Rytminen voimistelu
Rytminen voimistelu on naisvoimistelusta kehittynyt olympialaji. Rytmisessä voimistelussa tehdään musiikin tahdissa ohjelma, jossa käytetään narua, palloa, vannetta, keiloja tai nauhaa. Lisäksi voidaan esittää ns. vapaaohjelma, jossa voimistelijalla ei ole välinettä. Kilpailuissa esitetään taidon mukaan 1–5 ohjelmaa.
Rytminen voimistelu on arvostelulaji. Tuomaristo arvioi ohjelmaa kolmella osa-alueella: suorituspuhtaus (E), taiteellisuus (A) sekä vartalo- ja välinetekniikkaa (D1+D2=D). Jokaiselta osa-alueelta on mahdollista saada 10.00 pistettä, joten maksimissaan yhteispisteet voivat olla 30.00.
Voimistelu aloitetaan nuorena, mieluiten 4–7-vuotiaana ja sitä voi harrastaa niin pitkään kuin haluaa, mutta yleensä se lopetetaan viimeistään 25-vuotiaana. Huiput harjoittelevat Suomessa 5–10 kertaa viikossa. Harjoittelu on monipuolista ja siihen sisältyy mm. lämmittely, voimaharjoitukset ja välinetekniikka sekä baletti. Pääasiassa kuitenkin harjoituksissa tehdään kilpailuohjelmia. Harjoitukset kestävät 1–4 tuntia, riippuen taidoista ja rahallisista mahdollisuuksista.
Rytmistä voimistelua on sanottu maailman kauneimmaksi urheilulajiksi, jota kutsutaan lajin kotimaassa Venäjällä taidevoimisteluksi (художественная гимнастика). Sitä voi harrastaa yksilönä tai joukkueessa, jossa on viisi voimistelijaa sekä varavoimistelija.
Suomeen rytminen voimistelu tuli 1970-luvun alussa Neuvostoliitosta. Lajia harrastetaan maailmanlaajuisesti. Tämänhetkiset lajin huiput tulevat Venäjältä, Ukrainasta, Bulgariasta, Azerbaijanista ja Valko-Venäjältä.
Kilpailuja käydään niin kansallisesti kuin myös kansainvälisesti. Tärkeimmät kilpailut ovat Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut, maailmancup ja GP-kisat sekä olympialaiset. Suomessa kilpaillaan ikäsarjoittain ja luokkajärjestelmässä, johon kuuluu kahdeksan luokkaa mukaan luettuina nuorten ja naisten mestariluokat.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomalaisia voimistelijoita
- Silja Ahonen - hallitseva Suomen Mestari 2011, finaaleissa kolme hopeaa ja nauhakultaa (SM-pronssi 2009, SM-hopeaa 2010, vanne-kultaa 2010)[1][2]
- Jouki Tikkanen - SM 4-ottelun hopeaa 2011, vanteen, pallon ja keilojen hallitseva Suomen mestari (nuorten SM 1. 2009 ja 2010) [3]
- Inessa Rif - SM-pronssia 2011 neliottelussa
- Julia Romanjuk (Suomen mestari 2009-2010 ja nuorten Suomen mestari 2006-2008)
- Julia Huuhtanen (SM-nelonen 2009, SM-pronssi 2007, SM-hopea 2006)
- Marleena Saresvirta (SM-hopea 2008)
- Riitta Immonen (16 SM-kultaa)
- Maria Ringinen (useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia)
- Katri Töyppönen, os. Kalpala (lopettanut aktiiviuransa, edusti Suomea Atlantan olympialaisissa 1996)
- Heini Lautala (lopettanut aktiiviuransa, edusti Suomea Sydneyn olympialaisissa 2000)
- Sanna-Maija Ansio ( SM-pronssia 2008)
[muokkaa] Ulkomaalaisia voimistelijoita
- Evgenija Kanaeva, Venäjä (olympiavoittaja 2008, maailman mestari 2008, 2009 ja 2010)
- Daria Kondakova, Venäjä (MM-hopea 2009 ja 2010)
- Melitina Staniouta, Valko-Venäjä (MM-prossi 2009 ja 2010)
- Inna Zhukova, Valko-Venäjä (olympiahopea 2008)
- Alina Kabaeva, Venäjä (olympiavoittaja 2004)
- Anna Bessonova, Ukraina (maailmanmestari 2007, olympiapronssi 2004 ja 2008)
- Aliya Garayeva, Azerbaijan (useita EM- ja MM mitaleita)
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rytmisen voimistelun historiaa Suomen Työväen Urheiluliitto TUL
Sivulta puuttuu