Sex Pistols

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sex Pistols
Sex Pistols
Sex Pistols vuonna 1977.
Sex Pistols vuonna 1977.
Tiedot
Toiminnassa: 19751978, 1996, 2002, 2003, 2007, 2008
Tyylilaji: punk rock
Kotipaikka: Englannin lippu Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: sex-pistols.net
Jäsenet
Johnny Rotten laulu
Steve Jones kitara, taustalaulu
Glen Matlock basso, taustalaulu
Paul Cook rummut
Entiset jäsenet
Sid Vicious basso (19771978)
Levy-yhtiöt
A&M Records  
Virgin Records  
EMI  

Sex Pistols oli englantilainen punk rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1975. Yhtye on suuri syy punkin leviämiseen Isossa-Britanniassa ja se on innoittanut monia myöhemmin vaikuttaneita punk- ja vaihtoehtorock-muusikoita. Vaikka yhtye oli koossa vain kaksi ja puoli vuotta ja teki vain yhden studioalbumin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977), sitä pidetään yhtenä vaikuttavimmista punk-yhtyeistä kautta aikojen.[1][2]

Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat vokalisti Johnny Rotten (oik. John Lydon), kitaristi Steve Jones, basisti Glen Matlock sekä rumpali Paul Cook. Matlock korvattiin myöhemmin vuonna 1977, kun hänen tilalleensa tuli Sid Vicious. Yhtye aiheutti monta kohua Britanniassa tehden kappaleita, kuten "God Save the Queen", joka oli suora hyökkäys Englannin kruunua vastaan, ja "Anarchy in the U.K.".

Yhdysvaltain kiertueen jälkeen tammikuussa 1978, Rotten jätti yhtyeen ja ilmoitti sen hajonneen. Vuotta myöhemmin Vicious kuoli heroiinin yliannostukseen. Yhtyeen alkuperäisjäsenet esiintyivät seuraavan kerran vasta vuonna 1996, jolloin se esiintyi myös ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämän jälkeen yhtye on pitänyt silloin tällöin reunion-keikkoja, kuten vuosina 2002, 2003, 2007 ja 2008. 26. helmikuuta 2006, yhtyeen alkuperäisjäsenet—sekä Vicious—nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen, he kuitenkin kieltäytyivät osallistumasta seremoniaan sanoen museota "kusitahraksi".[3]

Yhtyeen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet (1972–1976)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat vuonna 1972 Steve Jones (laulu), Paul Cook (rummut) ja Wally Nightingale (kitara). Tuolloin yhtyeen nimi oli The Strand. Vuosina 19721975 yhtyeen muut jäsenet vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Myös nimi vaihtui 1974 The Swankersiksi. Vuoteen 1975 menessä yhtye oli saanut itselleen managerin Malcolm McLarenin ja palannut alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Heille syntyi erimielisyyksiä bändin tulevaisuudesta, minkä seurauksena Nightingale jätti yhtyeen. Jones tarttui kitaraan ja basistiksi värvättiin McLarenin vaateliikkeessä työskennellyt Glen Matlock. Pian yhtyeeseen saatiin myös laulaja, niin ikään McLarenin liikkeessä norkoilleesta John Lydonista. Hän kieltäytyi ensiksi vetoamalla siihen, ettei osaa laulaa. Sen jälkeen hänelle selitettiin, että se oli tarkoituskin. John Lydon sai pian lempinimen Rotten hampaidensa takia. Uusien jäsenten myötä yhtye sai myös lopullisen nimensä The Sex Pistols kesällä 1975. Yhtyeen ensimmäinen keikka järjestettiin 6. marraskuuta 1975 eräässä lontoolaisessa taidekoulussa, jossa Matlock silloin opiskeli. Keikkailu kouluissa jatkui aina vuoden 1976 alkuun asti, jolloin yhtye siirtyi soittamaan klubeille.

Maine (1976–1977)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keikkailun tuloksena Sex Pistols sai levytyssopimuksen levy-yhtiö EMI:ltä. Ensimmäinen single "Anarchy in the U.K." julkaistiin 26. marraskuuta 1976. Britannian singlelistalla kappale saavutti vaatimattomasti sijan 38. Musiikki ei nostanut yhtyettä suuren yleisön tietoisuuteen, vaan jäsenten käyttäytyminen ja etenkin ensimmäinen TV-esiintyminen Bill Grundyn isännöimässä Today-ohjelmassa. Suorana lähetetyssä päiväohjelmassa kitaristi Steve Jones aloitti kenenkään huomaamatta kiroilun, jota jatkoi seuraavaksi laulaja Rotten, johon isäntä Grundy kiinnitti jo enemmän huomiota. Show huipentui Grundyn ja Jonesin väliseen sanailuun, jonka päätteeksi Jones, Grundyn yllytyksestä, haukkui tämän lyttyyn vahvaa kieltä käyttäen. Vaikka ohjelma nähtiin vain Lontoon alueella, lehdet pitivät huolen siitä, että Pistolsista tiedettiin myös muualla maassa. Tapahtumien seurauksena Today-ohjelma lopetettiin muutamaa kuukautta myöhemmin ja lehdistö otti yhtyeen silmätikukseen.

