Tämä on suositeltu artikkeli.

Wilhelm Steinitz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wilhelm Steinitz
Henkilötiedot
Koko nimi Wilhelm Steinitz
Syntynyt18. toukokuuta 1836
Praha
Kuollut12. elokuuta 1900 (64 vuotta)
New York
Kansalaisuus Itävalta itävaltalainen
Yhdysvallat yhdysvaltalainen
Shakinpelaaja
Maailmanmestari 1886–1894

Wilhelm Steinitz (17. toukokuuta 1836 Praha – 12. elokuuta 1900 New York) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen shakinpelaaja ja ensimmäinen shakin maailmanmestari.

Steinitz tunnustettiin maailman johtavaksi pelaajaksi, kun hän oli voittanut Adolf Anderssenin 1866, mutta virallisen maailmanmestaruuden hän saavutti vasta voitettuaan Johannes Zukertortin 20 vuotta myöhemmin.[1]

Steinitz kehitti runsaasti shakin asemallista ja strategista teoriaa. Hän puolusti voitollisesti mestaruustitteliään kahdesti Mihail Tšigorinia ja kerran Isidor Gunsbergia vastaan, mutta hävisi 1894 Emanuel Laskerille. Steinitzin ja Laskerin välille järjestettiin uusintaottelu, jonka Steinitz myös hävisi. Hän kuoli muutamaa vuotta myöhemmin New Yorkissa.[1]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Steinitzin muistomerkki Prahassa.

Wolf Steinitz syntyi toukokuussa 1836 Prahassa. Steinitzin tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä, mutta useimmat lähteet ilmoittavat päiväksi 14., 17. tai 18. toukokuuta. Hän vaihtoi myöhemmin nimensä Wilhelmiksi, koska Wolf tarkoittaa sutta muun muassa saksaksi ja englanniksi. Kun hän muutti Yhdysvaltoihin, hän käytti siellä nimeä William. Hän haki Yhdysvaltain kansalaisuutta ja sai sen 23. marraskuuta 1888.[2][3]

Wilhelm Steinitzin vanhemmat Anna Steinitz (o.s. Torsch) ja Joseph Salomon Steinitz olivat juutalaisia. Vaikka isä Joseph oli rautakauppias ja omisti liikkeensä, Steinitzit olivat hyvin köyhiä, sillä heillä oli toistakymmentä lasta.[4]

Wilhelm tutustui shakkiin nähdessään isänsä pelaavan erään rabbin kanssa. Hän opetteli shakin säännöt ja opiskeli teoriaa shakkikirjoista. Pian Wilhelmin taidot olivat hämmästyttävän hyvät, muttei häntä kuitenkaan voi pitää ihmelapsena shakissa tai muutenkaan. Hän piti shakkia vain harrastuksena ja keskittyi opiskeluun.[4]

Wilhelmin vanhemmat olivat säästäneet rahaa pojan opiskeluja varten, ja 22-vuotiaana hänet lähetettiin Wieniin, missä hänen piti opiskella insinööriksi teknillisessä korkeakoulussa. Koko opiskeluajan hän joutui elämään niukkuudessa, sillä hänen vanhemmillaan ei ollut varaa lähettää rahaa opiskeluja varten. Wilhelm hankki rahaa kirjoittamalla lehtiin ja opettamalla matematiikkaa, mutta kummastakaan ei saanut tarpeeksi tuloja, joten hän yritti ratkaista rahaongelmansa šakkia pelaamalla.[5]

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti Steinitzia on luonnehdittu teräväkieliseksi, pilkalliseksi ja pitkävihaiseksi. Hän oli epämiellyttävä ja huono häviäjä, joka puhui yleensä vain sanoakseen jotain sarkastista vastapelaajastaan.[6] Steinitzia pidettiin samaan aikaan sekä hulluna että nerona. Hän oli suuruudenhullu, ja hänellä oli käsitys, että kaikki maailmassa liittyi jotenkin häneen itseensä. Hän oli hiukan vainoharhainen ja aina löytävinään muiden puheista itseensä kohdistuvia loukkauksia ja ilkeitä vihjauksia. Hänellä olikin useita vihamiehiä, niin kuviteltuja kuin todellisiakin. Välillä hän vaikutti eristäytyneeltä, koska ei luottanut keneenkään ja halusi tulla toimeen omillaan.[7] Jos Steinitzia provosoitiin, hän kirjoitti heti artikkeleissaan ja kolumneissaan solvauksia takaisin.[8] Steinitz oli tietoinen taipumuksistaan ja sanoi uransa alussa, ettei ryhtyisi kolumnistiksi juuri hyökkäävän luonteensa takia.

Steinitzin henkilökohtainen kirjeenvaihto sekä hänen artikkelinsa osoittavat kuitenkin, että hänellä oli vaikeasta luonteestaan huolimatta myös hyviä ystäviä šakkimaailmassa. Heihin kuuluivat muun muassa Ignác Kolisch,[9] Mihail Tšigorin, Harry Nelson Pillsbury,[10] Bernhard Horwitz ja Amos Burn. Steinitzilla oli myös hyvät suhteet Kuuban ja Venäjän šakkiyhteisöihin,[10] ja hän teki yhteistyötä Yhdysvaltain šakkiliiton kanssa tulevien šakin maailmanmestaruusotteluiden järjestämiseksi.[11] Steinitz pyrki olemaan objektiivinen kirjoittaessaan šakkikisoista tai peleistä. Hän esimerkiksi sanoi Henry Birdin huonon tuloksen eräässä šakkiturnauksessa johtuvan pelkästään huonosta onnesta, vaikkei ollutkaan tämän kanssa ystävällisissä väleissä.[12] Steinitz ei myöskään jättänyt ylistämättä pahimpiakaan vastustajiaan, jos he pelasivat hyvin.[13][14]

Steinitz maksoi tunnollisesti velkansa takaisin, mutta ei muuten yleensä osannut hoitaa raha-asioitaan kunnolla. Hän antoi usein kilpailijoiden viedä asiakkaitaan ja tarjoutui pelaamaan vuoden 1886 maailmanmestaruusottelun ilmaiseksi. Steinitz myös kuoli köyhänä ja jätti leskensä selviytymään makeiskaupan tulojen avulla.[15] Vuoden 1895 Hastingsin turnauskirja, jonka pelaajat yhdessä kirjoittivat, kuvaa Steinitzia seuraavasti:[16]

» Herra Steinitz on hyvä teoreetikko ja kirjailija; hän on vahva kirjoittaja ja voi halutessaan käyttää ilmeikästä englantia. Hän pyrkii selvästi olemaan reilu niin ystävilleen kuin vihollisilleenkin, mutta joskus epäonnistuu vain huomatakseen olevansa tässä suhteessa samanlainen kuin monet muutkin. Hän on hyvin älykäs ja todella pitää pelistä, ja hän on omiaan unohtamaan kaiken muun, niin ihmiset kuin talousasiatkin. Šakki on hänen elämänsä ja sielunsa, ainoa asia, jolle hän elää.»

Steinitz oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo Caroline ja tämän kanssa saatu tytär Flora kuolivat pian Steinitzin ja Tšigorinin välisen toisen maailmanmestaruusottelun jälkeen.[3][17] Steinitz solmi myöhemmin uuden avioliiton.

