Shakki

Wikipedia

Shakki
Shakkilauta, -nappulat ja -kello
Pelaajia	2
Ikäsuositus	5+
Pelin kesto	minuutti – useita päiviä
Monimutkaisuus	monimutkainen
Strategisuus	korkea
Satunnaisuus	ei lainkaan
BoardGameGeek

Vasemmalta oikealle: kuningas, kuningatar, lähetti, torni, ratsu, sotilas.

Shakki eli šakki on strateginen lautapeli, jossa kaksi pelaajaa siirtelee vuorotellen omia nappuloitaan 8 × 8 ruudun kokoisella, usein mustavalkoisella ruutulaudalla. Kummallakin pelaajalla on 16 nappulaa, jotka yhdessä muodostavat "armeijan" (mustan ja valkoisen). Armeija pyrkii voittamaan vastapuolen armeijan. Tavoitteena on saattaa vastustajan tärkein nappula kuningas hyökkäyksen kohteeksi (eli shakkiin) niin, ettei vastustajalla ole laillista siirtoa sen torjumiseksi. Pelaajan, joka saavuttaa tämän tavoitteen, sanotaan "tehneen matin" vastustajansa kuninkaasta ja matin tehnyt pelaaja on voittanut pelin.^[1][2].

Shakki kuuluu syvällisimpiin ja monimutkaisimpiin peleihin – arviot sallittujen asemien eli pelitilanteiden määrästä shakkilaudalla vaihtelevat 10⁴³:stä 10⁵⁰:een.^[3] Shakkiin kohdistuneiden tutkimusten pohjalta pelaamisen on arvioitu kehittävän loogista ajattelua ja parantavan muistia.^[4] Shakkia pelataan myös ammattimaisesti mutta etenkin ajanvietteeksi erilaisissa kerhoissa ja turnauksissa, internetissä, puistoissa ja postitse (kirjeshakki). Suomessa on noin 1000 shakinpelaajaa, jotka pelaavat vuosittain aktiivisesti turnauksissa.

"Länsimaisen" shakin lisäksi on olemassa "japanilainen shakki" (shōgi) ja "kiinalainen shakki" (xiangqi). Lisäksi on olemassa peli nimeltä kiinanšakki, joka ei kuitenkaan muistuta shakkia, vaan halmaa. Myös backgammon, bridge ja go ovat monen shakinpelaajan suosimia pelejä, vaikka eivät olekaan suoranaista sukua shakille.

[muokkaa] Yleistä

Nykyään shakki on arvostettu älyn ja luovuuden yhdistelmä. Shakinpelaajista pidetään eräänlaista luokitussysteemiä (ELO-luku), joka muuttuu turnauksissa pelattavien pelien tuloksien perusteella. Shakin korkein arvonimi on suurmestari (SM). Siitä seuraavat ovat kansainvälinen mestari (KvM) ja FIDE-mestari (FM).

Kaikkein tavoitelluin shakkipelaajan saavutus on shakin maailmanmestaruus. Tällä hetkellä hallitseva mestari on Viswanathan Anand, joka voitti Mexico Cityssä järjestetyn turnauksen 29. syyskuuta 2007^[5].

[muokkaa] Pelin nimi

Persian kielen šāh māt ('kuningas on kuollut') jäi elämään pelin päättävänä fraasina. Persiankielisestä sanasta šāh (kuningas, šaahi) tuli vähitellen shakin nykyinen nimi useimpiin kieliin. Suomen kieleen sana shakki lainautui ruotsin ("schack") ja saksan ("Schach") kautta. (Virossa pelin nimi on kuitenkin omakielinen "male". Nimi on johdettu sanasta malev(a), joka tarkoittaa historiallista sotajoukkoa.)

