Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Presidentinlinna itsenäisyyspäivänä 2011

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, epävirallisesti Linnan juhlat, on tasavallan presidentin vuosittain Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta järjestämä juhla, jonne kutsutaan valtion, kuntien, talouselämän ja järjestökentän edustajia sekä erinäisiä vuoden aikana ansioituneita henkilöitä, kuten taiteilijoita ja urheilijoita. Juhla järjestetään Presidentinlinnassa Helsingissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivän juhlaperinne sai alkunsa vuonna 1919. Juhlien järjestäjänä toimi tuolloin presidentti K. J. Ståhlbergin tytär Aino. Tilaisuus oli tunnin kestävä vastaanotto iltapäivällä 150 vieraalle. Tarjoilu oli vaatimatonta: kahvia ja makeaa leipää.

Ensimmäinen iltajuhlamuotoinen vastaanotto pidettiin vuonna 1922, kättelyseremonia ja tanssi vakiintuivat ohjelmaan vuodesta 1925. Ensimmäisellä kieltolain kumoamisen jälkeisellä vastaanotolla 1934 alettiin tarjoilla myös alkoholijuomia. Presidentti Kyösti Kallion aikaan uskonnollisuus näkyi juhlissa 1937 ja 1938, jolloin ei tanssittu eikä tarjoiltu alkoholia. Presidentti J. K. Paasikiven aikana juhlissa alettiin tarjota boolia, musiikkia ja tanssia. Juhlista tehtyjä lyhytelokuvia esitettiin elokuvateattereissa ennen varsinaista elokuvan esitystä.

Toimittajat päästettiin raportoimaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ensimmäistä kertaa vuonna 1949. Ensimmäinen suora televisiolähetys Presidentinlinnasta nähtiin itsenäisyyspäivänä 1967.[1]

Presidentti Urho Kekkosen puolison Sylvin vaikutuksesta linnaan kutsuttiin vuonna 1966 kirjailijoita ja taiteilijoita, joiden kanssa hän keskusteli Keltaisessa salongissa. Linnan juhlissa oli kutsuvieraita parhaimmillaan jopa 2 300 henkeä. Vuonna 1968 juhlissa oli erikoisuutena letkajenkka.[2] Kansaa kiinnosti erityisesti vuonna 1978, kenen kanssa neljää vuotta aiemmin leskeksi jäänyt presidentti Kekkonen tanssi (Satu Östring-Procopén).[3]

Mauno Koiviston tultua tasavallan presidentiksi vuonna 1982 linnan juhlia isännöi pitkästä aikaa pariskunta ja myös "tasavallan prinsessa", tytär Assi, joka aloitti muodissa olleen tiputanssin. Presidentin puoliso Tellervo olisi muuttanut iltajuhlan iltapäivän kahvihetkeksi, mutta antoi periksi kohdattuaan vahvaa vastarintaa.

Presidentti Martti Ahtisaaren aikana Keltaiseen salonkiin tuli jazzmusiikki, tarjontaan tulivat suolapalat ja maakuntaruoat sekä viinit.

Vuodet ilman juhlia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti-instituution ohella eivät juhlatkaan olleet vakiintuneet vielä 1930-luvun alussa. Tästä on osoituksena, ettei vuonna 1931 järjestetty vastaanottoa samalle kuulle osuneen presidentti P. E. Svinhufvudin syntymäpäivän johdosta. Itsenäisyyspäivälle 1932 vuorostaan oli sovittu Ruotsin kruununprinssin valtiovierailu. 1930-luvun lama esti vuonna 1933 juhlimisen tarjottaviksi aiottujen ainesosien niukkuuden vuoksi, vaikka samalla tulikin osoitettua solidaarisuutta laman kanssa kamppaileville tavallisille kansalaisille. Pisin katkos juhlaperinteeseen tuli toisen maailmansodan myötä, kun juhlat jäivät pitämättä seitsemästi 1939–1945. Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim eivät koskaan isännöineet juhlia.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa on jäänyt pitämättä:

Kutsutut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Ehrnrooth Itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 1963

Itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutaan nykyisin noin 1 800 vierasta. Osa kutsutaan asemansa puolesta: jokavuotisen kutsun saavat valtioneuvoston jäsenet, kansanedustajat, diplomaatit, piispat, Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet, yliopistojen kanslerit ja rehtorit, kenraalit ja oikeuslaitoksen ylimmät virkamiehet. Myös aiemmat presidentit, pääministerit ja eduskunnan puhemiehet kuuluvat vakiovieraiden listalle. Martti Ahtisaaren presidenttikaudella tuli tavaksi kutsua Mannerheim-ristin ritarit aina paikalle, aikaisemmin Mauno Koivisto oli kutsunut heidät vuonna 1987. Valtion ylimpien virkamiesten kohdalla kutsuvuorot kiertävät; kutsu saattaa osua kohdalle joka toinen tai kolmas vuosi.[9]

