Shakkiavaus

Wikipedia

Shakkiavaukseksi kutsutaan ryhmää shakkipelin avaussiirtoja. Tunnettuja siirtosarjoja kutsutaan pääsääntöisesti aloituksiksi ja peleiksi valkoisen aloittaessa sekä puolustuksiksi (mustan vastatessa). Näille on annettu erilaisia nimiä, kuten sisilialainen puolustus tai torjuttu kuningatargambiitti. Erilaisia shakkiavauksia on tusinoittain, ja niiden alamuunnelmia satoja. Kirjassa Oxford Companion to Chess on 1327 avauksen ja muunnelman lista.^[1] Avaukset voivat vaihdella luonteeltaan asemallisista avauksista (kuten Rétin avaus ja monet torjutun kuningatargambiitin linjat) hyvinkin taktisiin avauksiin (esimerkiksi latvialainen gambiitti ja kahden ratsun puolustustuksen Wilkes-Barre -muunnelma).

Standardeja, tunnettuja avaussiirtosarjoja (jotka ovat listattu referenssiteoksissa, kuten Encyclopedia of Chess Openings) kutsutaan teoriasiirroiksi (engl. book moves, book). Nämä siirtosarjat on usein esitetty algebrallisella siirtomerkinnällä, avauspuuna tai avaussiirtotaulukkona. Uutta, ennen pelaamatonta siirtoa kutsutaan siirtouutuudeksi. Joissakin avauksissa parhaana pidetyt siirtosarjat saattavat käsittää yli 25 siirtoa (yksi siirto tässä tarkoittaa tässä valkoisen siirtoa sekä mustan vastausta yhdessä). Shakkiammattilaisten arkeen kuuluu suuressa määrin juuri avausten opiskelu, ja avausteorian kehittyessä jatkuvasti on opiskelukin jatkuvaa.

Sisällysluettelo 1 Shakkiavausten tavoitteet 2 Avausten nimet ja nimitykset 3 Shakkiavausten luokittelu 3.1 Avopelit (1.e4 e5) 3.2 Puoliavoimet pelit (1.e4, musta pelaa muuta kuin 1...e5) 3.3 Suljetut pelit (1.d4 d5) 3.3.1 Intialaiset puolustukset (1.d4 Rf6) 3.3.2 Puolisuljetut pelit (Muut mustan vastaukset siirtoon 1.d4) 3.4 Laita-avaukset 3.4.1 Muut avaukset (englantilainen, Réti, Birdin avaus ja valkoisen sivustointiavaukset) 3.4.2 Epäsäännölliset valkoisen aloitukset 4 Katso myös 5 Lähteet 6 Kirjallisuutta

[muokkaa] Shakkiavausten tavoitteet

Vaikka avauksessa voidaan pelata monenlaisia siirtoja, päämäärät ovat yleisesti ottaen samoja. Päätavoitteet ovat:

