Anu Vehviläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anu Vehviläinen
Anu Vehviläinen vuonna 2021
Anu Vehviläinen vuonna 2021
Eduskunnan puhemies
9.6.2020–1.2.2022
Edeltäjä Matti Vanhanen
Seuraaja Matti Vanhanen
Kunta- ja uudistusministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015 – 6.6.2019
Edeltäjä Paula Risikko
Seuraaja Sirpa Paatero
Liikenneministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007 – 22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010 – 22.6.2011
Sipilän hallitus
29.5.2019 – 6.6.2019
Edeltäjä Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri)
Anne Berner
Seuraaja Merja Kyllönen
Sanna Marin
Kansanedustaja
24.03.1995–18.03.2003, 21.03.2007–4.4.2023
Ryhmä/puolue keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Savo-Karjalan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt9. syyskuuta 1963 (ikä 60)
Suomi Leppävirta, Suomi
Tiedot
Puolue Keskusta
Uskonto ortodoksisuus
Aiheesta muualla
anuvehvilainen.fi

Anu Helena Vehviläinen (s. 9. syyskuuta 1963 Leppävirta)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko ja entinen kansanedustaja. Vehviläinen on toiminut Sipilän hallituksen kunta- ja uudistusministerinä toukokuusta 2015 kesäkuuhun 2019, liikenneministerinä 29.5.2019–6.6.2019 sekä eduskunnan puhemiehenä 2020–2022.

Vehviläinen on ollut kansanedustaja Pohjois-Karjalan vaalipiiristä vuosina 1995–2003 ja uudelleen vuosina 2007–2023. Hän oli liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa 2007–2010 ja Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.

Vehviläisen elämäkerta Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura, kirjoittajana Anna-Liisa Hämäläinen, ilmestyi 2022.[2]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan Taidelukiosta vuonna 1982 ja kulttuurisihteeriksi Alkio-opistosta vuonna 1984. Vuonna 1994 hän valmistui filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta.[1] Vehviläinen on valmistellut myös väitöskirjaa, jonka aiheena ovat suurten ikäluokkien edustajat kuntatyössä ja heidän eläköitymisensä.lähde? Opiskeluaikoinaan Vehviläinen oli Joensuussa aktiivisesti mukana katuteatteritoiminnassa.[3]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen toimi Keskustan Opiskelijaliiton varapuheenjohtajana vuonna 1988 ja puheenjohtajana vuonna 1989.[4] Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana hän toimi 1989–1991. Vuosina 1991–1993 Vehviläinen työskenteli ulkoministerin avustajana. Vuonna 1993 hän oli Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjan tiedottaja.[1] Vehviläinen oli Joensuun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1993–2012. Vuosina 2005–2007 hän oli kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.[1]

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Vehviläinen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi. Hän toimi keskustan eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1995–1999 ja 2002–2003 sekä kuukauden ajan vuonna 2007.[1] Vehviläinen palasi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hänet valittiin jatkamaan kansanedustajana vuoden 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa.

Kesän 2014 puoluekokouksessa Vehviläinen valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi.[5] Maaliskuussa 2016 Vehviläinen kertoi luopuvansa varapuheenjohtajuudesta kesän 2016 puoluekokouksessa.[6]

Kansanedustajana Vehviläinen on ollut muun muassa sivistysvaliokunnan (1995–1999) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (2011–2015). Hän oli VR-Yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1995–2000, Suomen Postin hallintoneuvoston jäsen 2004–2006 sekä lehdistötukilautakunnan jäsen 2006.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen oli vuodesta 1998 naimisissa Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Timo Hiltusen kanssa. Avioliittoon syntyi poika Tatu Hiltunen 2000.[1][7] Vehviläinen jäi leskeksi Hiltusen ammuttua itsensä poliisien pikkujoulussa marraskuussa 2011.[8][9]

Vuonna 2021 Vehviläinen erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta ja liittyi Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi.[10]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Anu Vehviläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura docendo.fi. Viitattu 8.9.2022.
  3. "Aikuisen tädin ääntä yritän välttää". Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
  4. Salla Remes: Perhe menee edustamisen edelle. Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
  5. Laakso, Ville: Keskustan varapuheenjohtajiksi Rehula, Saarikko ja Vehviläinen Yle Uutiset. 14.6.2014. Viitattu 31.3.2016.
  6. Puustinen, Pekka: Anu Vehviläinen luopuu keskustan varapuheenjohtajuudesta Karjalainen.fi. 31.3.2016. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
  7. Yksi Netflix-jakso sai Tatun, 18, hylkäämään lupaavasti alkaneen poliittisen uran - Traagisesti kuollut isä on ministerin pojan mielessä ”ihan joka päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2019.
  8. Anu Vehviläisen puoliso kuoli pikkujouluissa MTV.fi. 29.11.2011. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.11.2015.
  9. Ministeri Anu Vehviläinen Kotiliedessä miehensä itsemurhasta: Ajattelen Timoa edelleen päivittäin Anna.fi. 17.8.2017. Viitattu 17.8.2017.
  10. Puhemies Anu Vehviläisestä ortodoksi – ”Ei liity dramatiikkaa luterilaista kirkkoa kohtaan” 7.1.2021. Demokraatti. Viitattu 5.2.2021.
  11. ANNETUT KUNNIAMERKIT 1990-2021 Ritarikunnat. 25.4.2021. Viitattu 15.9.2023.
  12. Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)
  13. Moottoriliikenteen ansiomitalit (pdf) Moottoriliikenteen Keskusjärjestö ry. 2023. Viitattu 15.9.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Matti Vanhanen
Eduskunnan puhemies
2020−2022
Seuraaja:
Matti Vanhanen
Edeltäjä:
Anne Berner
Suomen liikenneministeri
2019
Seuraaja:
Sanna Marin
Edeltäjä:
Paula Risikko
Kunta- ja uudistusministeri
2015−2019
Seuraaja:
Sirpa Paatero
Edeltäjä:
Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri)
Suomen liikenneministeri
2007−2011
Seuraaja:
Merja Kyllönen