Esko Aho

Esko Aho
Suomen 59. pääministeri
Ahon hallitus 26. huhtikuuta 1991 – 13. huhtikuuta 1995
Edeltäjä	Harri Holkeri
Seuraaja	Paavo Lipponen
Eduskunnan puhemies
1991
Edeltäjä	Kalevi Sorsa
Seuraaja	Ilkka Suominen (II)
Kansanedustaja
1983–2003
Tiedot
Syntynyt	20. toukokuuta 1954 Veteli
Puolue	Keskusta
Koulutus	valtiotieteen maisteri
Uskonto	luterilainen
Puoliso	Kirsti Aho

Esko Tapani Aho (s. 20. toukokuuta 1954 Veteli) on suomalainen entinen poliitikko ja nykyinen Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja (Executive Vice President). Koulutukseltaan Aho on valtiotieteiden maisteri. Hän toimi Suomen pääministerinä 26. huhtikuuta 1991 – 13. huhtikuuta 1995 (Ahon hallitus). Kansanedustajana Aho toimi vuosina 1983–2003. Keskustan puheenjohtajaksi hänet valittiin vuoden 1990 puoluekokouksessa, jossa Paavo Väyrysen seuraajaksi puheenjohtajana pyrki myös Eeva Kuuskoski. Samalla puoluesihteeriksi vaihtui Seppo Kääriäisen paikalle Saksasta kutsuttu Erja Tikka.

Yleistä

Keskusta saavutti Ahon puheenjohdolla ”veret seisauttavan vaalivoiton” kevään 1991 eduskuntavaaleissa. Voiton taustalla oli syksyllä 1990 alkanut lama. Vaalivoiton jälkeen Keskusta pyrki muodostamaan vähintään kolmen suuren puolueen sateenkaarihallituksen, mutta SDP kieltäytyi vaalitappionsa vuoksi. Näin Ahon hallituksesta tuli porvarihallitus. Hallituksen lamavuosina toteuttamaa tiukkaa talouspolitiikkaa ja suuria menojen leikkauksia on pidetty Keskustan vaalitappion syynä vuoden 1995 vaaleissa. Ahosta käytettiin tällöin kansan keskuudessa nimeä pula-aho.

Ahon hallituksen ulkoministeri Paavo Väyrynen oli jätätyttänyt Suomen EU-jäsenhakemuksen alivaltiosihteeri Veli Sundbäckillä. EU:ta vastustavan MTK:n ja Keskustan vahvimpien puoluepiirien vastustus EU-jäsenyydelle pyrittiin hillitsemään puhumalla EU-jäsenhakemukseen liitettävistä reunaehdoista, mitä ei lopulta neuvotteluissa käsitelty pysyvien poikkeuksien saamiseksi yleisiin jäsenyysehtoihin joidenkin muiden maiden tapaan.

Kun neuvottelutulos valmistui, ryhtyi Väyrynen vastustamaan EU-jäsenyyttä ja erosi hallituksesta ryhtyäkseen presidenttiehdokkaaksi 1994 vaaleihin. Keskustapuolueen ehdokkuutta tavoittelivat myös Lapin läänin maaherra ja entinen oikeusministeri Hannele Pokka sekä Kainuun Sanomien päätoimittaja, entinen alivaltiosihteeri ja ulkoasiainministeri Keijo Korhonen, joka lupasi presidentiksi päästyään estää EU-jäsenyyden. Hävitystä esivaalista huolimatta Korhonen lähti omalla listalla presidenttiehdokkaaksi.

Aho pysyi Väyrysen ja Korhosen presidenttiehdokkuuksista huolimatta EU-linjalla ja hankki EU-neuvottelujen loppuunviejäksi ja Väyrysen seuraajaksi ulkoasiainministeriksi MTK:n puheenjohtajan Heikki Haaviston, joka veikin EU-neuvottelut loppuun. Toisena vaihtoehtona olisi ollut se, että Kokoomus olisi kaatanut hallituksen ja olisi muodostettu sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen hallitus, missä Keskusta ei olisi voinut vaikuttaa EU-jäsenyysneuvottelun maatalousratkaisun tuloksiin. Aho oli valmis vastustamaan EMU-jäsenyyttä, mutta sekin hyväksyttiin samasta syystä.