1. Upseerien kehitys: Yksi shakkiavausten päätavoitteista on saada upseerit sijoitetuksi hyödyllisille ruuduille, joilta ne voivat vaikuttaa peliin. Ratsut kehitetään yleensä ruutuihin f3, c3, f6 ja c6 (joskus myös e2, d2, e7 tai d7), ja molempien pelaajien e- ja d-sotilaita liikutetaan, jotta lähetit voidaan kehittää (vaihtoehtoisesti lähetit voidaan sivustoida, esimerkiksi siirroilla g3 ja Lg2). Tehokas upseerien kehitys on tärkeää. Kuitenkaan kuningatarta ei yleensä kehitetä vasta kuin myöhemmässä vaiheessa, koska vähempiarvoiset upseerit voivat hyökätä sitä kohtaan, jolloin menetetään arvokkaita tempoja.
2. Keskustaruutujen hallinta: Pelin alussa ei ole useinkaan selvää, millä puolella lautaa upseereita tarvitaan. Keskustaruutujen hallinta mahdollistaa kuitenkin upseerien liikkumisen mihin tahansa laudan osaan suhteellisen helposti. Keskustan hallinta voi myös vähentää vastustajan pelimahdollisuuksia. Klassisen näkemyksen mukaan keskustaa hallitaan ideaalisesti sijoittamalla sotilaat ruutuihin d4 ja e4 (vastaavasti d5 ja e5 mustalla). Hypermodernin koulukunnan mukana suosiota sai käsitys siitä, että ei ole aina välttämätöntä tai edes suotavaa hallita keskustaa tällä tavoin, ja että liian laaja sotilaskeskus saattaisi olla myös hyökkäyksen kohde - laajalla sotilaskeskustalla on hyvin vähän arvoa, jos sitä ei pysty ylläpitämään. Hypermodernin koulukunnan pelaajat sitä vastoin kontrolloivat keskustaa kauempaa upseereilla, ja tekivät keskustasiirtoja vasta myöhemmin. Tämä näkemys näkyy hyvin esimerkiksi Aljehinin puolustuksessa 1. e4 Rf6 2. e5 Rd5 3. d4 d6 4. c4 Rb6 5. f4 (nelisotilashyökkäys) - valkoisella on näyttävä sotilaskeskus, jonka musta pyrkii murtamaan myöhemmin, jolloin valkoisen asema horjuu.
3. Kuninkaan turvallisuus: Kuningas on jokseenkin suojaton alkuasemassaan. Siispä pelaajat pyrkivät useimmiten linnoittamaan (siirto, jossa sekä kuningas että torni liikkuvat samaan aikaan).
4. Sotilasheikkouksien välttäminen: Monet avaukset pyrkivät välttämään sotilasheikkouksia kuten tupla- ja takasotilaat, eristetyt sotilaat sekä monet sotilassaarekkeet. Toiset avaukset hyväksyvät heikomman sotilasrakenteen (vaarallinen erityisesti loppupelissä) saadakseen kompensaationa mahdollisuuksia nopeampaan hyökkäykseen. Erityisesti mustan jotkut balanssittomat avaukset, kuten sisilialainen ja hollantilainen puolustus, toteuttavat tätä ideaa. Tietyt avaukset hyväksyvät sotilasheikkoudet, kompensaationa on usein mahdollisuus dynaamiseen peliin.
5. Upseerien yhteispeli Sitä mukaa kun kumpikin pelaaja kehittää upseerinsa, pyritään myös toimimaan siten, että omat upseerit pelaavat 'hyvin yhteen', harmonisesti.

Näiden ideoiden lisäksi muut keskipelin strategiset ideat voidaan myös toteuttaa avauksissa. Näitä ovat muun muassa sotilasläpimurtojen valmistelu, heikkouksien luominen vastustajan sotilasasemiin, keskustakontrollin vahvistaminen, kevyiden upseereiden strategisesti hyödyllinen vaihto (esimerkiksi lähettiparin saaminen) sekä tilaedun luominen (keskustassa tai sivustoilla).

Yleisesti ottaen monet shakkipedagogit (muun muassa Reuben Fine kirjassaan "The Ideas Behind the Chess Openings") katsovat, että valkoisen tehtävä aloituksessa on pitää aloitetta yllä (koska valkoisella katsotaan olevan etu hänen siirtäessä ensin), ja mustan tehtävä on yrittää tasoittaa. Kuitenkin monet avaukset antavat mustalle mahdollisuuden pelata aggressiivisesti heti alusta.

KvM Jeremy Silmanin mukaan avauksen tarkoitus on luoda dynaamisia 'epätasapainoja' (Silman käyttää termiä 'imbalance'), joka määrää keskipelin sekä pelin strategisen luonteen.^[2] Esimerkiksi ranskalaisen puolustuksen Winawer-muunnelmassa valkoinen yrittää käyttää hyväkseen lähettiparia ja tilaetuaan luodakseen hyökkäysmahdollisuuksia mustan kuningaspuolelle, kun taas musta pyrkii yksinkertaistamaan asemaa (erityisesti vaihtamaan lähetin pois viedäkseen valkoiselta lähettiparin edun) ja luomalla vastahyökkäksen valkoisen heikentyneitä kuningatarpuolen sotilaita vastaan.

