Ensimmäisen siirron etu shakissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.
Wilhelm Steinitz, joka väitti vuonna 1889, että täydellinen shakkipeli päättyy tasan

Ensimmäisen siirron etu shakissa tarkoittaa sitä etua, jonka aloittaja (valkea) saa, koska saa aloittaa. Shakinpelaajat ja shakkiteoreetikot ovat yleisesti sitä mieltä, että valkealla on ainakin jonkinasteinen etu. Tilastot vuodesta 1851 lähtien osoittavat, että valkea saa aloitussiirron ansiosta etua. Valkean voittoprosentti on vuosien saatossa pysynyt melko samassa, noin 53–56 prosentissa. Tilastojen mukaan valkean voittoprosentti[1] on hieman pienempi pikapeleissä ja heikkojen pelaajien välillä. Valkean etu on kuitenkin lähes sama ihmisten kesken ja tietokoneiden kesken pelatuissa turnauspeleissä.

Shakinpelaajat ja teoreetikot ovat tutkineet sitä, päättyykö molemmilta osapuolilta täydellisesti pelattu peli valkean voittoon vai tasapeliin. Ainakin vuodesta 1889 asti, kun maailmanmestari Wilhelm Steinitz sen ensimmäisenä esitti, on konsensus ollut, että täydellinen peli päättyy tasan. Jotkut pelaajat ovat esittäneet huolensa "shakin remissikuolemasta" kun shakin analysointia jatketaan tarpeeksi pitkälle. Esimerkiksi maailmanmestarit José Raúl Capablanca ja Bobby Fischer esittivät uusia shakkivariantteja lisätäkseen kiinnostusta peliä kohtaan. Muutama hyvin huomattava pelaaja on kuitenkin esittänyt, että valkean aloitussiirrosta saavuttama etu riittäisi voittoon: Weaver Adamsin ja Vsevolod Rauzerin mukaan valkea voittaa aloitussiirrolla 1.e4, kun taas Hans Berlinerin mukaan 1.d4 saattaisi olla voittoon riittävä. On mahdollista, että shakki ratkaistaan tulevaisuudessa tietokoneiden avulla ja täydellisen shakkipelin kohtalo saadaan selvitettyä. Tämä lienee kiinni laskentanopeudesta. Jos analysoisi pelin sekunnissa, menisi arvioitujen mielekkäiden pelien tarkasteluun n. 1040 vuotta.

Vuodesta 1988 alkaen shakkiteoreetikot ovat haastaneet perinteisen käsityksen valkean edusta. Suurmestari András Adorján kirjoitti menestyksekkään sarjan kirjoja aiheesta "Black is OK!" (suom. Musta pärjää) sanoen, että yleinen käsitys valkean edusta perustuu enemmän psykologiaan kuin todellisuuteen. Suurmestari Mihai Suba ja muut sanovat, että joskus valkean etu katoaa pelin edetessä, ilman mitään näkyvää syytä. Vallalla oleva pelityyli mustalle on epätasaisten asemien etsiminen, jolloin musta saavuttaa aktiivista vastapeliä. Maailmanmestarit Garri Kasparov ja Fischer olivat tämän tyylin huomattavia edustajia. Myös sisilialainen puolustus pyrkii aktiiviseen vastapeliin luomalla epätasaisen aseman, mikä on yksi syy sen suureen suosioon 2000-luvulla.

Modernien teoreetikkojen mukaan myös mustalla on tietynlaisia etuja. Valkean odotetaan pärjäävän paremmin, mikä luo psykologisia paineita valkeilla pelaavalle. Tämä taas auttaa mustaa, jos valkea yrittää tavoitella voittoa liikaa. Mustalle etua antaa myös se, että valkean täytyy paljastaa suunnitelmansa ensiksi. Jotkut avaukset ovat ongelmallisia mustalle, mutta valkea voi pelata niitä käänteisenä huoletta ylimääräisen temponsa ansiosta. Jotkut symmetriset avaukset voivat johtaa tilanteisiin, joissa ensimmäisen siirto on haitaksi, psykologisen tai puhtaasti pelillisen syyn takia.


Voittoprosentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkean
voitot
tasapelit Mustan
voitot
Yhteensä
valkoiselle
Turnaukset
18511878
46% 14% 40% 53%
Turnaukset
18811914
37% 32% 31% 53%
Turnaukset
19141932
37% 37% 26% 55.5%
Turnaukset yhteensä
18511932
38% 31% 31% 53.5%
New in Chess-
tietokanta 2000
- - - 54.8%
ChessGames.com-
tietokanta 2007
36.78% 36.58% 26.64% 55.07%
CEGT chess
shakkitietokoneet
(40/120) 2008
34.7% 40.9% 24.4% 55.2%

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaufman, Larry (2004). The Chess Advantage in Black and White. David McKay. ISBN 0-8129-3571-3. 
  • Watson, John: Play the French. Pergamon Press, 1986. ISBN 0-08-026929-X. (englanniksi)
  • Watson, John: Secrets of Modern Chess Strategy: Advances since Nimzowitsch. Gambit Publications, 1998. ISBN 1-901983-07-2. (englanniksi)
  • Watson, John: Mastering the Chess Openings, Volume 1. Gambit Publications, 2006. ISBN 978-1-904600-60-2. (englanniksi)


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valkean voittoprosentti lasketaan ottamalla voitettujen pelien prosenttiosuus, johon lisätään puolet tasapeliin päättyneiden pelien prosenttiosuudesta. Jos valkea pelaa sata peliä, joista hän voittaa 40, pelaa tasan 32 ja häviää 28, hänen kokonaisvoittoprosenttinsa on 40 plus puolet 32:sta, eli 56%.