Ura shakinpelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinitzin opiskeluaikoina Wienissä pelattiin hyvin paljon shakkia, ja Steinitz huomasi turnauksissa ja kahvilapeleissä olevan tarjolla hänen kipeästi kaipaamaansa rahaa.[5] Steinitz ryhtyi pelaamaan kahviloissa pienillä rahapanoksilla, ja pian hänestä tuli yksi Wienin shakkipiirien vakiopelaajista. Samalla tosin hänen opintonsa jäivät taka-alalle.[18]

Steinitzin ensimmäinen turnaus oli wieninmestaruusturnaus vuonna 1859.[3] Turnauksen voitti Carl Hamppe, toiseksi tuli Jenay ja kolmanneksi Steinitz. Toisessa turnauksessaan vuonna 1860 Steinitz tuli toiseksi Hamppen voittaessa taas.[3] Läpimurtonsa Steinitz teki kolmannessa turnauksessaan 1861, kun hän voitti mestaruuden ja sai 30 pistettä 31 mahdollisesta.[19]

Tie vie Lontooseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1862 Lontoossa pidettiin maailmannäyttely, jonka yhteydessä järjestettiin myös kansainvälinen shakkiturnaus. Turnaus oli siitä historiallinen, että se oli ensimmäinen kerta, kun käytettiin aikarajoja; aikaa mitattiin tiimalaseilla.[20] Turnauksessa jokainen neljästätoista pelaajasta pelasi jokaista vastaan, eikä tasapelejä huomioitu, vaan jokaisesta ottelusta haluttiin saada selville voittaja. Pelit uusittiinkin, jos ne päättyivät tasan.[20] Turnauksen ennakkosuosikki oli Adolf Anderssen, sillä maailman vahvimpana pidetty pelaaja Paul Morphy oli lopettanut pelaamisen.[21] Myös 26-vuotias Wilhelm Steinitz oli kutsuttu turnaukseen, sillä hän oli pelannut vakuuttavasti edellisenä vuonna Wienin turnauksessa.[21] Hän matkusti toiveikkaana Lontooseen, mutta lopputulos ei ollut niin hyvä kuin mitä hän oli odottanut. Steinitz sijoittui vasta kuudenneksi Adolf Anderssenin, Louis Paulsenin, John Owenin, George MacDonnellin ja Serafino Dubois'n jälkeen.[3] Hän sai turnauksesta yhteensä kahdeksan pistettä 13:sta mahdollisesta.[22] Tulos oli hänelle pettymys, vaikka hän oli osallistunut vasta ensimmäisen kerran kansainväliseen suureen turnaukseen.[23] Steinitz sai kuitenkin pelistään Augustus Mongredienia vastaan nerokkuuspalkinnon. Hän uhrasi pelissä ensin laadun, sitten torninsa sotilaaseen ja lopetti pelin hienoon mattiin. Turnauksen jälkeen Steinitz päätti jäädä Lontooseen.[3]

Ison turnauksen jälkeen Steinitz otteli muita pelaajia vastaan ja menestyi hyvin. Steinitz haastoi heti turnauksen jälkeen viidennelle sijalle tulleen Dubois'n otteluun, jonka voitti tuloksella 5–3.[24] Siitä alkoi hänen 31 vuoden voittoputkensa otteluissa. Vielä saman vuoden syyskuussa Lontoossa pidettiin pieni turnaus, jonka Steinitz voitti puhtaasti tuloksella 7/7.[25] Muut turnaukseen osallistuneet pelaajat olivat kuitenkin niin heikkoja, ettei Steinitzin voitto vaikuttanut hänen maineeseensa.[25] Seuraavaksi Steinitz haastoi Lontoon parhaan pelaajan, šakkiammattilaisena tunnetun Joseph Henry Blackburnen, ja voitti hänet yllättävän helposti luvuin 7–1.[25] Hän jatkoi kiertelemällä ympäri Britteinsaaria, antoi simultaaniesityksiä ja voitti pieniä turnauksia.[3] Vuonna 1863 hän voitti otteluissa Frederick Deaconin[26] ja Valentine Greenin[27], jotka olivat molemmat englantilaisia huippupelaajia.[3]

Vuoden 1865 syksyllä Steinitz osallistui Dublinissa pidettyyn kansainväliseen turnaukseen, joka oli tavallaan Irlannin avoin mestaruusturnaus. Siihen osallistui viisi pelaajaa, ja Steinitz voitti sen.[28][29] Seuraavan vuoden kesä-heinäkuussa Steinitz voitti kaksi Englannin šakkiliiton turnausta:[25] Lontoon Knockout-turnauksen 8 voitolla ja 3 tasapelillä ilman tappioita sekä toisen turnauksen puhtaasti kahdellatoista voitolla.[3][30]

Maailman paras pelaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinitz 40-vuotiaana.

Anderssenin ja Steinitzin välinen ottelu 1866 ei ollut virallinen maailmanmestaruuskilpailu, mutta koska Anderssenia pidettiin Paul Morphyn vetäytymisen jälkeen maailman parhaana pelaajana, kyseessä oli tavallaan moraalinen kamppailu maailman parhaan pelaajan tittelistä.[25] Anderssen oli voittanut vuosien 1851 ja 1862 Lontoon šakkiturnaukset, mutta Steinitzin paras suoritus oli vasta kuudes sija vuoden 1862 turnauksessa. Steinitzin mahdollisuuksiin uskottiin silti sen verran, että ottelulle saatiin rahoittajia.[25] Ottelu järjestettiin Lontoossa vuoden 1866 heinäkuun alussa. Aikaa mitattiin tiimalaseilla, ja pelaajilla oli kaksi tuntia aikaa suorittaa 20 siirtoa.[3][31] Hävinneelle pelaajalle oli tarjolla 20 puntaa, ja voittaja saisi 100. Vuoden 2006 rahassa se vastaa noin 55 000:tta puntaa.[32] Anderssen oli selvä ennakkosuosikki, mutta Steinitzille oli etua siitä, että hän oli 18 vuotta nuorempi, sillä ottelut kestivät useita tunteja ja vaativat fyysistä kuntoa. Vedonlyöntikerroin oli ennen ottelun alkua Anderssenin hyväksi 2:1.[33]

Anderssen aloitti ottelun vahvasti Evansin gambiitilla ja voitti pelin 35 siirrossa.[34] Toisessa pelissä Steinitz avasi kuningasgambiitilla ja hämmästytti yleisön voittamalla pelin. Steinitz voitti myös seuraavat kolme peliä, joten tilanne oli 4–1 Steinitzin hyväksi. Steinitzin kannattajat uskoivat, että ottelu oli ratkennut eikä Anderssenista olisi enää vastusta.[33] Anderssen kuitenkin pelasi seuraavassa pelissä mustilla sisilialaista puolustusta ja voitti pelin 54 siirron taistelun jälkeen.[35] Seuraavankin pelin Anderssen voitti, kun hän pelasi valkeilla taas Evansin gambiittia.[36] Kahdeksannessa pelissä Anderssen saavutti yhden hienoimmista voitoistaan ja Steinitz luovutti jo 24. siirron kohdalla.[37] Ottelu oli nyt tasatilanteessa 4–4. Steinitz hävisi seuraavankin pelin, minkä jälkeen Anderssenin voittoon uskottiin entistä enemmän. Steinitz voitti kuitenkin kaksi peliä peräkkäin, minkä jälkeen Anderssen tasoitti tilanteeksi 6–6. Kolmannentoista pelin voitto meni taas Steinitzille, ja sen jälkeen hän tarvitsi vain yhden voiton koko ottelun voittoon. Viimeinen peli päättyikin Steinitzin voittoon 85. siirrossa, ja näin hän voitti myös koko ottelun.[38][39]

Steinitz itse oli sitä mieltä, että hänen maailmanmestaruuskautensa alkoi jo tästä ottelusta. Steinitzhan voitti maailman parhaana pidetyn pelaajan, minkä perusteella hän katsoi olevansa maailman paras. Steinitz olikin ottelun jälkeen käytännössä maailman vahvin pelaaja. Virallisen maailmanmestaruusottelun Steinitz pelasi kuitenkin vasta 20 vuoden kuluttua, mistä hänen virallinen kautensa maailmanmestarina alkoi.[40]

Vuodet epävirallisena maailmanmestarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana Steinitz otteli englantilaista Henry Birdiä, omaperäisestä pelitavastaan tunnettua mestaria vastaan, ja voitti ottelun 7 voitolla, 5 tasapelillä ja 5 tappiolla. Bird ei kuulunut maailman parhaiden pelaajien joukkoon, joten kun Steinitz voitti hänet vain niukasti, epäilykset Steinitzin pelitaidoista heräsivät.[41][42] Jotkut uskoivat šakista jo vetäytyneeseen Morphyynkin enemmän kuin Steinitziin.[40]