[muokkaa] Avausten nimet ja nimitykset

Tärkeät muutokset shakkisäännöissä 1400-luvun lopulla tekivät pelistä nopeampitempoisen, ja lisäsivät avausteorian merkitystä. Siksi varhaiset shakkikirjat, kuten Luis Ramírez de Lucenan vuoden 1497 opus sisältävät avausteoriaa, kuten myös Pedro Damianon (1512) ja Ruy López de Seguran (1561) kirjat. López de Seguran epäluulot siirtoa 2 ...Rc6 kohtaan johtivat siirtoon 3. Lb5 (siirtojen 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 jälkeen), ja tämä avaus kantaa hänen mukaansa nimeä Ruy Lopez.^[3] Muissa kuin englanninkielisissä maissa on tosin yleisemmin käytössä nimi espanjalainen peli. Avausteoriasta tuli tieteellisempää 1840-luvulla, ja useimmat avaukset ovat saaneet nimensä tältä ja myöhemmältä ajalta. Avausten nimityksessä ei ole tosin liiemmälti systemaattisuutta, ja useilla nimillä on historiallinen tausta.

Vanhimmat avaukset ovat usein saaneet nimensä maista, paikannimistä sekä erisnimistä, esimerkiksi englantilainen, espanjalainen, ranskalainen, hollantilainen, skotlantilainen, venäläinen, italialainen, skandinaavinen ja sisilialainen. Kaupunkeja ja maantieteellisiä nimiä on myös käytetty, kuten wieniläinen, berliiniläinen, ja wilkes-barre. Katalonialainen avaus on saanut nimensä Espanjan Katalonian alueesta. Monet kuuluisat pelaajat ovat nimien lähde avauksissa. Aina ei ole kuitenkaan ollut kyse pelaajasta, joka on ensimmäisenä pelannut kyseistä avausta, useimmiten pelaaja on popularisoinut avauksen tai julkaissut analyysia avauksesta. Pelaajien nimeä kantavia avauksia ovat esimerkiksi Ruy Lopez, Aljehinin puolustus, Morphyn puolustus ja Rétin avaus. Joissain avauksien nimissä mainitaan kaksi ihmistä, kuten Caro-Kannissa.

Jotkut avaukset ovat kuvailevia, kuten Giucco Piano (italiaksi "hiljainen peli", suomessa käytetään aloituksesta nimeä italialainen peli). Proosallisempia nimiä ovat esimerkiksi kolmiratsupeli sekä neliratsupeli. Kuvailevat nimet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin nimien mukaan annetut.

Jollain avauksilla on hyvinkin hauskoja nimiä, kuten eläinten nimiä. Nämä ovat tyypillisesti 1900-luvulla kehittyneitä avauksia. Tuohon aikaan avausteoria oli jo jokseenkin kehittynyttä, ja nämä epätavalliset nimet ovatkin nimiä harvemmin pelatuille siirroille. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi, Orangutan, Hippopotamus, elefanttigambiitti ja hedgehog.

Avauksesta itsestäänkin käytetään monia erilaisia nimityksiä. Avauksen lisäksi yleisiä termejä ovat peli, puolustus, gambiitti ja muunnelma; vähemmän tunnettuja ovat systeemi, hyökkäys, vastahyökkäys, vastagambiitti ja käännetty avaus. Asiaa ei yhtään selvennä, että näitä termejä käytetään usein epäyhtenäisesti.

• Peli: käytetään vanhimmista avauksista, esimerkiksi espanjalainen peli ja skotlantilainen peli.
• Avaus: esimerkiksi englantilainen avaus.
• Muunnelma: kuvailee jonkun yleisemmän avauksen variaatiota, esimerkiksi daamigambiitin vaihtomuunnelmaa.
• Puolustus: tarkoittaa aina mustan vastausta, esimerkiksi Caro-Kannin puolustus (jos ei nimenomaisesti tarkoiteta 'käännettyä' avausta, jolloin se tarkoittaa valkoisen avausta). Nimestään huolimatta 'puolustus' ei aina tarkoita passiivisuutta – monet puolustukset ovat hyvinkin aggressiivisia.
• Gambiitti: Avaus, jossa uhrataan materiaalia, yleensä yksi tai useampi sotilas. Gambiitteja voi pelata valkoinen (esimerkiksi kuningasgambiitti) ja musta (esimerkiksi latvialainen gambiitti. Täydellisessä avauksen nimessä esiintyy usein termit "torjuttu" tai "vastaanotettu" riippuen siitä, ottaako vastapelaaja tarjotun materiaalin vai ei.
• Vastagambiitti: Mustan vastaa valkoisen gambiittiin omalla gambiitilla. Tästä esimerkkinä Falkbeerin vastagambiitti kuningasgambiitissa.
• Järjestelmä, systeemi: Nappuloiden tietty kehitysmetodi, jota voidaan käyttää vastustajan moniin asetelmiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Collen järjestelmä ja kuningasintialainen hyökkäys.
• Hyökkäys: Käytetään toisinaan ilmaisemaan aggressiivisia tai provokatiivisia muunnelmia, kuten Fried Liver -hyökkäys tai Grobin hyökkäys. Muussa tapauksessa se tarkoittaa mustan puolustusta, jollaista asetelmaa valkoinen käyttää, esimerkiksi kuningasintialainen hyökkäys.
• Käännetty: Mustan avaus, jota pelaa valkoinen, esimerkiksi käännetty sisilialainen (englantilaisessa avauksessa).