Joka vuosi noin kolmasosa vieraista saa kutsun ensimmäistä kertaa. Linnaan on ollut tapana kutsua esimerkiksi merkittävimmät elinkeinoelämän ja kulttuurin vaikuttajat sekä vuoden aikana menestyneet suomalaiset urheilijat ja taiteilijat. Viihdetaiteilijoiden määrä lisääntyi presidentti Tarja Halosen aikana huomattavasti.[9]

Vuonna 2009 kutsuihin liitettiin turvallisuussyistä siru, joka sisältää presidentinlinnan lausunnon mukaan kutsutun henkilötiedot.[10]

Tilaisuuden pukukoodi on hyvin juhlava: kutsukortissa kehotetaan pukeutumaan "frakkiin ja juhlapukuun". Kunniamerkkejä voi pitää alkuperäisessä koossaan. Miehillä tumma puku − ei kuitenkaan smokki − voi korvata frakin; naisilla "juhlapuku" etiketin mukaisesti tarkoittaa täyspitkää, juhlavasta materiaalista valmistettua leninkiä arvokoruin.[11][12] Taiteilijoille on tavattu antaa vapauksia pukukoodissa[12]. Papit, poliisit ja muut viranomaiset esiintyvät virka-asujensa juhlaversioissa.

Sekä miehet että naiset voivat halutessaan pukeutua myös kansallispukuun[12]. Pukeutumisasiantuntijoiden mukaan kansallispuku on itsenäisyyden juhlaan paras mahdollinen asu. Kansallispuku on sekä etiketin mukainen että Suomen kansallista identiteettiä korostava.[13]

Seremonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti kaikki juhlavieraat kättelevät presidenttiä sisään tullessaan. Sisääntulomusiikin aloittaa Sibeliuksen Jääkärimarssi. Ensimmäisenä saavutaan presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta ja kättelyn aloittavat ritarijärjestyksessä sotaveteraanit. Presidenttiä kättelevät ensimmäisenä Mannerheim-ristin ritarit. Vuosina 1994–2000 ensimmäinen kättelijä oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Kapteeni Pentti Iisalo saapui ensimmäisenä vieraana vuosina 2001–2007. Kapteeni Tuomas Gerdt kätteli presidenttiä ensimmäisenä vuosina 2008–2010, 2012 ja 2014. Vuonna 2011 kapteeni Gerdtin ollessa yllättäen estynyt, presidenttiä kätteli ensimmäisenä opetusneuvos Antti Henttonen.[14] Vuonna 2013 ensimmäisenä presidenttiä kätteli sotaveteraani Vihtori Siivo.[15]

Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien kunniavartiosto seisoo miekkoineen rivissä. Sotaveteraanien jälkeen kättelyjärjestys on vapaa riippuen vieraiden saapumisesta: kansanedustajia, julkisuuden henkilöitä, urheilijoita, elinkeinoelämän vaikuttajia, erilaisten järjestöjen, tieteen ja taiteen edustajia jne.

Sisääntulo jatkuu Pohjoisesplanadin puoleiselta ovelta, josta on saavuttu yleensä seuraavassa järjestyksessä:

  1. piispat suurimman suomalaiskirkon arkkipiispan johdolla
  2. kenraalikunta
  3. suurristin komentajat
  4. oikeuslaitoksen presidentit, oikeusneuvokset ja syyttäjälaitoksen edustajat
  5. Suomen Akatemian jäsenet, jota seuraavat yliopistojen kanslerit ja rehtorit
  6. aiemmat eduskunnan puhemiehet ja aiemmat pääministerit
  7. valtioneuvosto protokollan mukaisessa järjestyksessä; pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri, jne, viimeisenä oikeuskansleri
  8. eduskunnan puhemies, varapuhemiehet ja sihteeristö
  9. diplomaattikunta, virkaiältään vanhimmasta alkaen, suurlähettiläät sekä kansainvälisten järjestöjen edustajat
  10. entiset tasavallan presidentit

Kättelyn päätteeksi presidentit puolisoineen asettuvat yhteisvalokuvaan.

Linnassa tarjottavan boolin sisältö on ollut salaisuus. Kättelyn ja kahvittelun jälkeen seuraa tanssit: ensimmäinen tanssi on perinteisesti valssi, jonka aloittaa presidentti. Tanssimusiikista tilaisuudessa on huolehtinut Kaartin Soittokunta.

Julkisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallista on, että useita viikkoja ennen juhlia lehdistössä arvaillaan kutsuttujen julkisuuden henkilöiden nimiä, naisten iltapukuja ja sitä, kenen partnerin kanssa juhliin saavutaan. Naisten iltapuku voi olla teetetty suunnittelijalla erityisesti kyseistä juhlaa varten.

