Frisbeegolf
Frisbeegolf (tunnetaan myös nimillä kiekkogolf ja liitokiekkogolf) on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa. Mailan ja pallon sijaan käytetään frisbeitä ja reiän sijaan maalikoria. Frisbeegolfin tavoitteena on päästä radan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Seuraava heitto lähtee siitä kohdasta, johon edellinen heitto pysähtyy. Kullakin väylällä käytetyt heitot sekä rangaistusheitot lasketaan yhteen. Lopputulos on kaikkien väylien tulosten summa. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.
Käytettävät kiekot ovat pienempiä kuin ultimate-kiekot tai rantafrisbeet. Merkittävä ero on myös se, että kiekot ovat teräväreunaisempia. Tyypillisesti kiekon halkaisija on noin 21 senttimetriä ja paino 150–180 grammaa. Lajin kattojärjestö, PDGA (Professional Disc Golf Association), on laatinut tarkat säännöt, joita frisbeegolfkiekkojen on noudatettava. Virallisissa kilpailuissa pelaaja saa käyttää ainoastaan PDGA:n hyväksymiä kiekkoja. Frisbeegolfkiekot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: draiverit eli pitkälle lentävät kiekot, lähestymiskiekot ja lyhyisiin heittoihin ja lähipeliin käytettävät putterit.
Kiekkogolfrata koostuu sarjasta väyliä, jotka pelaajat pelaavat edellisen väylän lopusta seuraavan väylän alkuun edeten, kunnes kaikki väylät ovat pelattu. Väylän pelaaminen aloitetaan tiiausalueelta ja se päättyy maaliin. Kiekkogolfradat ovat tyypillisesti 18-väyläisiä, mutta myös 6-, 9-, 12-, 22-, 24 ja 27-väyläisiä ratoja on. Kiekkogolfradat ovat tyypillisesti puustoisilla alueilla, joissa on vaihteleva maasto, joka tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä, joten pelaajien ei tule muuttaa näitä esteitä vähentääkseen väylän haastavuutta.
Pohjoismaalaiset pelaajat ovat menestyneet maailmalla erinomaisesti, ja voidaankin oikeutetusti sanoa, että Pohjoismaat ovat Pohjois-Amerikan jälkeen aktiivisin alue frisbeegolfmaailmassa.
Frisbeegolf on luonteeltaan selvästi perinteistä golfia – frisbeegolfsanaston mukaan ”pallogolfia” – rennompi ja vapaamuotoisempi laji. Pukukoodia ei ole, lähes kaikki radat ovat ilmaisia ja vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä. Tästä huolimatta lajissa kilpaillaan ammattimaisesti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kiekot
Frisbeegolfin kiekot eroavat toisistaan kiekon nopeuden, liito-ominaisuuksien, lentoradan, painon ja materiaalin suhteen. Kiekkojen valmistajia on useita ja eri valmistajilla on toisistaan poikkeavia tapoja lajitella kiekkoja sekä kuvata niiden ominaisuuksia.
Nopeuden ja heiton pituuden mukaan kiekot jaetaan puttereihin, keskimatkan kiekkoihin eli midareihin ja draivereihin. Putterit ovat muodoltaan paksuimpia ja niiden reuna on ohuin. Ne on tarkoitettu lyhyisiin ja tarkkoihin heittoihin. Luonteeltaan ne ovat hitaita mutta suoraan lentäviä. Pisimmät heitot heitetään draivereilla, joiden profiili on matala ja reuna on sekä leveä että terävä.[1]
Nopeuden lisäksi kiekkojen ominaisuuksiin kuuluu niiden vakaus. Kovilla nopeuksilla alivakaat kiekot kääntyvät lennon alussa ja keskivaiheilla oikealle. Vakaat kiekot kulkevat suorempaa. Alhaisilla nopeuksilla kiekko kääntyy enemmän vasempaan. Paino vaikuttaa myös kiekon kääntymiseen, siten että kevyet kiekot kääntyvät helpommin oikealle. (Vakiintuneen käytännön mukaan kääntymissuunta katsotaan oikeakätisen heittäjän rystyheitosta.) [1]
