Koiviston II hallituksessa 1979–1982 hän oli myös pääministerin sijainen. Presidentti Urho Kekkosen jäätyä sairauslomalle syksyllä 1981 pääministeri Mauno Koivisto tuli hoitamaan presidentin tehtäviä ja Eino Uusitalo toimi pääministerin sijaisena helmikuuhun 1982. Tässä asemassa Uusitalo isännöi Finlandia-talossa järjestettyä vuoden 1981 itsenäisyyspäivän vastaanottoa.[3]
Uusitalo oli presidentin valitsijamiehenä viisi kertaa (1956, 1962, 1968, 1978, 1982).
Vuoden 1982 presidentinvaalissa Uusitalo toimi pääministerin tehtäviä hoitavana puheenjohtajana eduskunnan suuressa salissa pidetyssä varsinaisessa vaalitoimituksessa, joskin äänten julkilukijana toimi ääntenlaskijoina toimineiden puolueiden puheenjohtajien keskuudestaan valitsema kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominenlähde?.
Presidentin astuttua toimeensa Uusitalo palasi rivikansanedustajaksi. Seuraavissa vaaleissa keväällä 1983 hän ei enää asettunut ehdolle.
Ollessaan Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Uusitalo esitti vuonna 1974 Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta.[4] Myöhemmin hän perusteli esitystään sillä, että halusi tällä korostaa rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Hän osallistui itsekin jatkosotaan 1942–1944 Kannaksen Metsäpirtissä.[5]
Uusitalo syntyi Soinissa, mutta asui ja vaikutti sittemmin pitkään Lehtimäellä muun muassa kunnanhallituksen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Lehtimäeltä Soiniin johtava seututie 697, jonka varrella hänen kotinsakin sijaitsi, on hänen kunniakseen nimetty Eino Uusitalontieksi[6].
Uusitalo oli naimisissa Irma Helena Lehtolan kanssa vuodesta 1947. Pariskunnalla oli neljä lasta.