Slavofilia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Slavofilia oli aikaisemmin aatesuunta, jossa uskottiin slaavilaisten kansojen ylivertaiseen kulttuuriin erityisesti länsieurooppalaiseen kulttuuriin nähden. Nykykielessä sillä tavallisesti tarkoitetaan slaavilaisen kulttuurin ihailua aikaisemman ylivertaisuusnäkemyksen sijaan. Panslavismi, eräs slavofilian muoto, kannatti slaavilaisten kansojen sulautumista Venäjän tsaarin johdolla.

Slavofilia aatesuuntana syntyi 1830-luvulla Venäjällä ja siihen kuului lukuisia slavofiilisiä liikkeitä ja järjestöjä. Slavofiilin vastakohta oli zapadnikki, joka vastusti slavofiliaa. Tsaarin valta suhtautui kielteisesti moniin slavofiilien kirjoituksiin. Yhteistä tsaarien politiikalle ja slavofilialle oli ortodoksia ja kansallismielisyys.

Slavofilismi alkoi Venäjällä Moskovassa 1830-luvulla ja slavofiilit suhtautuivat kielteisesti aikaisempien Venäjän hallitsijoiden Pietari Suuren ja Katariina Suuren tekemiin länsimaistamistoimiin Venäjällä. Ensimmäinen slavofiili oli Aleksei Homjakov (1804–1860), jonka mielestä ortodoksinen Venäjä kulki omaa tietään, eikä saanut yrittää matkia läntisiä instituutioita ja tapoja. Muita Homjakovin lisäksi perustavia slavofiilejä olivat muun muassa Ivan Kirejevski (1806–1856) ja Konstantin Aksakov (1817–1860).

Noin 1870-luvulla eräs slavofilian suunta kehittyi erityisen vanhoilliseksi ja siihen kytkeytyi juutalaisvastaisia aineksia, ja syntyi potšvennitšestvo ("maaperä") - niminen slavofilia, joka näkyi ortodoksikirkon johtajan Konstantin Pobedonostsevin ja tsaarien Aleksanteri II:n ja Nikolain II:n politiikassa.

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.