Vuonna 1867 Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestettiin kansainvälinen šakkiturnaus, ja itse keisari Napoleon III oli paikalla lahjoittamassa voittajalle palkinnon. Turnaukseen osallistui kolmetoista pelaajaa, ja jokainen pelasi kaksi peliä jokaista vastaan. Tasapeleistä ei saanut pisteitä, ja aikaa oli kuusi minuuttia siirtoa kohden. Turnauksen voitti rohkeaa hyökkäyspeliä pelannut Ignaz Kolisch, joka ei kuitenkaan voittanut myöhemmin enää yhtään turnausta. Steinitz sijoittui kolmanneksi,[43] mihin hän ei ollut täysin tyytyväinen. Steinitz myös riitautui turnauksessa Blackburnen kanssa, joka löi Steinitzia tämän ensin syljettyä hänen päälleen.[3][20][44]

Seuraava merkittävä turnaus järjestettiin Saksan Baden-Badenissa.[45] Turnauksessa oli monia uusia käytäntöjä: miettimisaikaa oli rajoitettu, tasapeleistä sai puolikkaan pisteen ja vain kansainvälisiä huippupelaajia oli kutsuttu.[46] Turnaus oli kaksinkertainen, ja siirtoja piti tehdä kaksikymmentä tunnissa.[46] Turnaus oli vaarassa keskeytyä, sillä pelipaikka sijaitsi lähellä Ranskan ja Saksan välisen sodan rintamaa. Se saatiin kuitenkin pelatuksi loppuun, vaikka eräs osallistuja joutuikin jättämään pelin kesken saatuaan kutsun rintamalle. Steinitz tuli turnauksessa toiseksi ja hävisi voittaneelle Anderssenille vain puolella pisteellä.[45][47] Steinitz aloitti turnauksen heikosti, mutta paransi suoritustaan loppua kohden.[46] Hän kuitenkin hävisi molemmat pelinsä Anderssenia vastaan.[3]

Turnauksen jälkeen Steinitz palasi Lontooseen, missä hankki elantonsa pelaamalla kahvilapelejä rahasta.[48] Vuonna 1872 hän voitti Lontoossa erään turnauksen voittamalla kaikki pelinsä. Vaikka turnaus oli pieni, Steinitzin saavutus oli huomattava, sillä turnaukseen osallistui myös muita tunnettuja pelaajia kuten Blackburne ja Zukertort.[49] Saman vuoden lokakuussa Steinitz otteli Zukertortin kanssa vielä henkilökohtaisen ottelun Lontoossa. Steinitz oli ottelussa aivan ylivoimainen ja voitti selvästi tuloksella 7 voittoa, yksi tappio ja 4 tasapeliä.[3][50]

Vuonna 1873 Steinitz saavutti ensimmäisen voittonsa kansainvälisessä turnauksessa. Turnauksen säännöt olivat epätavalliset: kaikki pelasivat kaikkia vastaan kolmen pelin sarjan, jonka voittaja sai yhden pisteen. Jos ottelu päättyi tasan, molemmat saivat puoli pistettä.[51] Blackburne aloitti turnauksen hyvin ja johti sitä aina toiseksi viimeiselle kierrokselle asti, jolloin hävisi ottelunsa. Steinitz oli vain pisteen verran Blackburnea jäljessä, ja kun hän voitti oman pelinsä, pisteet olivat tasan. Mestaruuden ratkaisemiseksi pelattiin uusintaottelu, jonka Steinitz voitti tuloksella 2–0. Kolmanneksi turnauksessa tuli Anderssen, jonka Steinitz oli voittanut puhtaalla pelillä heidän välisessään sarjassa.[52]

Vuoden 1876 helmikuussa Steinitz otteli uudestaan Blackburnen kanssa ja voitti puhtaasti seitsemällä voitolla ilman tappioita tai tasapelejä.[53] Tämä oli ensimmäinen ottelu, johon katsojien piti maksaa pääsymaksu. Voiton jälkeen Steinitz piti kuuden vuoden tauon vakavista peleistä. Hän antoi sen sijaan simultaani- ja sokkoshakkiesityksiä [3] ja työskenteli šakkitoimittajana The Field -lehdessä. Kun hän menetti työnsä, hänen oli pakko ruveta jälleen osallistumaan turnauksiin.[54]

Wienissä pidettiin vuonna 1882 turnaus, johon osallistui 18 pelaajaa ja joka pelattiin kaksinkertaisena. Steinitz ei ollut pelannut yhtään turnauspeliä yhdeksään vuoteen, aiemmin pelatun Wienin turnauksen jälkeen. Siihen nähden hänen menestyksensä oli todella loistavaa. Steinitz sai 24 pistettä ja hän jakoi ensimmäisen sijan Simon Winawerin kanssa. Turnaus oli hyvin tasainen, sillä täydet pisteet olisivat olleet 36, ja kuusi ensimmäistä pelaajaa mahtuivat neljän pisteen sisään.[54]

Syksyllä Steinitz matkusti Amerikkaan, missä hän antoi kuuden viikon ajan sokko- sekä simultaaninäytöksiä ja menestyi loistavasti. Hänen taitojansa ihailtiin, ja hän sai vierailukutsuja eri puolilta maata. Steinitz kävi matkallaan niin New Yorkissa, New Orleansissa kuin Havannassakin. Steinitz tapasi myös ohimennen Paul Morphyn, joka oli vain varjo entisestään.[54]

Steinitz osallistui vuoden 1883 huhtikuussa Lontoossa järjestettyyn turnaukseen, jossa oli taas mukana šakinpelaajien terävin kärki.[55] Turnauksessa käytettiin ensi kertaa nykyaikaisen kaltaista šakkikelloa, joka pysähtyy painettaessa ja käynnistää vastustajan kellon.[56] Tasapelit uusittiin, mutta jos peli päättyi kolmesti tasan, molemmat pelaajat saivat puoli pistettä.[56] Steinitz sijoittui turnauksessa vasta toiseksi, ja hänen pahin vastustajansa Zukertort voitti turnauksen kolmen pisteen erolla.[55][57][58]

Virallinen maailmanmestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinitz muutti vuoden 1883 lokakuussa Yhdysvaltoihin, mikä hidasti Steinitzin ja Zukertortin välisen ottelun suunnittelua.[59] Pitkän kirjeenvaihdon ja säännöistä kiistelyn jälkeen osapuolet pääsivät yksimielisyyteen: Ottelun voittoon vaadittiin kymmenen voittoa. Miettimisaikaa oli 15 siirtoa tunnissa, ja molemmat osapuolet asettivat panokseksi 2 000 dollaria. Steinitzin erityisestä vaatimuksesta sopimuksessa mainittiin, että ottelu pelattiin maailmanmestarin tittelistä.[60] Hän oli varma voitostaan ja halusi, ettei sen jälkeen olisi enää epäselvyyttä maailmanmestarista. Ottelu alkoi 11. tammikuuta 1886, ja sitä oli seuraamassa suuri määrä lehdistön edustajia.[61]