[muokkaa] Pelin nimi suomen kielessä

Pelin nimi kirjoitetaan tiedotusvälineissä (mm. Helsingin Sanomain shakkipalstalla ja YLEn teksti-TV:n shakkisivulla) ja shakkiyhteisössä (Suomen Keskusshakkiliitossa, suomalaisissa shakkikerhoissa) tavallisesti shakki, kun taas tietosanakirjoissa ja kaunokirjallisuudessa käytetään useimmiten muotoa šakki. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto suosittelee tämäntapaisissa sanoissa hattu-s:n (š) käyttöä, vaikka myöntääkin, että hattu-s ja hattu-z (ž) kuuluvat suomen kielen hankalimpiin oikeinkirjoitusongelmiin, koska teknisiin rajoituksiin tai muihin syihin vedoten monet haluavat yhä käyttää kirjainyhdistelmiä "sh" ja "zh". Kirjainyhdistelmän "sh" käyttö on kuitenkin hyväksyttävää vain silloin kun merkkien š ja ž tuottaminen on teknisesti mahdotonta. Suomen kielen ortografiassa yhtä äännettä edustaa yksi kirjainmerkki. Kielitoimiston sanakirjassa "shakista" viitataan ensisijaiseen muotoon šakki. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lausunnossa esitetään perustelut kirjoitusasulle šakki.^[6]

Suomalaiset shakkijärjestöt Suomen Shakki ja Suomen Keskusshakkiliitto käyttävät sh-muotoa, ja se on myös shakinpelaajien keskuudessa käytetyin muoto.

Shakin hienouksiin kuuluu, että se pitää pelaajat keskittyneessä jännityksessä aina loppuhuipennukseen asti.

[muokkaa] Shakki maailmalla

Shakki kuuluu maailman laajimmin levinneisiin lautapeleihin: sen kansainvälisiin arvoturnauksiin on usein osallistunut lähes 130 maata, ja peli tunnetaan eri puolilla maapalloa.^[7] Kansainvälistä shakkitoimintaa on organisoinut perustamisvuodestaan 1924 lähtien Maailman shakkiliitto FIDE.^[8] Maailmalla shakki on joissakin maissa, erityisesti entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneissä valtioissa, erittäin arvostettu laji, ja parhaat shakinpelaajat ovat huippu-urheilijoihin rinnastettavia julkisuuden henkilöitä.

Shakki on usein noussut uutisotsikoihin varsin erilaisilla tavoilla. Kylmän sodan aikaan, vuonna 1972 Islannissa järjestetty yhdysvaltalaisen Bobby Fischerin ja neuvostoliittolaisen Boris Spasskin välinen maailmanmestaruusottelu herätti koko maailman kiinnostuksen eräänlaisena kylmän sodan lautapeliversiona. Tämä oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun länsimainen pelaaja oli onnistunut murtamaan neuvostopelaajien hegemonian.^[9] 90-luvulla kiinnostus tietokoneshakkiin kasvoi, ja Garri Kasparovin useat kohtaamiset tietokoneiden kanssa, erityisesti vuoden 1997 ottelu IBM:n Deep Blue -tietokonetta vastaan, ovat olleet seurattuja urheilutapahtumia Internetissä ja sen ulkopuolella.^[10]

Shakin maine älyllisenä ja kehittävänä pelinä on edelleen vahva, ja useissa maissa sekä Euroopassa että muualla maailmassa koulu- ja kerhoshakkia suositaan. Keskittymiskykyä ja loogista päättelytaitoa kehittävää "pelien kuningasta" pidetään hyvänä vaihtoehtona koululaisten suosimille tietokonepeleille.

[muokkaa] Shakki Suomessa

Suomessa shakkia on pelattu yli 150 vuotta. Vanhin suomalainen yhtäjaksoisesti toiminut shakkikerho on Helsingin Shakkiklubi (HSK perustettu 1886), jonka perustajajäsenet olivat käynnistämässä koko maan shakkitoimintaa.^[11] Suomen shakkitoiminnasta vastasi aluksi Suomen Shakkiliitto (SSL, perustettu 1922) ja myöhemmin SLU:n lajiliittoihin kuuluva Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL, perustettu 1948), joka muun muassa järjestää vuosittain SM-turnaukset ja laskee kotimaan vahvuusluvut. Suomessa shakki on vuodesta 1983 asti ollut virallisesti urheilua, minkä takia shakkiliitot ja -kerhot kuuluvat valtion ja kuntien urheilutoimen alaisuuteen.