Pieni osa avauksista on myös "anti"-etuliitteisiä. Ne ovat muunnelmia, joita käytetään, kun halutaan välttää tietty (usein vaarallinen ja teoreettinen) avaus. Tällaisia ovat esimerkiksi anti-Marshall sekä anti-Meran.

[muokkaa] Shakkiavausten luokittelu

Alkuasetelma mahdollistaa kaksikymmentä erilaista siirtoa valkoiselle. Näistä 1.e4, 1.d4, 1.Rf3 ja 1.c4 ovat selkeästi eniten käytettyjä, koska ne kaikki edesauttavat nopeaa kehitystä ja keskustan kontrollointia. Muutamaa muutakin avaussiirtoa pidetään mahdollisina, mutta ne ovat vähemmän johdonmukaisia avausperiaatteiden suhteen. Dunstin avaus, 1 Rc3, kehittää ratsun hyvään ruutuun, mutta se on jokseenkin joustamaton siirto, koska se estää valkoisen c-sotilaan kulun; siirron 1 ...d5 jälkeen ratsu joutuu siirtymään huonommalle ruudulle siirron ...d4 jälkeen. Birdin avaus 1.f4 vahvistaa valkoisen keskustakontrollia mutta ei kehitystä, ja heikentää myös kuningasasemaa. Sokolskin avaus 1.b4 ja kuningas- sekä kuningatarsivustoinnit auttavat kehitystä, mutta kontrolloivat keskustaa vain etäisesti ja ovat hitaampia kuin suositummat avaukset. Yksitoista muuta avausmahdollisuutta ovat harvoin pelattuja huipputasolla. Näistä parhaat ovat vain hitaita, kuten 1.c3, 1.d3 ja 1.e3. Epäilyttävämpiä avauksia ovat ne, jotka eivät kontrolloi keskustaa tai vaikuta upseerien kehitykseen, kuten 1.a3, tai valkoisen asemaa heikentävät avaukset (1.f3 ja 1.g4) tai ratsualoitukset 1. Ra3 ja 1.Rh3, jossa ratsu on verrattain huonossa ruudussa.

Mustalla on kaksikymmentä mahdollista vastausta valkoisen aloitukseen. Monet näistä ovat peilikuvia valkoisen suhteen (valkoisella on silti aloite pelistä, koska hänellä on 'tempo' enemmän). Puolustukset 1 ...c6 ja 1 ...e6, joita seuraa keskustasotilaan siirto 2...d5, ovat myös suosittuja. Yleisiä ovat myös avaukset joissa siirretään aikainen ...d6 ja joihin sisältyy kuningaslähetin sivustointi.

Shakkiavaukset on luokiteltu kattavimmin ECO-koodeilla, jotka käsittävät noin 500 avausta, joilla jokaisella on oma koodinsa. Vaikka nämä koodit ovat tärkeitä opiskellessa shakkia, ne eivät esimerkiksi ole luokiteltuja samankaltaisten asemien suhteen.

Yksinkertainen tapa luokitella shakkiavauksia on esimerkiksi lajitella ne kuningassotilasavauksiin, kuningatarsotilasavauksiin ja muihin. Koska nämä kategoriat ovat hyvin laajoja, on yleistä jaotella ne vielä pienempiin osiin. Yksi järkevä tapa ryhmitellä avaukset on

• Avopelit (kuningassotilasavaus, jossa musta siirtää sotilaansa valkoisen tavoin, 1.e4 e5)
• Puoliavoimet pelit (kuningassotilasavaus, jossa musta muuten kuin 1...e5)
• Suljetut pelit (kuningatarsotilasavaus, jossa musta siirtää sotilaansa valkoisen tavoin 1.d4 d5)
• Kuningatarsotilaspelit (kuningatarsotilasavaus, jossa musta muuten kuin 1...d5, voidaan myös kutsua puolisuljetuiksi peleiksi)
• Muut avaukset (sisältää esimerkiksi aloitukset 1.c4, 1 Rf3 ja 1.f4)
• Epäsäännölliset avaukset

Intialaiset puolustukset (1.d4 Rf6) luokittuvat kuningatarsotilaspeleihin, mutta ovat tärkeytensä vuoksi oma lajinsa.

