Juice Leskinen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Juice” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Pauli Matti Juhani Leskinen

Juice Leskinen toiseksi viimeiseksi jääneellä keikallaan Tampereen Keskustorilla 1. elokuuta 2006.
Syntynyt 19. helmikuuta 1950
Kuollut 24. marraskuuta 2006 (56 vuotta)
Taiteilijanimet Juice Leskinen
Syntymäpaikka Juankoski, Suomi
Aktiivisena 1970–2006
Ammatit Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, runoilija, kirjailija ja toimittaja.
Yhtyeissä Coitus Int, Juice, Välikausitakki, Juice Leskinen Slam, Juice Leskinen Grand Slam

Juhani Juice Leskinen (aiemmin Pauli Matti Juhani "Juice" Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski – 24. marraskuuta 2006 Tampere) oli suomalainen muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, runoilija, kirjailija, yhteiskuntakriitikko, pakinoitsija, kääntäjä, kolumnisti ja toimittaja. Leskisen tekemiä tunnetuimpia musiikkikappaleita ovat muiden muassa Kaksoiselämää, Jyrki Hämäläiseen liitetty Jyrki boy,[1] Syksyn sävel, Viidestoista yö, Rakkauden ammattilainen, Musta aurinko nousee ja joululaulu Sika. Leskinen levytti kaikkiaan 28 musiikkialbumia, joista 16 saavutti myynnillään kultalevyn ja kaksi platinalevyn rajan.[2] Teoston tietokannassa on tiedot 866:sta hänen nimiinsä merkitystä sävellyksestä, sanoituksesta tai sovituksesta.[3]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

[muokkaa] Lapsuus, nuoruus ja yksityiselämä

Juice Leskinen syntyi ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Juankoskella, Pohjois-Savossa. Leskisen kirjallinen lahjakkuus alkoi ilmetä jo varhain. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana, ja omien sanojensa mukaan oli opetellut siitä saakka kirjoittamaan.[4] Kirjoitusharrastuksen hän aloitti jo lapsena, ja kirjoitti jo teini-ikäisenä useita vihkollisia runoja. Esimerkiksi vuonna 1974 julkaistun kappaleen Afroditen poika Leskinen on muistellut kirjoittaneensa jo 16-vuotiaana.[5]

Leskinen ilmaisi usein nuoruusvuosiensa Juankosken olleen hedelmällinen kasvuympäristö tulevan tuotantonsa kannalta.[6] Paikkakunta oli tuolloin poliittisesti voimakkaasti kahtiajakautunut vasemmistoon ja oikeistoon, eikä Leskinen tuntenut kumpaakaan ideologiaa omakseen. Merkittävänä lähtökohtana poliittiselle kriittisyydelleen hän on maininnut muistelmissaan 60-luvun lopulla sattuneen välikohtauksen, jolloin Leskinen heitettiin ulos vasemmiston vaalitilaisuudesta, koska ei pidetty sopivana, että työläistaustaisen Leskisen hyvä ystävä oli apteekkarin poika. Lisäksi yhteiskuntakriittisyyden syntyyn vaikuttivat monet muut 1960-luvun tapahtumat: mm. Hannu Salaman jumalanpilkkasyyte, Vietnamin sota ja Pariisin opiskelijamellakat.

Muistelmissaan[7] Leskinen arvelee sanavalmiutensa ja musikaalisuutensa periytyvän äitinsä suvusta. Leskisen isä puolestaan harrasti näyttelemistä.

Ylioppilastutkinnon suoritettuaan Leskinen muutti Tampereelle opiskellakseen Kieli-instituutissa englannin ja sivuaineena saksan diplomikielenkääntäjäksi. Hän kuitenkin keskeytti opintonsa riitaannuttuaan Kieli-instituutin johtajan kanssa. Tutkinnosta jäi suorittamatta ainoastaan lopputentti.