Vuonna 1949 kuultiin ensimmäinen, Yleisradion tekemä suora radiolähetys juhlista. Ensimmäinen televisiolähetys tapahtui vuonna 1957 (nimellä Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhla), mutta suoria lähetykset ovat olleet vuosina 1967 ja 1968 sekä vuodesta 1982 lähtien. Kaudella 1969–1980 järjestetystä kymmenestä vastaanotosta esitettiin vain leikattuja koosteita, sillä ajan ilmapiirin vuoksi ei haluttu korostaa eliitin juhlimista. Sen sijaan 2000-luvun suorissa televisioinneissa on usean televisiokameran välityksellä seurattu vieraana olevien, erityisesti julkisuuden henkilöiden, tunnelmia.

Esimerkiksi vuonna 2008 linnan juhlat olivat vuoden katsotuin televisio-ohjelma keräten yli puolitoista miljoonaa katsojaa,[16] ja vuonna 2009 juhlat keräsivät yli 2,2 miljoonaa katsojaa[17].

Itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä televisiolähetyksessä 6.12.1957 selostajina toimivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi. Tällöin ei vielä ollut ulkolähetysautoa, joten ns. ala-studion koko tekniikka siirrettiin VR:ltä vuokratulla vaunulla Presidentinlinnaan. Puolet tarkkaamosta oli linnan parvekkeella, puolet vaunussa (YLE:n Pentti Pesarin haastattelun mukaan, 25.10.1999).lähde?

1958 Pesarin mukaan juhlat kuvattiin ulkolähetysautolla suorana lähetyksenä ilman taltiointia. Radiokuuntelija -lehdessä lähetyksestä kuitenkaan ei ollut merkintää. Tv-uutisten uutisohjelma Kamerakierrokseen 186 vuodelta 1958 sisältyy uutisjuttu Linnan juhlista. [18]

6.12.1959 Vastaanotto Tasavallan Presidentin linnassa lähetettiin suorana lähetyksenä, ei taltiointa. Selostajina Inkeri Hämäläinen, Maire Walden ja Mikko Pohtola, ohjaus Heikki Packalén.

»Kaksi vuotta sitten vierailivat tv-kamerat ensi kerran tasavallan presidentin linnassa. Silloin ei käytettävissä ollut ulkolähetysautoa, joten lähetys hoidettiin tilapäisin järjestelyin. Selostajina olivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi, ohjaajana Paavo Noponen.

Viime vuonna ei käyntiä suoritettu, mutta tällä kertaa on ulkolähetysauto asiassa mukana. Kameroita on kolme, nykyisen käytännön mukaan, ja määrän lisäksi kuvausmahdollisuudet kasvaneet runsaamman optiikkavalikoiman takia. Selostajia oli niin ikään kolme. Inkeri Hämäläisen tyylikäs hahmo on katselijoille tuttu viimeksi Kirjaikkunoiden ja aikaisemmin muiden kulttuuriohjelmien parista. Maire Walden joutuu ulkoasiainministeriön sanomalehtiasiaintoimistossa tavan takaa tekemisiin maamme julkisen elämän henkilöiden kanssa. Mikko Pohtola on kuvien käyttöön erikoistuneena ja ajankohtaisia kysymyksiä valppaasti seuraavana toimittajana tehtävään aivan omiaan. Tv-kokemustakin hänellä on samalta linjalta, kuten viimeksi käynti pääministerin virka-asunnossa osoitti.

Heikki Packalén on illan ohjaaja. Joulukuun kuudennen päivän iltaan asti nämä neljä ovat syventyneet varsin perusteelliseen valokuvien tarkasteluun henkilöistä, joita he saattavat silloin odottaa silmiensä eteen. Asetelma on erityisen vaativa, mutta silti kannattaa muista, että tv-katselijoiden muodostama yleisö on yhteiseltä asiantuntemukseltaan aina vahvemmalla puolella selostajiin verrattuna. Vaikeudet siis varmasti ymmärretään.»
(Kuvaruutu, Radiokuuntelija, Radio- ja tv-lehti, ohjelmaviikko 6.12.-13.12.1959)

6.12.1960 esitystietojen mukaan Vastaanottoa Tasavallan Presidentin linnassa seurattiin suorana lähetyksenä (ei taltiointia) kahdella kielellä 19.20-21.10. ja n. 21.40-23.00. Selostajina Pirkko Aro ja Niilo Tarvajärvi (suomi) ja Enzio Sevón (ruotsi). Ohjaus Heikki Packalén.