Zukertort aloitti ensimmäisen pelin valkeilla.[62] Hän käytti kuningatargambiittia, mutta teki jo seitsemännessä siirrossa asemallisen virheen.[63] Steinitz uhrasi kuudennessa siirrossaan ratsunsa valkean kahteen sotilaaseen ja voitti pelin sotilaidensa ansiosta. Zukertort kokosi kuitenkin tappion jälkeen itsensä nopeasti ja voitti seuraavan pelin. Zukertort siirtyi johtoon kolmannessa pelissä, kun Steinitz teki virheen voittoasemassa. Sama jatkui neljännessä pelissä: Steinitz menetti upseerinsa, vaikka oli luullut voittavansa sotilaan, ja luovutti pelin. Zukertort voitti myös viidennen pelin vaivattomasti, joten tilanne oli jo 4–1 hänen hyväkseen.[61] Sen jälkeen ottelua jatkettiin St. Louisissa. Steinitz nousi takaa-ajoasemasta ja voitti kuudennen pelin valkeilla pelaten espanjalaista peliä. Seitsemännessä pelissä Steinitz hankki Zukertortille eristetyn sotilaan, johon kohdisti hyökkäyksensä. Steinitz voitti pelin 35 siirrossa.[63] Seuraava peli päättyi tasan, mutta yhdeksännen pelin Steinitz voitti, minkä jälkeen tilanne olikin tasan 4–4. Kymmenes peli päättyi nopeasti tasan. Steinitz voitti yhdennentoista pelin, kun Zukertort teki epäkorrektin uhrauksen lähetillään. Sama lopputulos oli myös kahdennessatoista pelissä, joten Steinitz johti ottelua jo kahdella pisteellä 6–4.[63] Zukertort voitti seuraavan pelin, ja sen jälkeen kaksi peliä päättyi tasan.[64] Steinitz voitti puolestaan kuudennentoista pelin mutta joutui tyytymään tasapeliin seuraavassa pelissä. Loput ottelusta oli sitten Steinitzin juhlaa: hän voitti loput kolme peliä.[64] Viimeisessä pelissä Zukertort yritti rohkeaa gambiittia, mutta luovutti, kun huomasi menettävänsä kuningattarensa ratsuhaarukalle.[63] Lopputulos oli 10 voittoa, 5 tappiota sekä 5 tasapeliä Steinitzille, josta tuli vihdoin virallinen maailmanmestari.[65][66][67]

Maailmanmestaruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

abcdefgh
8
a7 musta sotilas
b7 musta sotilas
e7 valkea torni
h7 musta sotilas
d6 valkea lähetti
e6 valkea ratsu
f6 musta kuningas
g6 musta lähetti
d5 valkea sotilas
f5 musta sotilas
h4 musta sotilas
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
d2 musta torni
e2 musta torni
h2 valkea sotilas
f1 valkea torni
h1 valkea kuningas
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Tšigorin–Steinitz, maailmanmestaruusottelu 1892, 23. peli

Valkea olisi asettanut mustalle paljon ongelmia siirrolla 32.Txb7. Tšigorin pelasi sen sijaan 32.Lb4?. Peli jatkui 32...Txh2+, ja Tšigorin luovutti.

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Tuoreena maailmanmestarina Steinitz vieraili Havannassa, jonka shakkikerho tarjoutui järjestämään šakin maailmanmestaruusottelun. Steinitz sai valita itse vastustajansa, joka oli vanhan koulukunnan edustajana tunnettu Mihail Tšigorin. Järjestelyt onnistuivat, ja ottelu saatiin alkuun 20. tammikuuta 1889. Se pidettiin Havannassa ja voittoon tarvittiin vähintään 10½ pistettä 20 pelistä.[68]

Ottelun alku oli hyvin tasainen. Tšigorin voitti ensimmäisen pelin, minkä jälkeen molemmat voittivat vuorotellen, kunnes tilanne oli 4–4.[69] Steinitz voitti yhdeksännen ja kymmenennen pelin ja otti voitoillaan kahden pisteen johdon. Tšigorin kavensi eron yhteen pisteeseen voittamalla seuraavan pelin, mutta Steinitz voitti vuorostaan kahdennentoista pelin. Tšigorin voitti vielä kolmannentoista pelin, mutta se jäikin hänen viimeiseksi voitokseen.[68] Steinitz voitti seuraavat kolme peliä, minkä jälkeen tilanne oli 10–6 ja Steinitz tarvitsi enää puoli pistettä voittaakseen ottelun.[70] Se onnistuikin seuraavassa pelissä, joka päättyi tasan, joten Steinitz säilytti maailmanmestarin arvonimen.[71][72]

Steinitz pelasi Tšigorinin ja kahden paikallisen mestarin kanssa loput kolme peliä vielä yleisön iloksi neuvottelupeleinä. Pienoisottelu päättyi tasan 1½–1½.[71]

Steinitzin haastajaksi löytyi nopeasti uusi ehdokas Isidor Gunsberg, joka oli voittanut muun muassa vuonna 1889 New Yorkissa pidetyn turnauksen.[71] Steinitz ei osallistunut turnaukseen, mutta hän hoiti järjestelyjä ja kirjoitti turnauksesta kirjan.[73] Maailmanmestaruusottelu järjestettiin pikaisesti New Yorkissa, ja säännöt olivat samat kuin edellisessäkin ottelussa. Steinitz meni seitsemännessä pelissä johtoon, säilytti asemansa loppuun asti ja voitti ottelun.[74] Ottelun peleistä peräti yhdeksän päättyi tasan.[75] Voitot olivat Steinitzin eduksi lopussa 6–4 ja loppupisteet 10½–8½.[76][77] Ottelun tasaväkisyys yllätti šakkiyleisön, ja se oli merkki sekä tason noususta että Steinitzin ikääntymisestä; hän oli jo 54-vuotias.[74]

Steinitz kärsi koko elämänsä taloudellisista vaikeuksista, minkä takia hänen piti hyväksyä lähes jokainen ottelu- ja turnaushaaste. Niinpä kun Tšigorinin ja Steinitzin välille ehdotettiin uutta maailmanmestaruusottelua, Steinitz hyväksyi sen välittömästi. Pelien lukumäärä rajoitettiin taas kahteenkymmeneen ja voittoon vaadittiin yli puolet pisteistä. Steinitz oli heikentynyt pelaajana, kun taas Tšigorinin taidot olivat kehittyneet.[78]

Tšigorin otti ottelun alussa heti lupaavan voiton ja pelasi niin hyvin, että hänellä oli kymmenennen pelin jälkeen turvallinen kahden pisteen johto.[78] Viimeisen eli 20. pelin alkaessa Tšigorin johti ottelua 10–9. Steinitz voitti kuitenkin ottelun tekemällä 26. siirrossa passiivisen laadunuhrauksen, jossa hän tarjosi torniaan ratsusta. Ottelu päättyi siis tasan, jolloin hallitseva mestari saisi säilyttää tittelinsä. Kumpikaan pelaajista ei ollut kuitenkaan tyytyväinen tasapeliin, joten ottelua päätettiin jatkaa kolmen pelin erissä, kunnes voittaja olisi selvillä.[79] Ensimmäinen jatkopeli päättyi tasan, ja Steinitz voitti seuraavan.[80] Kolmannessa pelissä Tšigorin oli upseerin voitolla ja olisi voinut helposti voittaa pelin ja tasoittaa tilanteen.[81] Hän teki kuitenkin šakin maailmanmestaruusotteluiden historian hirvittävimmän siirron, kun hän jätti kuninkaan edessä olleen sotilaan suojattomaksi, jolloin Steinitz olisi voinut tehdä kahden siirron matin. Huomattuaan Steinitzin seuraavan siirron Tšigorin luovutti.[82] Steinitz voitti siis ottelun ja säilytti vielä 56 vuoden iässä maailmanmestarin tittelinsä.[81][83]

Tittelin menetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1894
Steinitz ja Lasker vuoden 1894 maailmanmestaruusottelussa.