[muokkaa] Historia

Persialainen nuorukainen pelaa shakkia kahden kosijansa kanssa.

Shakin alkuperä on lautapelien historian kiistanalaisimpia kysymyksiä. Monet maat, muiden muassa Egypti, Assyria, Kreikka ja Uzbekistan ovat väittäneet keksineensä ainakin shakin varhaisimman muodon. Yleisesti shakin kotimaana pidetään kuitenkin Intiaa tai Persiaa, mutta myös Kiinaa on esitetty shakin synnyinmaaksi, koska kiinalainen xiangqi muistuttaa hyvin paljon shakkia. Vanhin kirjallinen maininta, jonka voidaan olettaa tarkoittavan myös shakkia, on löydettävissä Buddhan ns. dialogeista, jotka ajoitetaan viidennelle vuosisadalle eaa.^[12] Eräässä kohdassa neuvotaan välttämään erilaisia pelejä ja leikkejä, jotka eivät ole hyödyksi ihmisen pyrkimyksessä nirvanaan. Tällöin mainitaan myös sellaiset pelit, joita pelataan ruutulaudalla, jossa on kahdeksan tai 10 ruutua rivissä, ja hiukan myöhemmin kielletään samanlaiset pelit siinäkin tapauksessa, että ruutulauta nappuloineen on kuviteltu. Tämän voisi tulkita ensimmäiseksi ns. sokkopeliin kohdistuneeksi kielloksi. ^[12]

Shakin tiedetään syntyneen useiden pelien pohjalta 500-luvulla. Shakki alkoi levitä länteen kohti Eurooppaa ja itään aina Japaniin asti. Shakki kulkeutui islamilaiseen maailmaan, kun arabit valloittivat Persian. Eurooppaan peli saapui 700–800-luvulla arabialaisten tuomana.^[13]

Keskiaikainen shakkinappula, kuningas.

Eurooppaan saapuessaan shakki oli vielä tempoltaan "hitaampi" kuin sen nykymuoto. Monet nappulat saivat liikkua laudalla vain hyvin lyhyen matkan. Torni (silloinen norsu) pystyi liikkumaan korkeintaan kaksi ruutua vaakasuoraan, kuningatar (silloinen visiiri) vain yhden ruudun vaakasuoraan, eivätkä sotilaat pystyneet liikkumaan kahta ruutua eteenpäin ensimmäisellä siirrollaan tai tekemään ohestalyöntiä. Tornitustakaan ei voinut tehdä.

Norsu ja visiiri vaihtuivat myöhemmin torniin ja kuningattareen, koska Euroopan ja islamilaisen maailman välillä oli monia huomattavia kulttuurieroja. Euroopassa ei tuolloin esimerkiksi tunnettu juuri lainkaan norsuja. Lisäksi kuninkaita lähinnä hallintohierarkiassa oli yleensä kuningatar eikä visiiri, kuten sulttaaneilla. Niinpä islamilaisessa maailmassa käytetyt nimitykset vaihtuivat Euroopassa eurooppalaisille sopivampaan muotoon.

Shakissa ei voinut tapahtua yllätyskäänteitä – toisin kuin nykyään. 1400-luvun lopulla Italiassa kehitettiin shakkinappuloiden siirrot ja nimet nykymuotoonsa. Siitä lähtien shakin säännöt ovat pysyneet lähes muuttumattomina omaan aikaamme asti.

Shakkinappuloiden ulkonäkö on muuttunut shakin alkuajoista lähtien. Suurimmat muutokset tapahtuivat kuitenkin silloin kun norsu ja visiiri vaihdettiin Euroopassa torniin ja kuningattareen. Kaikkien aikojen suosituimman shakkinappulasarjan keksi Nathaniel Cook vuonna 1849. Hänen muotoilemansa Staunton-malliset nappulat ovat yleisesti käytössä.^[14]

[muokkaa] Säännöt

Aloitustilanne.

