Shakkitarina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shakkitarina
Schachnovelle
Alkuperäisteos
Kirjailija Stefan Zweig
Kieli saksa
Genre pienoisromaani
Julkaistu 1942
Suomennos
Suomentaja Aina Oksala
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1951, 3. p. 1969
Sarja: Kompassikirja
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Shakkitarina, alkuteos Schachnovelle, on itävaltalaisen kirjailijan Stefan Zweigin kertomus, joka ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen 1942 Buenos Airesissa 300 kappaleen painoksena. Seuraavana vuonna sen julkaisi tukholmalainen pakolaiskustantaja Gottfried Bermann Fischer. Vuosien mittaan tämä Zweigin tunnetuin teos on julkaistu useina painoksina, ja siitä on tullut bestseller.[1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler on ottanut vallan Itävallassa, ja monarkisti, tohtori B on joutunut vankilaan eristyksiin piiloteltuaan aateliston arvoesineitä. Häntä säilytetään eristyksessä ilman kontakteja muihin kuin kuulustelijoihinsa ja vartijoihinsa. Ahdistuksessaan hän saa järkensä säilymään varastetulla kirjalla, jossa kuvataan mestarillisia shakkipelejä, joita hän sitten pelaa lakkaamatta, kyltymättä, opetellen jokaisen pelin. Shakki saa hänen mielikuvituksensa valtaansa siinä määrin, että se syrjäyttää kaiken muun.

Opeteltuaan kirjan kaikkien muunnelmien jokaikisen siirron ja kun muutakaan tutkittavaa ei enää ole, tohtori B alkaa pelata itseään vastaan. Hän jakaa mielensä kahtia, kahdeksi persoonaksi, valkoiseksi ja mustaksi. Kuulustelut muuttuvat hänelle kiusalliseksi välitilaksi, jossa hän vain odottaa pääsyä takaisin huoneeseensa pelaamaan itseään vastaan. Tämä sisäinen ristiriita saa hänessä aikaan henkisen romahduksen, ja hän herää lopulta parantolassa. Hän pelastuu hulluudesta ymmärtäväisten lääkärien avulla, jotka suojellakseen häntä joutumasta takaisin vankilaan vakuuttavat, että hän on mieleltään sairas, ja niin hänet vapautetaan.

Osuttuaan sattumalta samalle risteilijälle kuin joukko innokkaita shakinharrastajia ja shakin maailmanmestari Mirko Czentovic, hän heti havaitsee virheen heidän pelissään mestaria vastaan. Mirko Czentovic on yksinkertainen maalaispoika mutta samalla ihmelapsi, savant, jonka ainoa kyky on taito pelata shakkia. Tohtori B auttaa shakinharrastajia saamaan tasapelin epätoivoisesta tilanteesta. Sen jälkeen he taivuttavat hänet pelaamaan yksin Czentovicia vastaan. Käydään uskomaton kamppailu, jossa tohtori B mielikuvituksensa ja päättelykykynsä avulla yllättäen voittaa maailmanmestarin.

Kunniansa palauttamiseksi Czentovic vaatii heti uusintaottelua. Havaittuaan, että tohtori B pelasi nopeaa ja kovaa peliä eikä juuri keskittynyt harkitsemaan, Czentovic yrittää tällä kertaa ärsyttää vastustajaansa viivyttelemällä siirron tekemistä äärimmilleen kohdistaakseen psykologisia paineita tohtori B:hen, joka pelin edetessä muuttuu yhä kärsimättömämmäksi. Hänen merkittävin kykynsä osoittautuu hänen pahimmaksi heikkoudekseen: hän toistaa peliä mielessään yhä uudelleen kaikkine eri mahdollisuuksineen, ja Czentovicin harkitsevuus ja rauhallisuus ajavat hänet sekapäiseksi, lopulta hulluuteen saakka, jolloin peli huipentuu väärään siirtoon, mutta tohtori B herää vimmastaan.

Sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerd Oswald on ohjannut kertomuksen pohjalta vuonna 1960 valmistuneen elokuvan Viimeinen siirto vapauteen (Die Schachnovelle).

Helmut Peschina on dramatisoinut romaanista näytelmän.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]