Vladimir Nabokov (poliitikko)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Nabokov vuonna 1914.

Vladimir Dmitrijevitš Nabokov (ven. Влади́мир Дми́триевич Набо́ков, 21. heinäkuuta (J: 8. heinäkuuta) 1869[1] Tsarskoje Selo[2]28. maaliskuuta 1922 Berliini) oli venäläinen juristi ja poliitikko[1].

Vladimir Nabokov syntyi Venäjän oikeusministerin Dmitri Nabokovin perheeseen. Hän valmistui Pietarin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, työskenteli Venäjän valtioneuvoston kansliassa ja rikosoikeuden professorina. Liberaalina tunnettu Nabokov toimi Perustuslaillisdemokraattisen puolueen eli kadettien keskuskomitean jäsenenä vuodesta 1905 lähtien. Hän toimitti puolueen äänenkannattajaa Retšiä ja vuonna 1906 hänet valittiin Venäjän duuman jäseneksi.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Nabokov työskenteli pääesikunnan kanslianhoitajana osallistumatta politiikkaan. Helmikuun vallankumouksen hän kieltäytyi Suomen kenraalikuvernöörin tehtävästä ja työskenteli väliaikaisen hallituksen asiainhoitajana. Syksyllä 1917 hän osallistui perustuslakia säätävää kokousta edeltäneen esiparlamentin toimintaan. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Nabokov matkusti perheensä luokse Krimille. Tätä ennen hän oli tullut valituksi perustuslakia säätävän kokouksen jäseneksi.[1]

Marraskuusta 1918 lähtien Nabokov toimi Krimin aluehallituksen oikeusministerinä. Huhtikuussa 1919 hän matkusti ulkomaille. Vuodesta 1920 hän toimi Berliinin emigranttijärjestöissä ja toimitti Rul-sanomalehteä. Nabokov menehtyi Pavel Miljukovin murhayrityksen yhteydessä.[1]

Kirjailija Vladimir Vladimirovitš Nabokov oli Vladimir Dmitrijevitš Nabokovin poika.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Polititšeskije dejateli Rossii, 1917 g. Viitattu 5.2.2012. (venäjäksi)
  2. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija Viitattu 5.2.2012. (venäjäksi)