Esa Timonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esa Eljas Timonen (s. 28. toukokuuta 1925 Nurmes) on entinen maaherra, ministeri ja kansanedustaja. Hän asuu Liperin Harinjärvellä sekä Joensuussa[1]. Hän sai ministerin arvonimen 1992.

Hän toimi Maalaisliiton ja Keskustapuolueen kansanedustajana 1958–1967 ja Pohjois-Karjalan läänin maaherrana 1967–1992, toisena kulkulaitosministerinä 1964–1966, sosiaaliministerinä 1966–1967, työvoimaministerinä 1970 ja liikenneministerinä 1971–1972 ja 1975.

Koulutukseltaan hän on agrologi. Hän toimi Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran maatalousneuvojana 1952–1956, Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehenä 1956–1964 ja sairausvakuutustoimiston johtajana 1964–1967. Nurmeksen maalaiskunnan kunnanvaltuutettuna hän oli 1954–1967. Hän on ollut muun muassa Kehitysaluerahaston (Kera), Osuuskassojen keskusliiton, vakuutusyhtiö Suomi-Salaman, Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n, OKOn, Keran ja Pohjois-Karjalan Sähkön hallintoneuvoston jäsen.

Hänen muistelmakirjansa on Metsän poika, Karjalan kuvernööri (kirjoitettu yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa 1996).

Nurmeksessa on hänen mukaansa nimetty tie.

Aiheesta muualla [muokkaa]

  • Esa Timonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Timonen, Esa & Varis, Tuula-Liina: Metsän poika, Karjalan kuvernööri. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21231-8.

Lähteet [muokkaa]

  1. Pekka Puustinen: Sodassa ei ole järkeä. Ministeri Esa Timonen oli yksi saksalaisia karkottamaan määrätyistä asevelvollisista.. Karjalainen, 5.1.2013, s. 13.
Edeltäjä:
Veikko Helle
Suomen työvoimaministeri
1970
Seuraaja:
Veikko Helle
Edeltäjä:
Kalervo Haapasalo
Pekka Tarjanne
Suomen liikenneministeri
19711972
1975
Seuraaja:
Valde Nevalainen
Kauko Hjerppe