Vuodesta 1960 alkaen juhlien esittäminen suorana tv-lähetyksenä on vakiintui, kunnes 6.12.1967 tehtiin ensimmäinen tv-taltiointi, samoin 1968 juhlat lähetettiin ja niistä on tv-taltiointi. Vuosina 1969-1979 ei ollut suoria lähetyksiä linnasta. 1970-luvulta Linnan juhlista Yleisradiolla on materiaalia työnauhojen muodossa. Lähetety ohjelmat olivat ilmeisesti 15 minuutin mittaisia, mutta niitä ei ollu joka vuosi. Tällä ajanjaksolla juhlat ovat esiintyneet uutisissa.

Vuonna 1980 Linnan juhlista lähetettiin 41 minuutin ohjelma ja vuonna 1982 45 katsaus. Vuonna 1981 juhlia ei järjestetty lainkaan presidentti Kekkosen sairastumisen takia. Vuodesta 1983 alkaen Itsenäisyyspäivän vastanotto tasavallan presidentin linnassa on lähetty vuosittain (lukuunottamatta vuonna 1988 radio-ja tv-toimittajien lakko 30.11.-21.12.1988 esti lähetyksen). Vuodesta 2000 alkaen ruotsinkielinen lähetys Fest på slottet on lähetetty Yleisradiossa samanaikaisesti toisella kanavalla.

Kuokkavierasjuhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kuokkavierasjuhlat

1990-luvun alusta vuoteen 2003 asti linnanjuhliin liittyi aina myös mielenosoitus nimeltä kuokkavierasjuhlat. Vuonna 2006 kuokkavierasjuhlat järjestettiin jälleen. Vuonna 2013 Tampereella järjestettiin anarkistien kiakkovierasjuhlat, joissa esiintyi väkivaltaista käyttäytymistä ja kymmeniä pidätettiin. Protestoijilla oli kommandopipoja ja Timo Jutila -naamareita. Tilaisuutta oli turvaamassa 300 poliisia ja 6 poliisihevosta.[19][20][21][22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.apu.fi/artikkeli/kun-media-linnaan-paasi
  2. Linnan juhlat 6.12.1968 18.11.2008. Yle (Elävä arkisto). Viitattu 3.2.2014.
  3. Saarinen, Miia: Katso kuvat Linnan legendoista! iltasanomat.fi. 6.12.2011. Sanoma News. Viitattu 3.2.2014.
  4. Relander, Lauri Kristian (1883-1942) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  5. Kallio, Kyösti (1873-1940) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  6. Sota-ajan ainoa itsenäisyysjuhla Turussa. Turun Sanomat, 17.11.2013. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.12.2013.
  7. Mannerheim, Gustaf (1867-1951) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  8. Itsenäisyyspäivän konsertti vie matkalle suomalaiseen mielenmaisemaan Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti ja vastaanotto, Tapahtumat, Suomen tasavallan presidentti
  9. a b Kysy mitä vain iGS Tietohuoltoasema, Helsingin kaupunginkirjasto.
  10. Linnan juhlien kutsukorteista löytyi elektroninen tunnistesiru Ilta-Sanomat
  11. Linnan juhlien pukukoodi on tiukka MTV3.fi. Viitattu 7.9.2011.
  12. a b c Pukeutuminen: Linnan juhlat Kotiliesi.fi. Viitattu 7.9.2011.
  13. Kantola, Karoliina: Teri Niitti: On yksi asu, jota parempaa ei Linnan juhliin ole Yle uutiset. 5.12.2012. Viitattu 6.12.2012.
  14. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194708883894/artikkeli/han+oli+ensimmainen+kattelija+taman+vuoden+linnan+juhlissa.html
  15. http://www.hs.fi/kotimaa/a1386299103042
  16. Katsotuimmat ohjelmat kanavittain, Yle TV1, 2008 TV-mittaritutkimuksen tuloksia, Finnpanel
  17. Linnan juhlia seurasi miljoonayleisö. Iltalehti, 7.12.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2011.
  18. Radiokuuntelija, Radio- ja tv-lehti, ohjelmaviikko 6.12.-13.12.1959
  19. Vesa Sudqvist: Anarkistinen liikehdintä oli tiedossa Tampereella 7.12.2013. YLE Uutiset. Viitattu 7.12.2013.
  20. Tutkija:: Tämän takia Kuokkaviesrasjuhlat pidettiin taas vuosien tauon jälkeen Viitattu 7.12.2013.
  21. Poliisi: Kiakkovieraita organisoi anarkistihenkinen ryhmä – Kysymyksessä oli "rosvojoukko" 7.12.2013. YLE Uutiset. Viitattu 7.12.2013.
  22. 300 poliisia ja kuusi hevosta turvaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa Iltalehti.fi. 3.12.2013. Alma. Viitattu 8.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvikorpi, Helinä: Linnan juhlat kautta aikojen. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-053-9.
  • Artikkeli ”Linnan juhlat” teoksessa Halonen, Tero & Aro, Laura (toim.): Suomalaisten symbolit. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-394-7.