain ja luokkajärjestelmässä, johon kuuluu kahdeksan luokkaa mukaan luettuina nuorten ja naisten mestariluokat.

Suomalaisia voimistelijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jouki Tikkanen on vantaalainen voimistelija. Hän on ollut vuodesta 2011 Suomen kärkinimi ja ykkösvoimistelija. Hän on voittanut urallaan jo yli kymmenen SM-kultaa nuorten- ja naisten sarjoissa (finaalit mukaanluettuina). Hän on edustanut Suomea mm. EM- ja MM-kilpailuissa sekä maailmancupissa. Syksyllä 2014 hän sijoittui MM-kilpailuissa neliottelun finaaliin (24 voimistelijaa karsinna perusteella) ja finaalissa sijalle 17, mikä on suomalaisvoimistelijalta historiallisen korkea saavutus. Tikkanen edustaa Rekolan Raikasta ja hänen vastuuvalmentajaan on 2014 kesästä lähtien toiminut Titta Heikkilä Tampereen Voimistelijoista. Aikaisemmin häntä valmensi ukrainalaistaustainen valmentaja Larisa Gryadunova.

Maria Ringinen on yksi Suomen menestyneimmistä rytmisistä voimistelijoista. Hän oli Suomen mestari kuudesti peräkkäin (vuosina 2003-2008). Olympiapaikka jäi kuitenkin kahdesti niukasti saavuttamatta. MM-kilpailuissa hän kuitenkin ylsi neliottelun finaaliin vuonna 2006 ja sijoittui 20. Hän edusti Elannon Iskua ja hänen valmentajanaan toimi Terhi Toivanen.

Suomen yksilömaajoukkue 2013-2014 kevät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouki Tikkanen - Suomen mestari 2014 4-ottelussa, vanteella, pallolla ja nauhalla, 2013 4-ottelussa, vanteella, keiloilla ja nauhalla, Suomen mestari 2012 4-ottelussa, pallolla ja keiloilla, Suomen mestari 2011 vanteella, pallolla ja keiloilla; 4-ottelun SM-hopea 2011 [1]
  • Ekaterina Volkova - SM-hopea 2013 4-ottelussa, Suomen mestari pallolla 2013
  • Kati Rantsi - SM-pronssi 2013 4-ottelussa, SM-hopea 2012 4-ottelussa, Suomen mestari nauhalla 2012
  • Iina Linna - SM-pronssi 2012 4-ottelussa, Suomen mestari vanteella 2012

Suomen joukkuemaajoukkue 2013-2014 kevät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aino Purje
  • Sonja Kokkonen
  • Riikka Kangas
  • Jenni Kaita
  • Heleri Kolkkanen
  • Kristina Lapina
  • Elina Koprinen

Aktiiviuransa päättäneet huippuvoimistelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maria Ringinen useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia
  • Julia Romanjuk (Suomen mestari 2009–2010 ja nuorten Suomen mestari 2006–2008)
  • Silja Ahonen – Suomen Mestari 2011, finaaleissa kolme hopeaa ja nauhakultaa (SM-pronssi 2009, SM-hopeaa 2010, vanne-kultaa 2010)[2][3]
  • Julia Huuhtanen (SM-nelonen 2009, SM-pronssi 2007, SM-hopea 2006)
  • Marleena Saresvirta (SM-hopea 2008)
  • Riitta Immonen (16 SM-kultaa)
  • Katri Työppönen, o.s. Kalpala (lopettanut aktiiviuransa, edusti Suomea Atlantan olympialaisissa 1996)
  • Heini Lautala (lopettanut aktiiviuransa, edusti Suomea Sydneyn olympialaisissa 2000)

Ulkomaalaisia voimistelijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yana Kudryavtseva, Venäjä (MM-kulta 2014 ja 2013)
  • Margarita Mamun, Venäjä
  • Evgenija Kanaeva, Venäjä (olympiavoittaja 2012 ja 2008, maailman mestari 2008, 2009, 2010 ja 2011)
  • Daria Dmitrieva, Venäjä (Olympiahopea 2012)
  • Daria Kondakova, Venäjä (MM-hopea 2009, 2010 ja 2011)
  • Liubov Cherkashyna, Valko-Venäjä (Olympiapronssi 2012, EM-kulta pallolla ja keiloilla 2011)
  • Aliya Garayeva, Azerbaijan (useita EM- ja MM mitaleita, olympia-4 2012)
  • Son Yeon Jae, Korea (olympia-6 2012, Aasian mestari 2012)
  • Inna Zhukova, Valko-Venäjä (olympiahopea 2008)
  • Alina Kabaeva, Venäjä (olympiavoittaja 2004)
  • Anna Bessonova, Ukraina (maailmanmestari 2007, olympiapronssi 2004 ja 2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rytminen voimistelu.