Nikolai Gogol
Wikipedia
 Nikolai Gogol |
|
| Syntynyt: | 31. maaliskuuta 1809 |
|---|---|
| Kuollut: | 4. maaliskuuta 1852 (42 vuotta) |
| Ammatit: | romaanikirjailija, novellisti, näytelmäkirjailija |
| Kansallisuus: |  Ukraina |
| Aikakausi: | 1840–1861 |
Nikolai Vasiljevitš Gogol (ven. Николай Васильевич Гоголь, 31. maaliskuuta 1809 Sorotšintsi – 4. maaliskuuta 1852 Moskova) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen kirjailija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Gogol syntyi Ukrainassa, mutta vaikutti lähinnä Pietarissa, jossa hän ystävystyi mm. Aleksandr Puškinin kanssa. Gogol julkaisi Pietarissa muutamia novelleja ja näytelmiä. Farssi Reviisori aiheutti suuren kohun ja jonkinmoisen skandaalin satiirisuutensa takia 1836. Gogol joutui lähtemään maanpakoon Eurooppaan.
Elämänsä loppupuolella Gogol tuli voimakkaasti uskonnolliseksi ja hylkäsi lopulta kirjallisen uransa uskonnon hyväksi hieman ennen kuolemaansa Moskovassa.
[muokkaa] Kirjallinen tyyli
Gogolin tuotanto osuu aikakauteen, jolloin Venäjällä vallitsi kamppailu länsimielisten uudistajaliberaalien ja slavofiilisten konservatiivien välillä. Liberaalit hyödynsivät Gogolin teoksia niiden satiirisuuden vuoksi, mutta Gogolia itseään ei pidetty välttämättä reformistina. Loppuvuosien Gogolia monet reformistit pitivät jo kiihkouskonnollisena vanhoillisena.
Gogolin kriitikoiden mielestä hän ei pitänyt moniakaan asioita tekstissään pyhänä. Gogol itse sen sijaan näki suhtautumisensa Venäjän kansaan sentimentaalisena. Pääteoksessaan Kuolleet sielut hän aloittaakin erään kappaleen kuvaamalla syvää kiintymystään tavallisiin venäläisiin ja selittäen hellittelevää suhtautumistaan roolihahmoihinsa "maailmalle näkymättöminä kyyneleinä näkyväisen naurun alta". Dostojevski siteeraakin kyseistä lausetta rienaavaan sävyyn Riivaajat -teoksessaan.
Poliittisilta ja yhteiskunnallisilta mielipiteiltään Gogolin on usein jälkikäteen arvioitu olevan konservatiivinen. Gogolin eräs kirjeenvaihto kriitikoidensa kanssa on julkaistu kirjanakin. Kyseinen teos eittämättä selittäisi, että jopa kapinallisenkin pintansa alla Gogolilla oli varsin konservatiivinen arvomaailma. Useimmiten hänen perinteisiä arvoja ja tabuja kunnioittamaton tyylinsä vain leimattiin kapinalliseksi tai jopa rienaavaksi.
[muokkaa] Bibliografia
[muokkaa] Näytelmät
- Reviisori (Ревизор, 1836)
- Naimapuuhat (Женитьба, 1842)
[muokkaa] Romaanit
- Taras Bulba (1835, lopullisessa muodossaan 1842)
- Kuolleet sielut (Мертвые души, 1842)
[muokkaa] Novellit
- Riita tai Kuinka Ivan Ivanovits ja Ivan Nikiforovits riitaantuivat
- Päällysviitta tai Päällystakki (Шинель, 1842)
- Mielipuolen päiväkirja tai Hullun päiväkirja (Записки сумасшедшего, 1835)
- Nenä (Нос, 1836)
Gogolin Valitut teokset 1–2 (suom. 1959, 3. painos 1994) sisältävät Gogolin kuuluisien pietarilaisnovellien lisäksi muun muassa tarinat ”Jouluyö”, ”Maahisten valtiatar”, ”Vanhanajan tilanomistajat”, ”Nevan valtakatu”, ”Vaunut” ja ”Naimahankkeet”. Pietarilaisnovelleista on julkaistu myös erikseen Esa Adrianin uudemmat suomennokset. Kolme venäläistä klassikkoa (2008) sisältää novellin ”Muotokuva”.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Nabokov, Vladimir: Nikolai Gogol. Gummerus, 1963.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nikolai Gogolin teoksia Gutenberg-projektissa
- Nikolai Gogolin kaikki teokset (venäjäksi)
- Jouko Grönholm: Venäjän kummallisin venäläinen. Turun sanomat 26.8.1997.
