Keskeislyriikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon puhujan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.[1][2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.
Keskeislyriikka oli 1950-luvulla Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka[vanhentunut linkki]
- ↑ Lyriikka. Sanasto. Teletopelius (Web Archive)
- ↑ Keskeislyriikka ennen ihanne, tänään solvaus. Helena Sinervo. HS 11.5.2002.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskeislyriikka. Tieteen termipankki.