Halvemmat kiekot on yleensä tehty pehmeämmästä muovista. Näiden kiekkojen hyviä ominaisuuksia on hinnan lisäksi se, että niistä saa paremman otteen. Kalliimpien kiekkojen kovempi muovi on liukkaampaa, mutta ne kestävät enemmän kulumista ja kolauksia.[1]
[muokkaa] Heittoja
Frisbeegolfin tavallisimmat heitot ovat rysty- ja kämmenheitto. Rystyheitossa heittokäsi lähtee takaa, heittokäden kylki osoittaa heittosuuntaan ja heittokäsi tuodaan eteen läheltä kehoa ja koko vartaloa kiertäen. Heiton voimanlähteenä on koko vartalo. Rystyheitossa käden liikkeen sanotaan muistuttavan ruohonleikkurin tai perämoottorin käynnistämistä. Kämmenheitto muistuttaa hieman tenniksen kämmenlyöntiä, mutta kyynerpää ei ole suorana. Voima kämmenheittoon tulee ranteesta ja sormista.[2]
Rysty- ja kämmenheitto kulkevat ilmassa jotakuinkin toistensa peilikuvina, mikä vaikuttaa valittavaan heittotapaan. Heiton lentorataan vaikuttavat myös kiekon ominaisuudet sekä kiekon lähtökulma. Kun lähtökulma on kiekon loppukaarron suuntainen, kyseessä on hyzer-heitto. Kiekon lentorata on tällöin U-kirjaimen muotoinen. Vastakkaisessa tapauksessa puhutaan anhyzer-heitosta. Kiekosta ja heittokulmasta riippuen lentorata on joko U:n tai loivan S:n muotoinen.[2]
Rysty- ja kämmenheitot lähtevät vartalon sivulta, mutta putit heitetään yleensä vartalon edestä. Yleensä puttausasennossa heittokäden jalka on edessä ja toinen jalka takana. Esteen kiertämiseksi tai tasapainon takia käytetään toisinaan haaraputtia, jossa jalat ovat vierekkäin haara-asennossa.[2]
Upsi eli upside-down-heitto heitetään samalla tavalla kuin pallonheitossa. Tarkoituksena on yleensä jonkin korkean esteen kuten pensaikon ylittäminen. Kiekko heitetään yläkautta pystyasennossa tai jonkin verran kallellaan. Näin heitetty kiekko kääntyy ilmassa ylösalaisin ja lentää siinä asennossa suurimman osan matkasta. Kun etusormi on kiekon alapuolella, heittoa kutsutaan tomahawkiksi. Thumberissa on peukalo on kiekon alapuolella ja lentorata kaartaa päinvastoin kuin tomahawkissa. Jos estettä on vaikeaa tai mahdotona ylittää tai kiertää, pelaaja voi turvautua rolleriin, jossa kiekkoa vieritetään maata pitkin.[2]
[muokkaa] Kilpailut
Frisbeegolfkilpailuja järjestetään ympäri Suomea. Suurimpaan osaan kilpailuista saavat osallistua ketkä tahansa, mutta myös rajatumpia kilpailuja löytyy. Liittymällä johonkin frisbeegolfseuraan saa oikeuden osallistua lähes kaikkiin Suomessa järjestettäviin kilpailuihin. Osa seuroista järjestää kilpailuja viikottain.
Pohjois-Amerikassa kilpailujen rahapalkinnot ovat nousseet jo niin suuriksi, että parhaat pelaajat ovat puoliammattilaisia (tienaavat noin 30 000 dollaria vuodessa palkintorahoista).
[muokkaa] Kilpailuja
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c Toivonen, Kari: Frisbeegolf : harrasta, pelaa, kilpaile, s. 12–21. Lieto: Notoriöösi, 2010. ISBN 978-952-92-8261-6.
- ↑ a b c d Toivonen, Kari: Frisbeegolf : harrasta, pelaa, kilpaile, s. 22–64. Lieto: Notoriöösi, 2010. ISBN 978-952-92-8261-6.
- ↑ European Open - kansainvälinen frisbeegolfkilpailu Tampereella
- ↑ Tali Open - kansainvälinen frisbeegolfkilpailu Helsingissä
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Suomeksi
- Suomen Frisbeeliitto
- Suomen liitokiekkoliitto
- DiscGolfScores.net - harrastajille tarkoitettu tulospalvelu
- Frisbeegolfradat.fi - yhteisöllinen verkkopalvelu
Tätä sivua ei ole