Leskinen oli elämänsä aikana aviossa kolmesti, Tarja Leskisen (o.s. Numminen) kanssa 1977–1987, Annele Salosen kanssa 1993–2002. Hänen viimeiseksi puolisokseen jäi Sari Leskinen (o.s. Savikko), jonka kanssa avioliitto jatkui vuodesta 2004 Leskisen kuolemaan saakka. 1980-luvulla Leskisen avioelämän ongelmat hänen silloisen vaimonsa kanssa olivat näkyvästi esillä mediassa.

Leskisellä oli neljä lasta, joista tytär Tarja Leskisen kanssa ja kaksi poikaa Annele Salosen kanssa. Yhden lapsen (poika) äidin kanssa Leskinen ei koskaan ollut naimisissa. Juice Leskisen ensimmäinen lapsi, vuonna 1977 syntynyt Johanna, kärsi huumeongelmasta ja oli sen vuoksi usein julkisuudessa. Hän kuoli 31-vuotiaana helmikuussa 2009.

[muokkaa] Leskisen muusikkoura

Leskinen aloitti levytysuransa 1970-luvun alussa yhdessä opiskelutovereidensa Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa Coitus Int -yhtyeessä. Alatalon kanssa yhteistyö jatkui myöhemminkin, ja he julkaisivat pitkän tauon jälkeen 2004 yhteislevyn Senaattori ja boheemi. Vuonna 1977 Leskinen oli mukana lyhytikäisessä Välikausitakki-yhtyeessä. Leskinen on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta, Reino Helismaalta ja Juha Vainiolta. Hän ihaili myös Beatlesin, Sensational Alex Harvey Bandin ja Frank Zappan musiikillisia hurjasteluja.

Juice Leskisen uran hedelmällisin kausi sijoittui 1970- ja 1980-luvuille, jolloin syntyivät hänen merkittävimmät klassikkoalbuminsa kuten Per Vers, Runoilija (1974), Keskitysleirin ruokavalio (1976), XV yö (tauko III) (1980), Ajan henki (1981) ja Yölento (1986). Leskisen pitkäikäisimmät yhtyeet olivat Coitus Intin jälkeen Juice, Juice Leskinen Slam ja Juice Leskinen Grand Slam, joka jäi tauolle vuonna 1991. Lisäksi Leskisellä oli lyhytaikaisia, vain yksittäistä albumia tai kiertuetta varten koottuja yhtyeitä: Juice Leskinen & Huhtikuu (1988), Juice Leskinen ETC (1992) sekä Coitus Intin jälkeiset (2004). Useilla Leskisen albumeilla soitti 1990- ja 2000-luvuilla nimeämättömiä kokoonpanoja, joissa useimmiten oli mukana Leskisen pitkäaikaisia muusikkotovereita.

Leskisen Grand Slamin jälkeinen tuotanto 1990- ja 2000-luvuilla ei yltänyt myynnillisesti kuuluisimpien albumien tasolle. Taivaan kappaleita (1991) ja Kautta aikain -kokoelma (1997) ovat kuitenkin myyneet kultaa. Hänen myydyin levynsä on kokoelma Kautta aikain (78 900 kappaletta). Seuraavaksi myydyimmät Leskisen levyt ovat Yölento (50 700), Taivaan kappaleita (50 400), Sinä (38 700) ja Kuusessa ollaan (29 000).[8]

Leskinen itse ei ollut erityisen taitava soittaja, mutta kokosi ympärilleen osaavia muusikoita ja erityisesti Anssi Tikanmäen sovitukset ovat tehneet Grand Slam -yhtyeen hiteistä kestäviä teoksia. Leskinen piti Grand Slamia soittotaidoiltaan parhaana kokoonpanonaan. 70-luvun lopulta lähtien Leskisen keikat päätettiin aina Maamme -lauluun.[9]