Esimerkki shakkimatista.

Ns. Narrinmatti, eli lyhin mahdollinen mattiin päättyvä shakkipeli

Shakkia pelataan 8 × 8 ruudun kokoisella laudalla. Ruudut ovat vuorotellen mustia ja valkoisia siten, ettei samanvärisiä ruutuja ole vierekkäin. Lauta asetetaan niin, että pelaajasta katsottuna oikealla alhaalla on aina valkoinen ruutu. Peliä pelaa kaksi pelaajaa, joista toinen pelaa valkeilla ja toinen mustilla nappuloilla. Kummallakin on kahdeksan sotilasta (eli talonpoikaa), kaksi tornia, kaksi ratsua (eli hevosta), kaksi lähettiä, kuningatar (eli daami) ja kuningas.^[1]

Pelin alussa nappulat asetetaan laudalle siten, että kummastakin pelaajasta nähden toiselle riville sijoitetaan kaikki sotilaat riviin. Jos laudan laidoille on merkitty kirjaimet ja numerot, niin mustat sotilaat tulevat riville seitsemän ja valkeat riville kaksi. Korkeampiarvoiset nappulat, joita myös upseereiksi kutsutaan, sijoitetaan vapaalle riville, joka on lähinnä pelaajaa. Molemmilla pelaajilla tornit ovat molemmilla puolilla kaikkein uloimpana, niiden vieressä ratsu, sitten lähetti ja keskellä kuningasperhe. Kuningasperhe asetetaan paikoilleen niin, että molemmat kuningattaret ovat D-pystyrivillä ja kuninkaat kuningattariensa vieressä. Kuningattaren voisi sanoa tunnustavan väriä, koska mustilla kuningatar on mustassa ruudussa ja valkoisilla taas valkoisessa ruudussa. Aloittelija voi muistaa edellä mainitut seikat helposti vanhasta muistisäännöstä: "D niin kuin Daami, jonka kengät ovat saman väriset kuin ruutukin".

Valkeilla nappuloilla pelaava aloittaa aina pelin. Pelaajat siirtävät vuorotellen aina yhtä omaa nappulaansa (poikkeuksena tornitus). Nappulan voi liikkumissääntöjä noudattaen siirtää joko tyhjään ruutuun tai ruutuun, jossa on vastustajan nappula. Siirrettäessä nappula jo vastustajan nappulan varaamaan ruutuun tulee vastustajan nappula lyödyksi (tai "syödyksi") eli se poistetaan laudalta. Näin ollen ei samassa ruudussa voi olla kahta nappulaa samanaikaisesti. Nappulat eivät voi hyppiä toisten yli ratsua sekä tornitustilannetta tornia lukuun ottamatta.

Pelin tavoitteena on saattaa vastustajan kuningas torjumattoman uhkauksen alaiseksi. Tällaista pelin päättävää tilannetta kutsutaan shakkimatiksi tai yleisemmin matiksi (tulee arabian kielestä "al-šah mata"^lähde?, suomeksi "kuningas on kuollut").

Tilannetta, jossa kuningasta uhataan, mutta tilanne ei ole matti, kutsutaan shakiksi. Kun kuningas on uhattuna, siirtovuorossa olevan pelaajan on torjuttava tämä uhkaus välittömästi joko

• siirtämällä kuningas naapuriruutuun, jossa se ei ole uhattuna,
• lyömällä uhkaava nappula tai
• siirtämällä jokin muu oma nappula uhkaavan nappulan ja oman kuninkaan väliin.

Jos mikään näistä ei ole mahdollista, kyseessä on siis matti ja peli on hävitty. Muutoinkaan kuningasta ei saa siirtää sellaiseen ruutuun, jossa se joutuisi välittömästi uhatuksi, eikä muuta nappulaa saa siirtää siten, että oma kuningas joutuisi shakkiin. Toisin sanoen kuningas ei saa olla shakattuna vastapelaajan ollessa siirtovuorossa.