Seuraavaksi Steinitzin haastoi Emanuel Lasker, 26-vuotias lupaava šakinpelaaja. Hän oli jo saanut mainetta voittamalla useita vahvoja turnauksia, ja hänelle oli myönnetty šakkimestarin arvo.[84] Eräiden arvioiden mukaan hän oli yksi maailman neljästä parhaasta pelaajasta Steinitzin, Tarraschin ja Tšigorinin ohella. Lasker yritti saada aikaan mestaruusottelua Steinitzin kanssa tämän vastustuksesta huolimatta.[85] Laskerin tukijoiden painostuksen ja ottelusta luvatun palkkion vuoksi Steinitz suostui lopulta ottelemaan Laskerin kanssa.[85] Ottelu alkoi 15. huhtikuuta 1894 New Yorkissa.[86] Ottelu pelattiin loppuun Philadelphiassa ja Montrealissa.[3] Maailmanmestaruuteen vaadittiin kymmenen voittoa, ja aikarajaksi oli asetettu 15 siirtoa tunnissa.[85]

Ensimmäisen pelin voitti Lasker. Steinitz selitti tappiotaan väsymyksellä ja hermostuneisuudella, mikä pitikin osin paikkansa: hän oli jo 58-vuotias.[87] Steinitz nousi seuraavassa pelissä tasoihin, ja kuudennen pelin jälkeen molemmilla oli kaksi voittoa tilillään.[86] Sitten Lasker voitti kaksi peliä, minkä jälkeen ottelua jatkettiin Philadelphiassa tilanteessa 4–2 haastajan hyväksi. Steinitz ei kuitenkaan enää pystynyt vastaamaan Laskerille, vaan hävisi kaikki Philadelphian kolme peliä. Ottelu siirtyi Montrealiin, missä Steinitz kavensi tilanteeksi 7–4.[88] Se ei kuitenkaan auttanut, vaan Laskerista tuli maailmanmestari 10 voitolla, 5 tappiolla ja 4 tasapelillä.[89][90] Steinitz oli hävinnyt tittelin, mutta hän ei suinkaan vetäytytynyt šakin pelaamisesta vaan alkoi osallistua turnauksiin entistä aktiivisemmin.[91]

Mestaruuden jälkeinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

abcdefgh
8
a8 musta torni
c8 musta torni
g8 musta kuningas
a7 musta sotilas
b7 musta sotilas
d7 musta kuningatar
g7 valkea torni
h7 musta sotilas
f6 musta sotilas
g6 musta sotilas
d5 musta sotilas
g5 valkea ratsu
g4 valkea kuningatar
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
f2 valkea sotilas
g2 valkea sotilas
h2 valkea sotilas
c1 valkea torni
g1 valkea kuningas
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Wilhelm Steinitz vs. Curt von Bardeleben
Pelin kuuluisa lopputilanne. Valkean kaikki upseerit ovat lyötävissä ja musta uhkaa siirron mattia, mutta valkea on silti voittanut pelin. Musta ei voi lyödä tornia ja yksi mahdollinen jatko olisi: 24...Kh8 25. Txh7+ Kg8 26. Tg7+ Kh8 27. Dh4+ Kxg7 28. Dh7+ Kf8 29. Dh8+ Ke7 30. Dg7+ Ke8 31. Dg8+ Ke7 32. Df7+ Kd8 33. Df8+ De8 34. Rf7+ Kd7 35. Dd6#.
Parrakas Steinitz.

Steinitz osallistui syksyllä 1894 New Yorkissa pieneen turnaukseen, jonka hän voitti.[92][93]

Seuraava iso kilpailu hänen urallaan oli Hastingsin turnaus.[92] Se oli ensimmäinen oikea superturnaus, sillä siihen osallistui yhteensä 22 kansainvälisesti menestynyttä pelaajaa.[94] Hastingsin turnausta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista turnauksista, ja siitä tulikin vuosittainen tapahtuma suuren suosion takia.[95] Turnaus pelattiin niin, että jokainen pelasi yhden pelin jokaista vastaan.[96] Turnauksen voiton vei nuori Harry Nelson Pillsbury, joka oli aiemmin suurelle yleisölle täysin tuntematon.[92] Toiseksi tuli Tšigorin, kolmanneksi Lasker, neljänneksi Tarrasch, ja Steinitz oli vasta viides.[97][98] Hän myös hävisi Laskeria vastaan pelaamansa pelin,[96] mikä edelleen vahvisti käsitystä, että Lasker on Steinitzia vahvempi pelaaja. Steinitz pelasi kuitenkin von Bardelebenia vastaan pelin, joka on šakkihistorian kuuluisimpia.[97] Steinitz aloitti 22. siirrolla hienon sommitelman, jonka lopuksi jokainen hänen upseereistaan oli mustan lyötävänä ja lisäksi musta uhkasi yhden siirron mattia. Silti tilanne oli valkean voitto, ja Bardeleben antoikin aikansa kulua loppuun ikään kuin luovutukseksi, sillä ei halunnut Steinitzin pelaavan hienoa sommitelmaansa laudalla.[99] Peli sai myöhemmin lempinimen Ikivihreä peli.[97]

Vuosina 1895–1896 Lasker osallistui neljän pelaajan otteluturnaukseen, jossa olivat mukana myös Pillsbury, Lasker sekä Tšigorin. Turnaus koostui otteluista, joissa pelattiin aina kuusi peliä vastustajaa vastaan.[99] Lasker voitti turnauksen ylivoimaisesti, mutta Steinitz osoitti olevansa yhä vaarallinen kilpailijoilleen ja sijoittui toiseksi.[100][101]

Vuoden 1896 kesällä pidettiin Nürnbergissä turnaus, johon sekä Steinitz että Lasker osallistuivat.[100] Tämäkin turnaus osoitti Laskerin vahvuuden: hän voitti tuloksella 13½/18, kun Steinitz jäi vasta kuudenneksi tuloksella 11.[102][103]

Vaikka Lasker oli selvästi parempi, Steinitz haastoi hänet maailmanmestaruusotteluun vielä vuoden lopulla. Ottelu sovittiin alkavaksi marraskuussa,[104] mutta voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Lasker voitti Moskovassa ensimmäiset neljä peliä, jolloin Steinitz pyysi lykkäystä heikentyneen terveydentilansa takia. Ottelussa pidettiin taukoa kaksi kuukautta, minkä jälkeen Lasker jatkoi vahvoja otteitaan.[100] Lasker voitti seuraavista seitsemästä pelistä kolme, ja neljä peliä päättyi tasan. Steinitz sai taisteltua kahdesta seuraavasta pelistä voitot, mutta se oli enää laiha lohtu entiselle maailmanmestarille. Seuraava peli päättyi tasan, ja sitten Lasker voitti kuudennentoista ja seitsemännentoista pelin.[105] Lopputulos oli selvä 10–2 Laskerin hyväksi.[104][106]

Ottelu rasitti Steinitzia niin paljon, että hän joutui jäämään muutamaksi viikoksi moskovalaiseen psykiatriseen sairaalaan lepäämään. Päästyään sairaalasta Steinitz palasi takaisin Yhdysvaltoihin, missä hän ei kuitenkaan pysynyt kauan aloillaan.[107]

Steinitz osallistui vielä muutamaan turnaukseen. Wienissä hän tuli vuonna 1898 hienosti neljänneksi yhdeksäntoista osallistujan joukosta.[108][109] Samana vuonna pelatussa Kölnin turnauksessa Steinitz sijoittui viidenneksi, mikä oli myös hyvä suoritus.[110] Katastrofi iski kuitenkin seuraavana vuonna Lontoon turnauksessa.[107] Steinitz tuli viidentoista osanottajan joukosta vasta sijalle 11.[111][112]

Pian turnauksen jälkeen Steinitz todettiin mielisairaaksi ja hän joutui laitoshoitoon.[113] Joidenkin lähteiden mukaan Steinitz kärsi kupasta, jonka hän olisi saanut Pietarin turnauksessa vuosina 1895–96.[114] Sairauden arvellaan olleen osasyynä hänen hermoromahduksiinsa. Hän jopa yritti yhdessä vaiheessa haastaa Jumalan šakkiotteluun ja aikoi antaa siirron ja sotilaan tasoituksena.[115][3] Vuonna 1900 hänen vaimonsa toimitti hänet Ward's Islandin mielisairaalaan. 12. elokuuta vuonna 1900 Steinitz sai sairaalassa sydänkohtauksen, mikä johti hänen kuolemaansa. Hänet haudattiin Brooklynin Ikivihreiden hautausmaalle.[15]