Leskinen tunnettiin myös muille artisteille tekemistään lauluista. Leskinen sanoitti lukuisille artisteille kuten Maaritille, Yölle ja Frederikille. Tunnetuimpia kappaleita, joita hän on säveltänyt sekä pääosin sanoittanut muille artisteille ovat muun muassa Apua! Orkesterin Maksamme velkaa, Jonna Tervomaan ja Sakari Kuosmasen Rakkauden haudalla, Matti Pellonpään Keke Rosberg formula rock ja Poppeli on puu Aku Syrjän soolo Ringo ja Aku, Tabula Rasan Rakastatko vielä kun on ilta? sekä Yö-yhtyeelle tehdyt Ihmisen poika sekä Tia-Maria. Myös Timo Kojon euroviisuedustuskappale Nuku pommiin on Leskisen sanoittama.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Leskinen julkaisi useita kirjoja. Erityisesti 1990-luvulta alkaen kirjalliset tuotokset saivat lisääntyvässä määrin sijaa Leskisen tuotannossa. Hänen tuotantoonsa kuului niin romaaneja, proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuuttakin. Hän kirjoitti kirja-arvosteluja Soundi-lehteen ja Savon Sanomiin sekä pakinoita muun muassa Hymyyn ja Aamulehteen. Hänen kirjallisia idoleitaan olivat Pentti Haanpää ja Mika Waltari. Aikansa kirjailijoista hän ihaili mm. Kalle Päätaloa, jonka kanssa hän oli myös hyvä ystävälähde?. Hänen ja Mikko Alatalon Senaattori ja Boheemi-levyllä on Päätalon tekstiä mukaileva sanoitus kappaleessa Lohi nousee.

Leskinen toimi myös kääntäjänä. Hän suomensi erityisesti vaativia lyyrisiä teoksia. Hänen tunnetuimpia suomennoksiaan on Stephen Sondheimin ooppera Sweeney Todd, jonka ensi-ilta Suomessa oli Suomen Kansallisoopperassa 19. syyskuuta 1997. Leskinen ei kaihtanut erikoisempiakaan käännöstöitä; hän on mm. suomentanut runomuotoon kirjoitetun Disney-sarjakuvaklassikon Hassunkuriset sinfoniat, jota suomentaessaan Leskinen laati riimit myös sellaisiin kohtiin, joita ei ollut alkuperäisteoksessa riimitetty. Leskinen on myös kirjoittanut Veikko Lavin elämästä kertovan näytelmän "Isänmaan toivo".

Leskinen harrasti hyvin paljon lukemista, ja kertoi kotimaisen kirjallisuuden olevan hänelle ehdottomasti tärkeämpää kuin ulkomaisen. Suosikkikirjailijoikseen hän mainitsi muun muassa Kalle Päätalon, Mika Waltarin, Väinö Linnan ja Veikko Huovisen. Hän arvosti myös Erno Paasilinnan tuotantoa. Leskinen kertoikin saaneensa näiltä kirjailijoilta runsaasti vaikutteita omaan tuotantoonsa.

[muokkaa] Sanoitukset

Leskisen teksteille on ominaista sanoilla ja niiden merkityksillä leikittely sekä kekseliäät riimitykset. Näistä esimerkkeinä mm. kappaleessa Bluesia Pieksämäen asemalla oleva riimipari "pianon – pian on" tai laulun Norjalainen villapaita sisäsointujono "...poljennon rennon ja hennon John Lennon loi...". Tekstien sisältö vaihtelee kevyistä humoristisista teksteistä syvällisiin ja herkkiin, tunnepitoisiin teksteihin. Leskinen tunnetaan yhteiskuntakriittisistä ja yksilön tärkeyttä korostavista aiheistaan. Myös uskonto on Leskisen tuotannossa usein nähty aihe, usein kriittisessä valossa.

