Päällysviitta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Päällysviitta (ven. Шинель, Šinel; 1842) on Nikolai Gogolin kirjoittama novelli, jota pituutensa vuoksi saattaa kuulla kutsuttavan myös romaaniksi. Päällysviitta kuvaa realistisesti 1800-luvun elämää päähenkilön tarinan ohella.

Päällysviitasta on tehty elokuvasovituksia vuosina 1919, 1926, 1952, 1959, 1997 ja 2001. Tauno Marttinen sävelsi kirjaan perustuvan oopperan vuonna 1963.

Tiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Novelli kertoo nimineuvos Akaki Akakijevitšistä, joka työskentelee Pietarissa puhtaaksikirjoittajana. Akakijevitš on aina joutunut työpaikallaan kiusaamisen kohteeksi milloin mistäkin syystä. Koska hän on venäläiseen tapaan nuuka, ei hän ole viitsinyt hankkia uutta päällysviittaa vanhan, kuluneen tilalle. Pietarin talvi on kuitenkin kylmä, joten hän huomaa viittansa elämää ja säästää saadakseen tarvittavat rahat kokoon. Tämä säästeliäisyyden aika muuttaa häntä ja tuo elämään odottamisen ilon. Päivä, jolloin päällysviitta valmistuu vihdoin, onkin suuri. Viitastaan ylpeänä hän pukee sen töihinsä, ja kaikki työtoverit ihastelevat sitä. Hän saa jopa illanistujaisiin kutsun, johon hän vastahakoisesti myöntyy.

Hän ei jaksa kovin kauan istua iltaa tovereidensa kanssa, mutta on jo pimeän aika, kun hän alkaa tehdä kotimatkaa. Hänen päällysviittansa ryöstetään. Murtunut ja työtovereiden säälimä Akaki Akakijevitš saa neuvon kääntyä Tärkeän henkilön puheille varkaiden kiinnisaamiseksi.

Tärkeän henkilön nimi ja virka-asema on kirjassa hämärän peitossa, mutta hän oli muuttunut Tärkeäksi henkilöksi vasta äskettäin oltuaan siihen asti merkityksetön henkilö. Asema kymmenen virkamiehen kanslian johdossa ja kenraalin virka-arvo ovat nousseet Tärkeällä henkilöllä ns. hattuun. Hän yritti lisätä tärkeyttään monin erilaisin keinoin; esimerkiksi alempien virkamiesten oli oltava häntä vastassa portaissa hänen tullessa virkaansa, eikä kukaan saanut tulla hänen puheilleen suoraan, vaan kaiken oli tapahduttava äärimmäisen tiukassa järjestyksessä: kollegioregistraattorin oli ilmoitettava kuvernmenttisihteerille, kuvernmenttisihteerin nimineuvokselle tai muulle asianosaiselle ja vasta sitten oli asian tultava Tärkeälle henkilölle.

Tärkeän henkilön tavat olivat arvokkaat ja suurelliset. Hänen järjestelmänsä perustana on ankaruus. Kanslian henkilöstö oli asianmukaisen pelon varassa ja he jättivät työnsä ja odottivat asennossa seisten kun päällikkö kulki ohi. Hänen tavanomainen puheensa oli ankaraa ja muodostui lähes yksinomaan kolmesta lauseessa: "Kuinka te uskallatte?", "Tiedättekö kenelle te puhutte?", "Tiedättekö kuka edessänne seisoo?", joita hän oli harjoitellut peilin edessä etukäteen kotonaan jo viikkoa ennen virkansa ja kenraalin arvon saamista.

Tärkeän henkilön tapaamisessa arka Akaki Akakijevitš menee hiukan hämilleen ja joutuu palaamaan kotiinsa ilman päällystakkiaan vakavasti sairaana. Muutamaa päivää myöhemmin hän kuolee sairauteensa.

Päiviä Akakijevitšin kuoleman jälkeen alkaa kiertää huhuja haamusta, joka härnää päällysviittaan pukeutuneita ihmisiä. Myös poliisit yrittävät tätä saada kiinni mutta tuloksetta. Eräänä päivänä Tärkeä henkilö, joka oli pitänyt Akakijevitšille kuolettavan saarnan, tahtoo hyvittää ankarat sanansa mutta kuuleekin kuolemasta. Hän unohtaa asian hetkeksi ja viettää iltojaan juhlien. Matkalla rakastajansa luokse joku kuitenkin tarrautuu hänen päällysviittaansa, ja tämän jonkun hän tunnistaa Akaki Akakijevitšiksi. Akakijevitš tahtoo juuri tämän viitan ja saakin sen jättäen Tärkeän henkilön kauhistuneeksi. Tämän jälkeen kummittelevasta haamusta tai Akaki Akakijevitšistä ei kuulla enää koskaan.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]