Vladimir Nabokov
Sivulta puuttuu | Vladimir Vladimirovitš Nabokov | |
|---|---|
 Vladimir Nabokovin patsas Montreux'ssä |
|
| Salanimet | V. Sirin |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 2. heinäkuuta 1977 (78 vuotta) Montreux, Sveitsi |
| Ammatit | kirjailija, kriitikko, professori, perhosten keräilijä |
| Allekirjoitus |  |
 |
|
Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläissyntyinen kirjailija ja perhostutkija. Nabokov muutti vuonna 1940 perheineen Yhdysvaltoihin, josta palasi Eurooppaan 1959 ja asettui Sveitsiin.[1]
Sisällysluettelo |
Elämänvaiheet [muokkaa]
Vladimir Nabokov syntyi kolmikieliseen perheeseen, joten hän omaksui jo lapsena venäjän, ranskan ja englannin kielen. Kun bolševikit ottivat vallan Venäjällä, perhe muutti Länsi-Eurooppaan.
Nabokov käänsi laajasti englanniksi venäläistä kirjallisuutta, muun muassa Aleksandr Puškinin tuotantoa. Hän niitti mainetta myös kirjallisuuskriitikkona, ehkäpä kuuluisimpana työnään tutkielma Nikolai Gogolista. Hän toimi venäjänkielisen kirjallisuuden professorina ja julkaisi lisäksi tutkimuksia perhosista.
Kirjailijana Nabokov tunnetaan monimutkaisesta juonenkuljetuksesta ja nokkelista sanaleikeistä. Hän julkaisi kuuluisimmat romaaninsa, kuten Lolitan (1955), englanniksi muutettuaan 1930-luvulla Yhdysvaltoihin. Lolita kertoo vanhemman miehen intohimoisesta suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Tämä teos yhdessä Nakobovin muitten romaanien kanssa nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä. Lolitan noustua bestselleriksi Nabokov palasi Eurooppaan ja asui vuodesta 1959 kuolemaansa asti Montreux'ssä Sveitsissä.
Kun Nabokov kuoli 1977, häneltä jäi keskeneräinen romaanikäsikirjoitus The Original of Laura, jonka on arveltu olevan seksuaalisisällöltään Lolitaakin provokatiivisempi. Vaikka kirjailija määräsi kuolinvuoteellaan käsikirjoituksen poltettavaksi, se päätettiin julkaista postuumisti 2009.[2] Käsikirjoitus koostuu 138 arkistokortista, jotka on teoksessa julkaistu sellaisenaan. Lisäksi niiden teksti on ladottu myös tavanomaisena tekstinä.[3] Suomessa Nabokovin tuotantoa erityisesti narratologiselta kannalta on tutkinut yleisen kirjallisuustieteen professori Pekka Tammi.
Suomennetut teokset [muokkaa]
- Kuningas, rouva, sotamies (Korol, Dama, Valet, 1928)
- Luzinin puolustus (Zaštšita Lužina, 1930)
- Silmä (1930)
- Naurua pimeässä (Kamera Obskura, 1933)
- Lahja (1938)
- Lumooja (1939)
- Sebastian Knightin todellinen elämä (The Real Life of Sebastian Knight, 1941)
- Nikolai Gogol (1944)
- Lolita (Lolita, 1955)
- Pnin (Pnin, 1957)
- Nabokovin tusina (1958)
- Nabokov Nabokovista (1. p.), Puhu, muisti (2. p.) (Speak, Memory, 1967)
- Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969)
- Läpinäkyväisiä (Transparent Things, 1972)
Suomentamattomia teoksia [muokkaa]
- Машенька (1926, engl. Mary)
- Подвиг (1932, engl Glory)
- Отчаяние (1934, engl. Despair)
- Приглашение на казнь (1936, engl. Invitation to a Beheading)
- Bend Sinister (1947)
- Pale Fire (1962)
- Look at the Harlequins (1974)
- The Original of Laura (postuumi, 2009)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Morris, Paul D.: Vladimir Nabokov: Poetry and the Lyric Voice. Toronto: University of Toronto Press, 2010. ISBN 978-1-4426-4020-7.
- Tammi, Pekka: Problems of Nabokov’s poetics: A narratological analysis. Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia, B 231. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1985. ISBN 951-41-0498-6.
- Tammi, Pekka: Russian subtexts in Nabokov’s fiction: Four essays. Tampere: Tampere University Press, 1999. ISBN 951-44-4584-8.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Petri Liukkonen: Vladimir Nabokov Books and writers. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Aki Petteri Lehtinen: ”Nabokovin postuumi romaani on Lolitan jäljillä”. HS.fi, 16.12.2008. Viitattu 16.12.2008.
- ↑ Jukka Petäjä: Vladimir Nabokov nousi haudan takaa keskelle kohua. Helsingin Sanomat, 25.11.2009, s. C3.