Leskinen esitti, että on olemassa neljä aihetta, joista sanoituksia ylipäätään on mielekästä tehdä:[10] (1) ihminen, (2) ihminen ja toinen ihminen, (3) ihminen ja yhteiskunta sekä (4) ihminen ja uskonto. Leskisen tuotannolle on ominaista myös omaelämäkerrallisuus; suuressa osassa teksteistä lähtökohtana ovat Leskisen omassa elämässä tapahtuneet asiat. Esimerkiksi avioerot ja rakastumiset ovat selvästi nähtävissä hänen tuotannostaan. Minä (sunnuntailapsi) -kappale albumilta Minä (1987) kertoo Leskisen koko elämästä.

Leskisen auktoriteettien vastaisuus ulottui myös hyvien elämäntapojen puolesta puhuviin terveysvalistajiin, hän poltti ketjussa tupakkaa ja käytti runsaasti alkoholia.[11] Päihteiden käyttöä sivutaan monissa hänen teksteissään, joskaan varsinaiseksi teemaksi se ei Leskisen mukaan ollut yksinään riittävä. Esimerkiksi Viidestoista yö on saanut nimensä kahden viikon ryyppyputken päättymisestä, mutta kappaleen syvempänä teemana on kahden ihmisen kaunis kohtaaminen. Leskinen itse piti tuotantoaan merkittävänä pohjana koko 1900-luvun lopun suomalaiselle rocklyriikalle.

[muokkaa] Perätön huumerikossyyte

Juice Leskinen joutui vuonna 1990 syytteeseen huumausainerikoksesta. Eräs vangittuna ollut huumekauppias kertoi poliisille myyneensä huumeita muun muassa Leskiselle, joka olisi ostanut kilon hasista. Asian todellinen laita alkoi selvitä, kun Helsingin lääninvankilasta ilmaantui todistajaksi petosrikoksista vangittu tutkintavanki, joka kertoi kuulleensa huumerikollisten suunnittelevan ilmiantoa. Kyseiseltä vangilta oli pyydetty Suosikki-lehden numeroita, joista oli tarkistettu Leskisen keikkakalenteri. Huumerikoksesta vangittu oli sitten kertonut poliisille myyneensä hasista Leskiselle Liipolan Essolla Lahdessa sellaisena päivänä, jolloin Juicella oli Lahdessa keikka.

Syyksi perättömään ilmiantoon selvisi oikeudenkäynnissä se, että huumerikolliset olivat suivaantuneita Helsingin raastuvanoikeuden linjaan, jonka mukaan riittävä näyttö törkeästäkin huumausainerikoksesta on kanssasyytetyn kertomus. Huumerikolliset päättivät jutussa kuultujen todistajien mukaan osoittaa linjan kestämättömäksi ilmiantamalla julkisuuden henkilön, joka noudatetun linjan mukana joutuisi syytetyksi ja ehkä jopa tuomituksi.

Virallinen syyttäjä noudatti perinteistä linjaa ja nosti Leskistä kohtaan syytteen hasiskilon ostamisesta.

Leskinen itse vaati ilmiantajilleen rangaistusta perättömästä ilmiannosta ja herjauksesta. Poliisi suoritti lisätutkimuksia, joissa ilmeni, ettei Liipolan Essolla ollut nähty Juice Leskistä, jonka henkilökunta hyvin tiesi kuuluisana muusikkona.

Virallisen syyttäjän syyte Leskistä vastaan hylättiin raastuvanoikeuden tuomiolla 22. marraskuuta 1990, Leskisen oma syyte meni läpi. Ilmiantaja apureineen tuomittiin perättömän ilmiannon osalta yli vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.[12] Leskinen vaati korvaukseksi aiheettomasta pidätyksestä 1,1 miljoonaa markkaa. Elokuussa 1995 Helsingin hovioikeus määräsi valtion maksamaan Leskiselle korvauksia aiheettomasta pidätyksestä 39 750 markkaa.[13][14] Leskinen valitti korvaussummasta korkeimpaan oikeuteen, mutta se epäsi valituslupahakemuksen maaliskuussa 1996.[15]

[muokkaa] Viimeiset vuodet

Juicen hauta Kalevankankaan hautausmaalla 25. joulukuuta 2006
Leskisen hautakivi kesäkuussa 2008.