Epätoivoisessa tilanteessa on tapana luovuttaa peli, minkä merkiksi pelaaja kaataa oman kuninkaansa.

Shakkipeli päättyy pattiin, kun siirtovuorossa olevalla pelaajalla ei ole sallittuja siirtoja ja tilanne ei ole shakki. Pattitilanne on siis tasapeli. Peli päättyy tasan myös, jos:

• pelaajat niin sopivat
• pelaaja omalla vuorollaan vaatii tasapeliä, kun laudalla on täsmälleen sama asema (samat nappulat samoissa asemissa samoin siirtomahdollisuuksin) vähintään kolmatta kertaa tai on pelattu 50 siirtoa ilman, että yksikään sotilas on liikkunut tai mitään nappulaa lyöty
• kummallakaan pelaajalla ei ole riittävästi materiaalia shakkimatin tekemiseen. Siihen tarvitaan aina vähintään kaksi nappulaa, mutta seuraavilla yhdistelmillä ei voi saada tehdyksi shakkimattia (tilanteessa, jossa heikommalla osapuolella on pelkkä kuningas):

• Kuningas ja ratsu
• Kuningas ja lähetti

(Sitä vastoin kuninkaalla ja sotilaalla matinteko on mahdollista, jos sotilaan saa viedyksi viimeiselle riville korotettavaksi.)

Harrastelijatasolla pelaajan yleensä oletetaan mainitsevan, jos hän saattaa vastustajan shakkiin, shakkimattiin tai pattiin. Kilpapeleissä puhuminen vastustajalle, shakatessa tai muutoin, ei ole kuitenkaan suositeltavaa; puhe voidaan tulkita vastustajan tahalliseksi häirinnäksi.

[muokkaa] Siirrot

Sotilaan kaksi siirtotapaa A-pystyrivillä ja keskellä sotilaan lyöntitapa. Oikealla musta sotilas on siirtynyt kaksoisaskeleen g7-g5, valkea päättää ohestalyödä h5-g6.

• Sotilas liikkuu suoraan eteenpäin välittömästi sotilaan edessä samalla linjalla olevaan tyhjään ruutuun. Vain alkuasemasta sitä voi halutessaan siirtää kaksi ruutua kerrallaan edellyttäen, että nämä molemmat ruudut ovat tyhjiä. Muista nappuloista poiketen sotilas ei lyö samoin kuin liikkuu, vaan etuviistoon. Jos sotilas onnistuu kulkemaan vastakkaiselle laidalle asti, se korotetaan välittömästi vapaavalintaiseksi, omanväriseksi upseeriksi, eli kuningattareksi, torniksi, lähetiksi tai ratsuksi. Kuninkaaksi sotilas ei kuitenkaan voi muuttua.

Sotilaalla on myös tietyissä tilanteissa mahdollisuus suorittaa ohestalyönti (tai ranskaksi en passant). Sotilas voi suorittaa ohestalyönnin, kun toinen sotilas siirtyy alkuasemastaan sen vierelle ottamalla kaksoisaskeleen. Ohestalyönti tapahtuu ikään kuin lyötävä sotilas olisi siirtynyt vain yhden ruudun – lyövä sotilas lyö siirtyneen sotilaan siirtymällä viistottain tämän taakse jääneeseen ruutuun. Tällöin lyövän sotilaan takana oleva sotilas poistetaan. Ohestalyönnin voi suorittaa ainoastaan heti lyötävän sotilaan kaksoisaskelta seuraavalla siirrolla.^[1]

Mahdolliset siirrot lähetillä.

• Lähetti liikkuu viistoon mihin tahansa suuntaan sen verran kuin pelaaja haluaa kuitenkaan hyppäämättä toisen nappulan yli. Se ei siis voi koskaan siirtyä eriväriselle ruudulle.^[1]