Esko Aho esitteli kevättalvella 1996 Keskustan työreformia, joka korostaa työehtosopimuksissa joustoa esittämällä paikallista sopimista. Ohjelma julkaistiin vuoden 1999 eduskuntavaaleihin Matti Vanhasen ja Maria-Kaisa Aulan johdolla.

Puheenjohtajana Aho toimi vuoteen 2002 saakka ja kansanedustajuudesta luovuttuaan hän ilmoitti, että julkisen viran hakeminen oli poissuljettu.

Aho toimi Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajana vuosina 1996–2000.

Presidenttiehdokas

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Aho oli Tarja Halosen vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella, jolla hän korosti perinteisiä perhearvoja, keskustalaista perhepolitiikkaa. Hävittyään vaalit hän matkusti Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, missä hän 12. lokakuuta 2000 alkaen johti viikoittaista opintoryhmää, jossa käsiteltiin Euroopan unionia ja sen poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin.

Ylen vuonna 2008 teettämässä kyselyssä mieluisista ja epämieluisista presidenttiehdokkaista vuoden 2012 presidentinvaaleihin, Aho nimettiin kaikkein epämieluisimmaksi ehdokkaaksi.

Kansanedustajuuden jälkeen

Aho valittiin Sitran yliasiamieheksi hallintoneuvoston kokouksessa 27. marraskuuta 2003 ja hän aloitti tehtävässä 1. heinäkuuta 2004. Sitran hallitus oli yksimielisesti esittänyt tehtävään taloustieteilijä Bengt Holmströmiä. Aho ei ole sulkenut pois politiikkaan palaamisen mahdollisuutta, ja hän on esitellyt rakennemuutosajatuksia muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisuissa.

Aho toimi Sitran yliasiamiehenä marraskuuhun 2008, jolloin hän aloitti Nokian yhteistyösuhteista ja yhteiskuntavastuusta vastaavana johtajana. Samalla hän liittyi Nokian johtokuntaan Veli Sundbäckin tilalle tämän jäädessä eläkkeelle.

Ahon nimi oli esillä, kun julkisuudessa pohdittiin Vanhasen II hallituksen ulkoministerivalintaa.

Aho toimii Teknologiateollisuus ry:n hallituksessa varapuheenjohtajana.

Toimittaja Risto Uimonen toimitti Pääministerin puhuva pää -kirjan maaliskuussa 2011, jossa Uimonen haastatteli myös Ahoa. Kirjan mukaan Aho kertoi haaveilevansa uudesta työpaikasta Nokian jälkeen. Ahon mukaan media on "väliaine", joka on "kansan ja päättäjien välillä". Median logiikka on ongelmallinen päättäjille, koska media kiinnittää huomioita seikkoihin, joilla ei ole asian kannalta ratkaisevaa merkitystä. "Alussa suosio ja positiivinen julkisuus kulkevat käsi kädessä. Kun lakipiste on saavutettu, julkisuus tuhoaa mielellään ilmiön”, Aho kertoo kirjassa.

Jorma J. Mattila ja Marko Erola kertoivat Kasinomiljardööri Pekka Salmi -kirjassa elokuussa 2011, että pääministeri Aho oli innokas pokerin ja ruletin pelaaja, menasi jättää pokerivelkansa maksamatta, ja jolle tappion tunnustaminen oli erityisen vaikeaa. Pääministeri Aholla oli kirjan mukaan erityisesti tarve jatkaa pelaamista vielä auringon nousun aikaan tilanteessa, kun hän sattui olemaan häviöllä.