[muokkaa] Avopelit (1.e4 e5)

Pääartikkeli: Avopelit

Valkoinen aloittaa pelaamalla 1.e4 (liikuttamalla kuningassotilastaan kaksi ruutua eteenpäin). Tämä on suosituin avaussiirto ja sillä on monia vahvuuksia: se kontrolloi suoraan keskustaa, ja mahdollistaa kahden upseerin (daamin ja lähetin) liikkumisen. Vanhimmat shakkiavauksista ovat juuri e4-alkuisia. Yksi 1.e4:n haittapuolista on se, että sotilas on suojaamattomassa ruudussa, myös ruudut d4 ja f4 heikentyvät. Jos musta peilaa valkoisen siirron pelaten 1...e5, tuloksena on avopeli.

Suosituin toinen siirto valkoiselle on 2. Rf3 , joka hyökkää mustan sotilaan kimppuun, valmistelee kuningaspuolen linnoitusta, ja tukee valkoisen mahdollista sotilassiirtoa d4. Mustan yleisin vastaus on 2 ...Rc6, joka yleensä johtaa espanjalaiseen peliin (3. Lb5), skotlantilaiseen peliin (3.d4) tai italialaiseen peliin (3. Lc4). Jos musta haluaa pitäytyä symmetriassa ja tehdä vastahyökkäyksen siirrolla 2...Rf6, tuloksena on venäläinen peli.Philidorin puolustus 2...d6 on vähemmän pelattu nykyään, koska se antaa valkoiselle helpon tilaedun, samalla kun mustan asema on ahdas ja passiivinen, vaikkakin solidi. Muita vastauksia siirtoon 2.Rf3 nähdään huipputasolla ani harvoin.

Suosituimmat vaihtoehdot valkoisen siirtoon 2. Rf3 ovat wieniläinen peli (2.Rc3), lähettipeli (2. Lc4) ja kuningasgambiitti (2.f4). Näillä avauksilla on keskenään joitain yhtäläisyyksiä, erityisesti lähettipeli usein muuntuu wieniläisen pelin muunnelmaksi. Kuningasgambiitti oli erityisen suosittu 1800-luvulla. Valkoinen uhraa siinä sotilaan kehittääkseen nopeasti upseerinsa ja saadakseen mustan e-sotilaan pois keskustasta. Myös wieniläisessä pelissä hyökätään usein mustan keskustaan, sotilaan etenemisellä f2-f4.

Keskusgambiitissa (2.d4) valkoinen avaa välittömästi keskustan, mutta jos musta pelaa 2...exd4, valkoisen pitää pelata varhainen daamisiirto 3.Dxd4 saadakseen sotilas takaisin. Vaihtoehtona on myös uhrata yksi tai kaksi sotilasta, kuten esimerkiksi tanskalaisessa gambiitissa.

• 1.e4 e5 Avopelit
• 1.e4 e5 2.Rf3 Nc6 3.Lb5 Espanjalainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Nc6 3.d4 Skotlantilainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Nc6 3.Lc4 Italialainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Nc6 3.Rc3 Rc6 Neliratsupeli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Nf6 Venäläinen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 d6 Philidorin puolustus
• 1.e4 e5 2.Rc3 Wieniläinen peli
• 1.e4 e5 2.Lc4 Lähettipeli
• 1.e4 e5 2.f4 Kuningasgambiitti
• 1.e4 e5 2.d4 exd4 3.Dxd4 Keskusgambiitti
• 1.e4 e5 2.d4 exd4 3.c3 Tanskalainen gambiitti

[muokkaa] Puoliavoimet pelit (1.e4, musta pelaa muuta kuin 1...e5)

Pääartikkeli: Puoliavoimet pelit