Vuosi 1977 käynnistyi The Sex Pistolsin osalta keikkailulla Amsterdamissa ja EMI:n irtisanomalla levytyssopimuksella. Amsterdamin keikat olivat myös viimeiset Matlockin osalta, ja hän lähti helmikuussa. Hänet korvattiin saman kuun aikana Rottenin ystävällä Sid Viciousilla, ja Vicious joutui heti aluksi opettelemaan basson soiton alkeet. Ensimmäisen keikkansa uudella kokoonpanolla Pistols soitti Lontoossa 3. huhtikuuta 1977. Ennen tätä yhtye oli allekirjoittanut uuden sopimuksen, tällä kertaa A&M-levy-yhtiön kanssa. Sopimus allekirjoitettiin Buckinghamin palatsin edessä, minkä jälkeen järjestettiin juhlat A&M:n toimistoilla. Juhlat päättyivät täydelliseen katastrofiin ja sopimuksen irtisanomiseen.

12. toukokuuta 1977 The Sex Pistols solmi jälleen uuden sopimuksen, tällä kertaa Virgin Recordsin kanssa, ja toinen single God Save the Queen julkaistiin muutamaa viikkoa myöhemmin. Kappale menestyi myös Britannian singlelistalla saavuttaen epävirallisesti ensimmäisen sijan. Singlen ilmestymisen ja kuningatar Elisabet II:n hallinnon vuosijuhlan kunniaksi yhtye järjesti konsertin jokilaivassa Thamesjoella, joka johti, kuten tavallista, kaaokseen: poliisit valtasivat laivan ja pidättivät managerin, bändin ja suuren osan seurueesta, asianmukaisista luvista huolimatta.

Heinäkuussa Britanniassa julkaistiin yhtyeen kolmas single Pretty Vacant, joka julkaistiin Yhdysvalloissa vasta lokakuussa.

Lokakuussa 1977 Sex Pistols viimein julkaisi ensimmäisen ja ainoan varsinaisen albuminsa Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols, joka sisälsi mm. singlet "Anarchy in the U.K.", "God Save the Queen", "Pretty Vacant". Samassa kuussa julkaistiin albumin viimeinen single Holidays in the Sun. Itse studiossa olivat vain Johnny Rotten ja Paul Cook (rummut). [4]. "Anarchy in the U.K." on ainut raita, jossa soittaa alkuperäinen basisti Glen Matlock, joka laulaa myös taustoja.

Ongelmia ja yhtyeen hajoaminen (1977–1979)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen virallinen Sex Pistols -konsertti Britanniassa oli Huddersfieldissa, Englannissa 26. joulukuuta vuonna 1977. Konsertti järjestettiin lakossa olevien palomiesten perheiden hyväksi. Vajaa viikko myöhemmin, vuoden 1978 puolella, yhtye aloitti tuhoisan Amerikan kiertueensa, jonka aikana jäsenten välit huononivat entisestään. Kiertue päättyi 14. tammikuuta San Franciscon keikkaan ja Rottenin kommenttiin Ever get the feeling you've been cheated? Kolme päivää myöhemmin Rotten ilmoittikin bändin hajonneen. Jones, Cook ja McLaren eivät tästä välittäneet vaan matkasivat Brasiliaan kuvaamaan The Great Rock 'n' Roll Swindleä ja Vicious New Yorkiin valmistelemaan lyhyttä soolouraansa, Rotten puolestaan jäi San Franciscoon ilman rahaa tai lentolippua Englantiin. Warner Bros. maksoi lopulta hänen lentonsa kotiin, jossa hän otti syntymänimensä takaisin käyttöön ja perusti oman yhtyeensä Public Image Limited:in. Jones, Cook ja Vicious käyttivät kuitenkin nimeä Sex Pistols aina vuoteen 1979 asti. Tätä ei kuitenkaan pidetä enää virallisena Sex Pistols -kokoonpanona. Tänä aikana yhtye sai julkaistua elokuvan ja siihen liittyvän soundtrackin, jolla lauloivat Jonesin, Cookin ja Viciousin lisäksi manageri McLaren, kuuluisa junaryöstäjä Ronnie Biggs ja Edward Tudor-Pole, jonka oli alun perin määrä korvata Johnny Rotten.

