Rantalentopallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantalentopallo-ottelu käynnissä Espanjassa.

Rantalentopallo eli beach volley on lentopallon muunnos, jota pelataan kaksihenkisin joukkuein hiekka-alustalla. Pelialueen koko on kahdeksan kertaa kahdeksan metriä ja verkon korkeus sama kun lentopallossa. Lentopallosta poiketen torjunta lasketaan yhdeksi kosketukseksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran rantalentopalloa kerrotaan pelatun Kalifornian Santa Monicassa 1920-luvulla, ja vuosikymmenen kuluttua se alkoi levitä Eurooppaan. 1940-luvulla Santa Monicassa ryhdyttiin järjestämään kilpailuja kaksihenkisille joukkueille ja 1960-luvulla yritettiin epäonnistuneesti perustaa ammattilaisliiga. Ranskassa järjestettiin 30 000 frangin arvoinen ammattilaisturnaus ja 1970-luvulla myös Santa Monicassa joitakin olut- ja tupakkayhtiöiden sponsoroimia turnauksia.

1990-luvulla rantalentopallon suosio ja näkyvyys tiedotusvälineissä kasvoi. Vuosikymmenien ajan menestyneimpiä maita ovat olleet Brasilia ja Yhdysvallat, viime aikoina myös Australia. Ensimmäisen kerran rantalentopallo oli olympiakisojen ohjelmassa 1996 Atlantan olympialaisissa.

Suomen menestyneimpiin rantalentopalloilijoihin lukeutuvat naisissa kaksoset Erika ja Emilia Nyström, jotka saavuttivat EM-pronssia vuonna 2010.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantalentopallo hiekalla.

Pelikenttä muodostuu kahdesta 8 x 8 metrin kenttäalueesta, joita erottaa toisistaan verkko. Verkon korkeus miehillä on 243 cm ja naisilla 224 cm. Pelin tarkoituksena on saada pallo vastapuolen kenttään tai pelata pallo ulos pelialueelta siten, että vastustaja koskee palloon viimeksi. Joukkueella on käytössään kolme kosketusta, jotka aloitussyötön jälkeen jakaantuvat yleensä vastaanottoon, passiin ja iskulyöntiin tai jujuun. Sama pelaaja ei saa koskea palloa kahdesti peräkkäin, paitsi jos ensimmäinen kosketus oli torjunta.

Torjunta lasketaan joukkueen kosketukseksi aina toisin kuin lentopallossa. Torjunnan jälkeen joukkueella on enää vain kaksi kosketusta jäljellä. Palloa saa pelata kaikilla ruumiinosilla, myös jaloilla ja päällä. Aloitussyöttö tulee kuitenkin suorittaa kädellä tai käsivarrella. Aloitussyötön vastaanoton ei tarvitse aina olla "kova" kosketus. Vastaanoton voi myös suorittaa sääntöjen mukaisella sormilyönnillä. Sormilyönniltä vaaditaan kuitenkin enemmän tekniikkaa kuin lentopallossa, joten sormilyöntiä ei käytetä vastaanotossa käytännössä missään päin maailmaa. Myös verkon yli pallon voi toimittaa sääntöjen mukaisella sormilyönnillä, mutta tällöin pallon on kuljettava rintamasuunnan mukaisesti eteen- tai taaksepäin. Alemmilla tasoilla käytetään useasti sovellettuja sääntöjä, jolloin sääntöjen tulkinta on helpompaa säilyttäen kuitenkin lajin perusominaisuudet.

Erää pelataan 21 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla (mikäli tilanne on tasan 20–20, pelataan, kunnes saavutetaan 2 pisteen ero). Ottelun voittaa se, joka voittaa ensin kaksi erää. Pelin jatkuessa kolmanteen erään pelataan ratkaiseva erä 15 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla. Aina seitsemän pelatun pisteen jälkeen joukkueet vaihtavat kenttäpuolia. Poikkeuksena on kolmas erä jossa joukkueet vaihtavat puolia joka viiden pelatun pisteen jälkeen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rantalentopallo.