Yksityiselämä

Aholla on puoliso Kirsti ja lapset Antti (s. 1981), Jukka (s. 1983), Elina (s. 1987) ja Pekka (s. 1996). Jukka on naimisissa (2011) Maija Saastamoisen kanssa ja heillä on lapsi. Maija tulee Mikkelistä.

Julkaisut

• Tulevaisuus on tehtävä – maan oikeudesta työn oikeuteen. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 978-951-1-14064-1.
• Pääministeri. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 978-951-1-14065-8.
• Kolme kierrosta – presidentinvaalit ja niiden jälkinäytös Esko Ahon päiväkirjan kertomana. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16119-6.
• Sattuma suosii valmistautunutta. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2003.

Aiheesta muualla

• Esko Aho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Esko Aho Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Keskustahistoria
• YLE Elävä arkisto – Esko Aho
• Arkkipiispalla vieraana Esko Aho: Suomalaiset - selviytyjäkansaa (1h äänitallenne, 2008)
• Timo Harakka: Aho vastuuseen Hiihtoliiton tekemisistään. Satakunnan kansa 15.7.2011.
• Martti Häikiö: Aho, Esko (1954–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Suomen Keskustanuorten puheenjohtajat

Johannes Virolainen (1950–1954) | Pekka Silvola (1954–1959) | Heikki Hasu (1960–1964) | Jouko Loikkanen (1964–1968) | Markus Onnela (1968–1970) | Risto Volanen (1970–1974) | Esko Aho (1974–1980) | Matti Vanhanen (1980–1983) | Timo Toropainen (1983–1987) | Olli Rehn (1987–1989) | Anu Vehviläinen (1989–1991) | Olli Riikonen (1991–1995) | Mikko Alkio (1995–1997) | Antti Kaikkonen (1997–2001) | Sami Sulkko (2001–2003) | Perttu Nousiainen (2003–2005) | Tuomo Puumala (2005–2009) | Antti Kurvinen (2009–)

Maalaisliiton/Keskustapuolueen/Suomen Keskustan puheenjohtajat

Otto Karhi (1906–1909) | Kyösti Kallio (1909–1917) | Filip Saalasti (1917–1918) | Santeri Alkio (1918–1919) | Petter Vilhelm Heikkinen (1919–1940) | Viljami Kalliokoski (1940–1945) | V. J. Sukselainen (1945–1964) | Johannes Virolainen (1964–1980) | Paavo Väyrynen (1980–1990) | Esko Aho (1990–2002) | Anneli Jäätteenmäki (2002–2003) | Matti Vanhanen (2003–2010) | Mari Kiviniemi (2010–)

Suomen pääministerit

Svinhufvud | Paasikivi | Ingman | K. Castrén | Vennola | Erich | Vennola | Cajander | Kallio | Cajander | Ingman | Tulenheimo | Kallio | Tanner | Sunila | Mantere | Kallio | Svinhufvud | Sunila | Kivimäki | Kallio | Cajander | Ryti | Rangell | Linkomies | Hackzell | U. Castrén | Paasikivi | Pekkala | Fagerholm | Kekkonen | Tuomioja | Törngren | Kekkonen | Fagerholm | Sukselainen | von Fieandt | Kuuskoski | Fagerholm | Sukselainen | Miettunen | Karjalainen | Lehto | Virolainen | Paasio | Koivisto | Aura | Karjalainen | Aura | Paasio | Sorsa | Liinamaa | Miettunen | Sorsa | Koivisto | Sorsa | Holkeri | Aho | Lipponen | Jäätteenmäki | Vanhanen | Kiviniemi | Katainen

Ahon hallitus

Suomen vuoden 2000 presidentinvaalien ehdokkaat

Tarja Halonen (SDP) | Esko Aho (Kesk.) | Riitta Uosukainen (Kok.) | Elisabeth Rehn (RKP) | Heidi Hautala (Vihr.) | Ilkka Hakalehto (PS) | Risto Kuisma (Rem.)