Journalisti ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1873 Steinitz toimi englantilaisen The Field -lehden šakkikolumnistina. Vuonna 1882 kustantaja lopetti kolumnin julkaisemisen lehdessä ja Steinitz erotettiin. Palsta aloitettiin kuitenkin uudestaan heti seuraavana vuonna, mutta kolumnisteina toimivat Leopold Hoffer ja Zukertort.[3]

Vuonna 1885 Steinitz toteutti pitkäaikaisen unelmansa: Hän perusti oman šakkiaiheisen lehden, jonka nimeksi tuli The International Chess Magazine.[3] Lehti sisälsi muun muassa šakkipelien analyysejä, teorian esittelyä sekä Steinitzin oman palstan, jossa hän kertoi ajatuksiaan yleensä šakkiin liittyvistä asioista. Tällä palstalla Steinitz suututti monet arvostelemalla esimerkiksi Paul Morphya, jonka kritisointi oli yhdysvaltalaisille ennenkuulumatonta.[116] Lehteä julkaistiin aina vuoteen 1891, kunnes tappiolliseksi muuttunut julkaisu oli pakko lopettaa. Steinitz jatkoi siitä huolimatta kirjoittamistaan ja aloitti moniosaisen šakkikirjan, joka sai nimekseen The Modern Chess Instructor. Vain ensimmäinen osa ehti ilmestyä, ja sitäkin kritisoitiin paljon.[117] Steinitz kirjoitti myös šakkiartikkeleita The New York Tribune- ja The New York Herald -lehtiin. Lisäksi hän teki turnauskirjan Yhdysvaltain kuudennesta kongressiturnauksesta ja analysoi siinä kaikki 432 peliä. Kirja julkaistiin vuonna 1891.[3]

Pelityyli ja vahvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Kolisch on tiikeri, joka hyppää vihollisen kurkkuun, kun taas Steinitz on taskuvaras, joka varastaa sotilaan ja pitää sen. »
(Johannes Zukertort[118])

abcdefgh
8
e8 musta torni
f8 musta torni
h8 musta kuningas
b7 musta sotilas
c7 musta sotilas
d7 musta lähetti
h7 musta sotilas
c6 musta kuningatar
g6 musta sotilas
a5 musta sotilas
d4 musta ratsu
b3 valkea lähetti
c3 valkea sotilas
e3 valkea lähetti
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
f2 valkea sotilas
g2 valkea sotilas
c1 valkea kuningas
f1 valkea kuningatar
h1 valkea torni
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Steinitz–Tšigorin 1892, maailmanmestaruusottelun neljäs peli
Kuuluisa asema, jossa Steinitz pelasi uhrauksen 24.Txh7+!. Matti seurasi viiden siirron kuluttua jatkossa 24...Kxh7 25.Dh1+ Kg7 26.Lh6+ Kf6 27.Dh4+ Ke5 28.Dxd4+ Kf5 29.Df4#.

Alun perin Steinitz pelasi samanlaisella romanttisella ”kaikki peliin” -hyökkäystyylillä kuin aikaisemmatkin pelaajat. Vuonna 1873 Steinitz siirtyi yllättäen uuteen tyyliin, jota nykyään kutsutaan asemalliseksi koulukunnaksi. Tätä Steinitzin kehittämää pelitapaa pidetään nykyään tavallisena. Hän painotti asemallisia tekijöitä: sotilasrakennetta, tilaetua, ratsujen sijoittautumista etuvartioihin ja lähettiparia. Hän loi uusia termejä ja alkoi puhua heikoista ja vahvoista ruuduista, heikoista ja vahvoista läheteistä ja sotilasenemmistön merkityksestä.[119] Lasker tiivisti myöhemmin Steinitzin šakkiteoriat neljään pääperiaatteeseen:[120]

  1. On olemassa käsite ”aseman tasapaino”.
  2. Teräviin hyökkäyksiin saa ja pitää ryhtyä vasta silloin, kun aseman tasapaino on järkkynyt.
  3. Hyökkäykset tulee kohdistaa vastustajan aseman heikkoihin kohtiin.
  4. Puolustamiseen ei pidä käyttää ylimääräistä materiaalia. Varsinkin upseerien sitomista puolustukseen täytyy varoa.

Aseman tasapaino oli Steinitzin keksimä termi, johon Lasker erityisesti ihastui.[120] Steinitz painotti myös sitä, että jos pelaaja on saanut etua, hänen täytyy hyökätä säilyttääkseen sen.[119] Sen jälkeen kun Steinitz oli siirtynyt asemalliseen tyyliin, hän hallitsi kilpailušakkia 1870- ja 1880-luvuilla.[121] Max Euwen mukaan Steinitz pyrki selväpiirteisiin asemiin, joissa hänen teoriansa toimi parhaiten.[122] Steinitz ei kuitenkaan pidättäytynyt hienoista mattihyökkäyksistä: Esimerkiksi vuoden 1895 Hastingsin turnauksessa hän voitti vielä 59 vuoden iässä von Bardelebenin uskomattomassa pelissä. Siinä Steinitz sommitteli aseman, jossa kaikki hänen upseerinsa ovat lyötävissä mustan seuraavalla siirrolla, samalla kun musta uhkasi siirron mattia. Siitä huolimatta peli oli valkean voitto.

Steinitz oli ehdottoman objektiivinen pelaaja, joka etsi laudalla parhaita siirtoja välittämättä vastustajasta.[123]

» Keskityn täysin peliin. Ylipäänsä en ota huomioon vastustajani persoonallisuutta. Minun puolestani vastapelaaja voisi yhtä hyvin olla abstraktio tai automaatti.[123]»

Steinitz oli sitä mieltä, että pelaaja menestyy tekemällä parhaat siirrot, olipa vastassa kuka tahansa.[123] Tosiasiassahan pelaaja voi menestyä paremmin, jos tietää, millaisista asemista vastustaja pitää tai mitä avauksia hän haluaisi pelata, ja voi välttää tällaiset tilanteet. Steinitzin suurimmat heikkoudet olivat ehkä kokeilumielessä pelatut siirrot ja tarpeettoman vaikeisiin puolustustilanteisiin ajautuminen huippuluokan peleissä.[121][15] Hänellä saattoi olla 20 siirron jälkeen vielä lähes kaikki sotilaat alkuperäisillä paikoillaan upseerien edessä.[124] Hän uskoi järkkymättä siihen, että pystyisi puolustamaan lähes mitä tahansa asemaa.[124]

Steinitzin pelivahvuutta on yritetty mitata ja verrata niin nykyisiin kuin entisiinkin pelaajiin. Eräs vahvuusluvun kartoitus asettaa hänet vasta 47:nneksi kaikkien aikojen tilastoissa.[125] Chessmetricsin mukaan Steinitz on 15. kaikkien aikojen parhaiden pelaajien listalla.[126] Tosin Chessmetrics ei suosi pelaajia, jotka pelaavat epäsäännöllisesti, ja Steinitzin parhaiden vuosien aikaan kilpašakki oli epäsäännöllistä. Steinitz piti myös pitkiä taukoja kilpapelaamisesta. Vuonna 2005 Chessmetricsin tekijä Jeff Sonas kirjoitti artikkelin, jossa hän tutki erilaisia tapoja verrata maailman parhaita pelaajia ja käytti Chessmetricsin tarjoamaa tietoa peleistä. Hän tuli siihen lopputulokseen, että Steinitz oli enemmän muita pelaajia edellä 1870-luvulla kuin Bobby Fischer parhaina vuosinaan. Hän totesi myös, että Steinitz on ollut kolmanneksi pisimpään maailmanmestarina ja että hän oli myös seitsemäs, kun tutkittiin pelaajia, jotka olivat olleet pisimpään maailman kolmen parhaan joukossa.[127]

Steinitzin mukaan nimetyt muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Steinitzin muunnelma