Leskisen viimeinen keikka oli 20. elokuuta 2006 Kuopion satamatorilla. Hän kuoli saman vuoden marraskuun 24. päivänä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 56-vuotiaana sairastettuaan munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetesta.[16] Leskinen oli kärsinyt heikosta terveydestä jo 1980-luvun lopusta alkaen, ja erityisesti 2000-luvulla hänen terveydentilansa heikkeni nopeasti. Hänelle oli myönnetty valtion puolikas taiteilijaeläke vuonna 2006.

Psyykkisistä ja neurologisista sairauksista häneltä oli omien sanojensa mukaan diagnosoitu depressio, paniikkihäiriö ja Aspergerin syndrooma.[17] Helsingin Sanomien kuolinkirjoituksessa hänen sanottiin kapinoineen elämäntavoillaan myös terveysalaa edustavia auktoriteetteja vastaan.[18] Vaimonsa ja muiden omaisten mukaan Leskinen oli kokenut hänelle määrätyt hoidot raskaiksi, ja hän oli kieltäytynyt dialyysihoidosta viiden viikon ajan ennen kuolemaansa.[19]

Juice Leskisen siunaustilaisuus järjestettiin Tampereella Aleksanterin kirkossa 9. joulukuuta 2006. Leskinen haudattiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Hautamonumentin on veistänyt taiteilija Timo Hannunen.

[muokkaa] Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Viralliset kokoelmat

[muokkaa] Muut kokoelmat

[muokkaa] DVD-levyt

[muokkaa] Bibliografia

[muokkaa] Omat kirjat

[muokkaa] Nuottikirjat

[muokkaa] Juicen suomentamia kirjoja

[muokkaa] Juiceen liittyvää kirjallisuutta

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://www.seura.fi/?id=8590
  2. ↑ http://igs.kirjastot.fi/igs/kysymykset/kysymys.aspx?ID=2cc62ea2-e181-4dce-9a61-d1bcd97a0c61
  3. ↑ Panu Karhunen: Viime vuoden tulot: yli 100 000 euroa (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 30)
  4. ↑ Leskinen, Juice: Sonetteja laumalle
  5. ↑ Korpeinen, Reijo (toim.): Ekkös sää Juice oo
  6. ↑ Leskinen, Juice: Siinäpä tärkeimmät: edellinen osa, e.ch.
  7. ↑ Leskinen, Juice: Siinäpä tärkeimmät: edellinen osa, e.ch.
  8. ↑ Juicen levyt (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 31)
  9. ↑ http://koti.welho.com/slemmett/huumori/juice.htm
  10. ↑ Korpeinen, Reijo (toim.): Ekkös sää Juice oo
  11. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Leskinen+oli+suomalaisen+popmusiikin+kulmakivi/1135223230754
  12. ↑ Helsingin Sanomat 23.11.1990 ja 30.11.1990.
  13. ↑ Helsingin Sanomat 31.8.1995: Aiheeton pidätys tuo lisää korvauksia Juice Leskiselle
  14. ↑ YLE2: Ikimuistoinen: Juice Leskinen
  15. ↑ Helsingin Sanomat 19.3.1996: KKO ei käsittele Juice Leskisen korvauskannetta
  16. ↑ Hannu Koskela: Kaikki paitsi elämä on turhaa Apu. 1.12.2006. A-lehdet. Viitattu 27.4.2008.
  17. ↑ Harri Rinne: Juice On, Juice Off
  18. ↑ Helsingin Sanomat, nekrologi 26.11.2006
  19. ↑ Iltasanomat 28.11.2006

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juice Leskinen.
Wikisitaateissa on kokoelma Juice Leskinen -sitaatteja.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Juice_Leskinen
Henkilökohtaiset työkalut