Hajoamisen jälkeen (1978–1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swindlen julkaisun jälkeen yhtye hajosi lopullisesti vähin äänin. Jones ja Cook perustivat myös oman yhtyeensä, McLaren jatkoi pikkubändien managereina ja Vicious käynnisti soolouransa, joka kuitenkin jäi lyhyeksi kun hänet pidätettiin 12. lokakuuta 1978 tyttöystävänsä Nancy Spungenin murhasta. Viciousta ei kuitenkaan ehditty tuomita, sillä hän kuoli heroiinin yliannostukseen New Yorkissa 2. helmikuuta 1979.

Sex Pistolsin paluu (1996–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sex Pistols vuonna 2007.

Elossa olevat Sex Pistolsin jäsenet ovat esiintyneet yhdessä vielä vuosina 1996, 2002, 2003 ja vuodesta 2007 alkuperäisellä kokoonpanollaan, jossa basistina oli Glen Matlock. Vuonna 2000 yhtye julkaisi oman versionsa bändin historiasta The Filth and the Furyn muodossa McLarenin Swindlen vastineeksi. Vuonna 2006 Sex Pistols valittiin Rock and Roll Hall of Fameen, vaikka he tyylinsä mukaan haistattivat pitkät valinnalle. Tästä huolimatta Sex Pistols otettiin sisään. 2006 yhtyeen virallinen bootleg Spunk julkaistiin remasteroituna CD-versiona, aikaisemmin bootleg julkaistiin vuonna 1977, se sisältää varhaisia versioita yhtyeen kappaleista jotkut kappaleet hieman eri nimillä kuten esim. "Anarchy in the U.K." on nimellä "Nookie" ja "God Save the Queen" nimellä "No Future".

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnny Rotten — laulu (1975–1978, 1996–)
  • Steve Jones — kitara, taustalaulu, basso (debyyttialbumilla), laulu kappaleessa "Silly Thing" (1975–1978, 1996–)
  • Glen Matlock — basso, taustalaulu (1975–1977, 1996–)
  • Paul Cook — rummut (1975–1978, 1996–)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ronnie Biggs laulu kappaleissa "No One Is Innocent" ja "Belsen Was A Gas" (1978)
  • Malcolm McLaren laulu kappaleessa "You Need Hands" (1979)
  • Edward Tudor-Pole laulu kappaleissa "The Great Rock 'n' Roll Swindle", "Rock Around The Clock", ja "Who Killed Bambi?" (1979)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat/soundtrackit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset bootlegit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Never Mind The Bollocks, Here's Sex Pistols[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Great Rock 'n' Roll Swindle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss This: The Best Of[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anarchy in the U.K. (uudelleenjulkaisu)

Filthy Lucre Live[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pretty Vacant (live)

Jubilee: The Best Of[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • God Save the Queen (uudelleenjulkaisu)

Dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Great Rock 'n' Roll Swindle (1979)
  • The Filth and The Fury (2000)

Yhtyeen tunnetuimmat esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sex Pistolsin oli määrä esiintyä Suomessa 1978, mutta nuorisojärjestöt estivät konsertin. Päätöksen takana oli ulkoasiainministeriö ja virallisena perusteena oli yhtyeen jäsenten rikosrekisterit. Bändin väitettiin myös olevan syy Suomen nuorisotyöttömyyteen. Konsertin järjestäjät tekivät asiasta valituksen, jota ei ehditty käsitellä ennen yhtyeen hajoamista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sex Pistols Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 16. lokakuuta 2011.
  2. Sheldon, Camilla; Skinner, Tony: Popular Music Theory: Grade 4, s. 29–30. Registry Publications Ltd, 2006. ISBN 1898466440, 9781898466444. Teoksen verkkoversio (viitattu 16. lokakuuta 2011). (englanniksi)
  3. Sprague, David: Sex Pistols Flip Off Hall of Fame 24. helmikuuta 2006. Rolling Stone. Viitattu 16. lokakuuta 2011.
  4. Johnny Rotten: No Irish, No Black, No Dogs. St. Martin's Press, 1994.

Triviatietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laulaja Johnny Rotten oli ensimmäinen, joka kiroili Englannin TV:ssä. Kitaristi Steve Jones sanoi ensimmäisenä kirosanan "fuck" Britannian televisiossa. Tämä tapahtui 1. joulukuuta vuonna 1976 Bill Grundyn isännöimässä päiväohjelmassa. Grundy erotettiin tehtävästään kiroiluun yllyttämisen vuoksi. Tästä huolimatta Johnny Rotten sai mediassa eniten huomiota ohjelmassa kiroilemisestaan.lähde?
  • Eppu Normaali on tehnyt Sex Pistolsin vuoden 1978 Suomen-konsertin perumisesta kappaleen Rääväsuita ei haluta Suomeen, joka julkaistiin yhtyeen debyyttialbumilla Aknepop. Aihetta käsittelee myös Vaavin kappale RARF eli "Rock against Raija Forsström". Forsström oli kirjoittanut esimiehensä Vesa-Pekka Koljosen käskystä Sex Pistolsia arvostelevan artikkelin Helsingin Sanomiin.