Steinitzin mukaan on nimetty useiden avauksien muunnelmia:

Merkittäviä pelejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät kilpailutulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnausmenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Pelipaikka Sijoitus Pisteet Huomautuksia Lähde
1861 Wien 1. 30/31 [129]
1862 Lontoo 6. 8/13 Tasapelejä ei laskettu. Steinitz sai eräästä pelistään nerokkuuspalkinnon. [129]
1865 Dublin 1. 4/4 [129][130]
1866 Lontoo 1. ?/? [129]
1867 Dundee 2. 7/9 [129]
1867 Dundee 1.–2. ?/? [129]
1867 Pariisi 3. 19½/24 Jaettu toinen sija Szymon Winawerin kanssa [129]
1870 Baden-Baden 2. 12½/18 [129]
1872 Lontoo 1. 7½/8 [129]
1873 Wien 1. 10/11: 21½/25 Tasapisteissä Blackburnen kanssa, mutta voitti uusintaottelun. Tämän turnauksen pisteenlasku oli erikoinen. Jokainen pelasi kolmen pelin pienoisottelun muita vastaan. Pienoisottelun voitosta sai pisteen, tasatuloksesta puolikkaan. Ensimmäiset pisteet ovat ottelupisteitä, toiset pelien yhteenlasketut pisteet/maksimipistemäärä. [129]
1882 Wien 1.-2. 24/34 Jaettu ensimmäinen sija Winawerin kanssa. Uusintaottelunkin päättyi tasan. [129]
1883 Lontoo 2. 19/26 Zukertort voitti turnauksen pisteillä 22/26. [129]
1894 New York 1. 8½/10 Tämä turnaus oli hävityn maailmanmestaruusottelun jälkeen. [129]
1895 Hastings 5. 13/21 Turnauksen voitti Pillsbury pisteillä 16½/21 [129]
1895-96 Pietari 2. 9½/18 Voittaja oli Emanuel Lasker 11½/18. [129]
1896 Nürnberg 6. 7/18 Emanuel Lasker voitti turnauksen pistein 13½/18. [129]
1897 New York 1.-2. ?/? [129]
1898 Wien 4. 23½/36 [131]
1898 Köln 5. 9½/15 Turnauksen voitti Tarrasch [129]
1899 Lontoo 10.-11. 11½/27 Tämä oli Steinitzin ainoa merkittävä turnaus, jossa hän jäi palkinnotta. [129]

Ottelumenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Vastustaja Ottelupaikka Voitot Tappiot Tasapelit Huomautuksia Lähde
1862 Dubois Lontoo 5 3 1 [129]
1863 Blackburne Lontoo 7 1 2 Blackburne oli aloittanut šakinpeluun vain kaksi vuotta aikaisemmin. [129]
1863 Deacon Lontoo 5 1 0 [129]
1863 Mongredien Lontoo 7 0 0 [129]
1864 Green Lontoo 7 0 2 Joidenkin lähteiden mukaan ottelu oli vuonna 1863.[132] [129]
1865 Robey Lontoo 4 1 0 [129]
1866 Anderssen Lontoo 8 6 0 Ottelun jälkeen Steinitzia pidettiin yleisesti maailman parhaana, mutta virallisen maailmanmestaruuden hän sai vasta 20 vuotta myöhemmin. [129]
1866 Bird Lontoo 6 5 5 [133]
1867 Fraser Lontoo 3 1 2 [133]
1870 Blackburne Lontoo 5 0 1 [133]
1872 Zukertort Lontoo 7 1 4 [133]
1876 Blackburne Lontoo 7 0 0 [133]
1882 Meitner 5 0 0 [133]
1882 Martinez 7 0 0 [133]
1882 Martinez 3 1 3 [133]
1882 Sellman 4 0 2 [133]
1883 Mackenzie 3 1 2 [133]
1883 Golmayo Havanna 8 1 1 [133]
1883 Martinez 8 1 1 [133]
1885 Sellman 3 0 0 [133]
1888 Vasquez 5 0 0 [133]
1888 Golmayo 5 0 0 [133]
1889 Carvajal 4 1 0 [133]
1894 Ettlinger 10 0 0 [133]
1896 Schiffers 6 4 1 [133]

Maailmanmestaruusottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Vastustaja Pelipaikka Voitot Tappiot Tasapelit Huomautuksia Lähde
1886 Zukertort New York, St. Louis, New Orleans 10 5 5 Steinitz oli vaatinut ottelusopimukseen, että ottelu olisi ”maailmanmestaruudesta” [133]
1889 Tšigorin Havanna 10 6 1 [133]
1890 Gunsberg New York 6 4 9 [133]
1892 Tšigorin Havanna 10 8 5 [133]
1894 Lasker New York 5 10 4 Steinitz menetti mestaruutensa Laskerille [133]
1896 Lasker Moskova 2 10 5 [133]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internet-lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b The chess games of Wilhelm Steinitz Chessgames.com. Viitattu 6.2.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Konsala 1981, s. 113
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Bill Wall: William Steinitz (1836–1900) geocities.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b Konsala 1981, s. 114
  5. ↑ a b Konsala 1981, s. 115
  6. ↑ Konsala 1981, s. 111
  7. ↑ Konsala 1981, s. 112
  8. ↑ Edward Winter: Chess with Violence chesshistory.com. 2004. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  9. ↑ Ignác Kolisch oli yksi Steinitzin ensimmäisistä sponsoreista
  10. ↑ a b Steinitz 2002
  11. ↑ Steinitz—Chigorin, Havana 1899 – A World Championship Match or Not? anders.thulin.name. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  12. ↑ Edward Winter: Steinitz Quotes chesshistory.com. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  13. ↑ Hän esimerkiksi kommentoi Zukertortin voittoa Blackburnesta Lontoon vuoden 1883 turnauksessa ”yhdeksi nerokkaimmista peleistä” sekä Blackburnen voittoa Schwarzista Berliinissä 1881: ”valkean suunnitelma, etenkin 21. siirrosta alkaen, yhdessä nerokkaan lopetuksen kanssa, on yksi modernien otteluiden parhaista suorituksista”.
  14. ↑ Fine, R. (1952). The World's Great Chess Games. Andre Deutsch Pelit: Zukertort's Immortal: Johannes Zukertort vs Joseph Henry Blackburne, London, 1883 ja Joseph Henry Blackburne vs Jacques Schwarz, Berlin, 1881
  15. ↑ a b c William Steinitz Dead 14. elokuuta 1900. The New York Times. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  16. ↑ Vapaa suomennos lähteestä: Pickard, Sid vuoden 1995 painos, Hastings 1895: The Centennial Edition. Pickard and Son. ISBN 1-886846-01-4.
  17. ↑ Edward Winter: Chess Notes chesshistory.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  18. ↑ Konsala 1981, s. 116
  19. ↑ Konsala 1981, s. 117
  20. ↑ a b c World Exhibitions endgame.nl. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  21. ↑ a b Konsala 1981, s. 118
  22. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship 1862 London Tournament mark-weeks.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  23. ↑ Konsala 1981, s. 119
  24. ↑ Event Details: Steinitz-Dubois Match (London), 1862 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d e f Konsala 1981, s. 121
  26. ↑ Event Details: Deacon-Steinitz Match (London), 1863 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Event Details: Green-Steinitz Match (London), 1864 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  28. ↑ David McAlister: History of the Early Irish Championships chessarch.com. Arkistoitu 15.5.2008. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  29. ↑ Event Details: Dublin, 1865 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  30. ↑ Tryfon Gavriel & Janet Edwardson: William Steinitz 1836-1900 souvenirworldja.com. Arkistoitu 27.5.2006. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  31. ↑ Tämä oli ensimmäinen ottelu, jossa käytettiin mekaanisia ajanottovälineitä.
  32. ↑ Lawrence H. Officer & Samuel H. Williamson: Five Ways to Compute the Relative Value of a U.K. Pound Amount, 1830 – 2006 measuringworth.com. Arkistoitu 16.12.2008. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  33. ↑ a b Konsala 1981, s. 122
  34. ↑ Adolf Anderssen vs Wilhelm Steinitz chessgames.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  35. ↑ Wilhelm Steinitz vs Adolf Anderssen chessgames.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  36. ↑ Adolf Anderssen vs Wilhelm Steinitz chessgames.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  37. ↑ Wilhelm Steinitz vs Adolf Anderssen chessgames.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  38. ↑ Konsala 1981, s. 123
  39. ↑ Event Details: Anderssen-Steinitz Match (London), 1866 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  40. ↑ a b Konsala 1981, s. 125
  41. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1866–76 Wilhelm Steinitz matches mark-weeks.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  42. ↑ Event Details: Bird-Steinitz Match (London), 1866 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  43. ↑ Event Details: Paris, 1867 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  44. ↑ Konsala 1981, s. 126-127
  45. ↑ a b Konsala 1981, s. 128
  46. ↑ a b c Baden-Baden 1870 endgame.nl. Arkistoitu 26.10.2008. (englanniksi)
  47. ↑ Event Details: Baden-Baden, 1870 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  48. ↑ Konsala 1981, s. 129
  49. ↑ Konsala, 1981, s. 131
  50. ↑ Event Details: Steinitz-Zukertort I (London), 1872 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  51. ↑ Konsala 1981, s. 132
  52. ↑ Konsala 1981, s. 133
  53. ↑ Event Details: Blackburne-Steinitz III (London), 1876 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  54. ↑ a b c Konsala 1981, s. 147
  55. ↑ a b Konsala 1981, s. 148
  56. ↑ a b London 1883 endgame.nl. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  57. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1883 London Tournament mark-weeks.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  58. ↑ Event Details: London, 1883 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  59. ↑ Konsala 1981, s. 150
  60. ↑ Edward Winter: Early Uses of ‘World Chess Champion’ (1885-86) chesshistory.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  61. ↑ a b Konsala 1981, s. 151
  62. ↑ Johannes Zukertort vs Wilhelm Steinitz chessgames.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  63. ↑ a b c d Konsala 1981, s. 152
  64. ↑ a b Zukertort vs Steinitz 1886 chessgames.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  65. ↑ Konsala 1981, s. 153
  66. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1886 Steinitz - Zukertort Title Match mark-weeks.com. Viitattu 7. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  67. ↑ Event Details: Steinitz-Zukertort II (World Championship, USA), 1886 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  68. ↑ a b Konsala 1981, s. 159
  69. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1889 Steinitz – Chigorin Title Match mark-weeks.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  70. ↑ Steinitz vs Chigorin 1889 chessgames.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  71. ↑ a b c Konsala 1981, s. 160
  72. ↑ Event Details: Chigorin-Steinitz I (World Championship, Havana), 1889 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  73. ↑ New York 1889 And 1924 endgame.nl. Arkistoitu 19.6.2008. (englanniksi)
  74. ↑ a b Konsala 1981, s. 161
  75. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1890 Steinitz – Gunsberg Title Match mark-weeks.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  76. ↑ Steinitz vs Gunsberg 1890/91 chessgames.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  77. ↑ Event Details: Gunsberg-Steinitz Match (World Championship, New York), 1890 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  78. ↑ a b Konsala 1981, s.164
  79. ↑ Konsala 1981, s. 165
  80. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1892 Steinitz – Chigorin Title Match mark-weeks.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  81. ↑ a b Steinitz vs Chigorin 1892 chessgames.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  82. ↑ Konsala 1981, s. 166
  83. ↑ Event Details: Chigorin-Steinitz II (World Championship, Havana), 1892 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  84. ↑ Konsala 1981, s. 169–170
  85. ↑ a b c Konsala 1981, s. 170
  86. ↑ a b Lasker vs Steinitz 1894 chessgames.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  87. ↑ Konsala 1981, s. 171
  88. ↑ Konsala 1981, s. 172
  89. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1894 Lasker – Steinitz Title Match mark-weeks.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  90. ↑ Event Details: Lasker-Steinitz I (World Championship, USA/CAN), 1894 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  91. ↑ Konsala 1981, s. 174
  92. ↑ a b c Konsala 1981, s. 175
  93. ↑ Event Details: New York, 1894 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  94. ↑ Torneos de Ajedrez: 1895 – Hastings worldchesslinks.net. Arkistoitu 5.5.2008. Viitattu 29.5.2008. (englanniksi)
  95. ↑ Hastings 1895 Chess Tournament Book chesscentral.com. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 29.5.2008. (englanniksi)
  96. ↑ a b Hastings 1895 .sympatico.ca. Arkistoitu 9.5.2007. Viitattu 29.5.2008. (englanniksi)
  97. ↑ a b c Gentlemen on the Seaside endgame.nl. Arkistoitu 18.6.2008. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  98. ↑ Event Details: Hastings, 1895 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  99. ↑ a b Konsala 1981, s. 176
  100. ↑ a b c Konsala, 1981, s. 177
  101. ↑ Event Details: St. Petersburg, 1895 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  102. ↑ Nürnberg 1896 endgame.nl. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  103. ↑ Event Details: Nurnberg, 1896 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  104. ↑ a b Lasker vs Steinitz 1896 chessgames.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  105. ↑ Mark Weeks: World Chess Championship: 1896 Lasker – Steinitz Title Match mark-weeks.com. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  106. ↑ Event Details: Lasker-Steinitz II (World Championship, Moscow), 1896 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  107. ↑ a b Konsala 1981, s. 178
  108. ↑ Vienna 1882 and 1898 endgame.nl. Arkistoitu 16.12.2008. (englanniksi)
  109. ↑ Event Details: Vienna, 1898 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  110. ↑ Event Details: Cologne, 1898 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  111. ↑ London 1883 and 1899 endgame.nl. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  112. ↑ Event Details: London, 1899 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  113. ↑ The Great Jewish Chess Champions jewsinsports.org. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  114. ↑ Kmoch, Hans: Grandmasters I Have Known chesscafe.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  115. ↑ Konsala 1981, s. 179
  116. ↑ Konsala 1981,s. 162
  117. ↑ Konsala 1981, s. 163
  118. ↑ Konsala 1981, s. 127
  119. ↑ a b Konsala 1981, s. 140
  120. ↑ a b Konsala 1981, s. 139
  121. ↑ a b Jeremy Silman: Wilhelm Steinitz (1836–1900) jeremysilman.com. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  122. ↑ From Steinitz to Fischer, Belgrade: Chess Informant
  123. ↑ a b c Konsala 1981, s. 142
  124. ↑ a b Konsala 1981, s. 141
  125. ↑ All Time Rankings chess.eusa.ed.ac.uk. Arkistoitu 26.11.2009. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  126. ↑ Peak Average Ratings: 3 year peak range chessmetrics.com. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  127. ↑ Jeff Sonas: The Greatest Chess Player of All Time – Part I chessbase.com. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  128. ↑ a b c d e f g h i http://www.geocities.com/siliconvalley/lab/7378/eco.htm geocities.com. Viitattu 10. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  129. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Konsala 1981, s. 183
  130. ↑ The Irish Chess Union icu.ie. Viitattu 30.5.2008. (englanniksi)
  131. ↑ I tornei di scacchi dal 1880 al 1899 xoomer.alice.it. Viitattu 26.5.2008. (italiaksi)
  132. ↑ http://www.vuse.vanderbilt.edu/~spin/chessmatches.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.7.2008
  133. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Konsala 1981, s. 184

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Games of Wilhelm Steinitz, Pickard & Son 1995. (englanniksi) Yli tuhat Steinitzin peliä kommentoituina
  • From Steinitz to Fischer, Sahovski Informator, Belgrad 1976. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Wilhelm Steinitz.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm Steinitz.
Shakin maailmanmestarit
Kiistattomat (1886–1993):
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wilhelm_Steinitz&oldid=21740915”