J. E. Sunila

Wikipedia
Ohjattu sivulta Juho Sunila
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J. E. Sunila
JuhoSunila.jpg
Suomen 15. ja 19. pääministeri[1]
Sunilan I hallitus[2]
17.12.192722.12.1928
Sunilan II hallitus[3]
21.3.193114.12.1932
Edeltäjä Väinö Tanner (I)
Pehr Evind Svinhufvud (II) [1]
Seuraaja Oskari Mantere (I)
Toivo Kivimäki (I) [1]
Eduskunnan puhemies
1930
Edeltäjä Paavo Virkkunen (V)
Seuraaja Kyösti Kallio (IV)
Maatalousministeri
Kallion I hallitus
14.11.192218.1.1924[4]
Tulenheimon hallitus
31.3.192531.12.1925[5]
Kallion II hallitus
31.12.192513.12.1926[6]
Edeltäjä Östen Elfving[7]
Ilmari Auer[8]
Seuraaja Östen Elfving[9]
Mauno Pekkala[10]
Kansanedustaja[11]
5.9.19221.9.1927
1.8.192931.8.1933
Tiedot
Syntynyt 16. elokuuta 1875[11]
Liminka[11]
Kuollut 2. lokakuuta 1936 (61 vuotta)[11]
Helsinki[11]
Puolue Maalaisliitto[11]

Johan (Juho) Emil Sunila (16. elokuuta 1875 Liminka2. lokakuuta 1936 Helsinki) oli maalaisliittolainen poliitikko, maataloushallituksen ylijohtaja 1923–1936 ja kahden hallituksen pääministeri. Kansanedustajana hän oli 1922–1927 ja 1929–1933.

Agronomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunila oli maalaisliiton varhaisille poliitikoille tyypillisesti maanviljelijän poika Pohjois-Pohjanmaalta, mutta epätyypillisen korkeasti koulutettu. Vuonna 1895 Oulun Lyseosta ylioppilaaksi kirjoitanut Sunila valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta vuonna 1898 sekä yliopiston maanviljelystaloudelliselta osastolta (nykyään Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) sen ensimmäisenä kandidaattina 1904 ja väitteli sieltä ensimmäisenä tohtorina 1907. Hän toimi maanviljelystalouden dosenttina 1910–1923 ja 1929–1933 sekä vt. professorina 1914 ja 1929–1931. Jäätyään toiseksi hakiessaan vakinaista professorinvirkaa vuonna 1910 Sunila keskittyi ensisijaisesti luomaan uraa maanviljelyshallituksessa (vuodesta 1917 maataloushallitus), jonka maanviljelystaloudellisen osaston johtoon hänet nimitettiin 1915. Sunilan tieteellisen, poliittisen ja virkamiesuran tärkein tavoite oli liiketaloudellisen näkökulman edistäminen maanviljelyksessä tuotannon lisäämiseksi. Hän kuitenkin uskoi pientilavaltaisuuden olevan yhteiskunnan kannalta suurtiloja parempi ratkaisu tasoittavien sosiaalisten vaikutustensa vuoksi.[12]

Poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunila valittiin ensi kertaa eduskuntaan maalaisliiton listalta vuonna 1922 olleessaan jo lähes 47-vuotias, mutta sen jälkeen hänen uransa eteni nopeasti. Jo samana syksynä hänestä tuli maatalousministeri Kyösti Kallion hallitukseen ja seuraavana vuonna maataloushallituksen pääjohtaja. Santeri Alkion vetäydyttyä eduskunnasta 1922 Sunilasta tuli Kyösti Kallion ohella toinen maalaisliiton vahva mies 1920-luvulla. Hän kannatti puolueessa Viipurin läänin maaherra Lauri Kristian Relanderin – joka myös oli maanviljelysopin tohtori – tukemana tuottaja-agrarismia. Siinä politiikan huomio keskittyi pääasiassa vain maanviljelyksen tehostamiseen ja maalaisliitto pelkistyi maataloustuottajien etujärjestöksi. Päätavoitteensa siinsi elintarvikeomavaraisuuden saavuttaminen (elintarvikkeiden tuotanto saavutti Suomessa kulutuksen vasta 1950-luvullalähde?). Kilpaileva näkemys maalaisliitosta koko maaseudun laajaperäisen kehittämisen ajajana, koko maalaisväestön puolustajana ja tietyssä mielessä yleisdemokraattisena puolueena henkilöityi vastaavasti Kallioon. Tämä johti valtataisteluun ja sisäiseen jakoon puolueessa, joka kärjistyi vuoden 1925 presidentinvaalien alla. Kallio ja Sunila ohitettiin lopulta molemmat puolueen presidenttiehdokasta valittaessa, mutta presidentiksi valittu Relander oli Sunilan linjalla. Henkilöriitaa pahensi Sunilan epäsovitteleva luonne. Jako Kallion ja Sunilan linjan kannattajiin hallitsi maalaisliittoa noin vuosikymmenen, mutta tätä linjariitaa on hankala sovittaa vasemmisto-oikeisto-akselille. Sunila suhtautui maalaisliittoa profiloineeseen aitosuomalaisuuteen pidättyvämmin kuin Kallio.[12]

Pääministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Relander järjesti Sunilan pääministeriksi joulukuussa 1927 ja hän kokosi pelkästään maalaisliittolaisista muodostuneen vähemmistöhallituksen, joka istui vuoden päivät. Tänä aikana pääministeri ja presidentti kuitenkin riitaantuivat ja menettivät keskinäisen luottamuksensa.[12] Sunilan hallitus kaatui kuuluisaksi tulleella tavalla revonlahtelaisen räätäli Vaskurin kohtaamaa poliittista diskriminointia koskeneeseen SDP:n välikysymykseen.

Sunila, jonka terveys alkoi horjua, jäi eduskunnasta pois yhden vaalikauden ajaksi, mutta palasi 1929. Kesällä 1930 hänestä tuli lyhyeksi aikaa eduskunnan puhemies kun Paavo Virkkunen siirtyi ministeriksi. Terveysongelmat pakottivat Sunilan luopumaan presidenttiyden tavoittelusta, ja Kalliosta tuli maalaisliiton ehdokas seuraaviin vaaleihin. Presidentiksi valittu P. E. Svinhufvud kuitenkin kutsui Sunilan takaisin pääministeriksi maaliskuussa 1931.[12]

Sunilan II hallitus joutui toimimaan jatkuvasti syvenevän talouslaman vaikeissa oloissa. Pulaohjelman toteutus epäonnistui, ja tuhansien velkaantuneiden maanviljelijöiden taloudellinen ahdinko kanavoitui pulaliikkeiden kannatukseksi, mikä rokotti etenkin hallitusvastuussa kärvistellyttä maalaisliittoa. Sunilan hallitus myös kumosi kansanäänestyksen jälkeen kieltolain ja perusti valtion alkoholimonopolin hankkiakseen lisätuloja valtiolle. Mäntsälän kapinan aikana hallitus kieltäytyi eroamasta, mutta se erosi joulukuussa 1932, kun presidentti kieltäytyi antamasta eduskunnalle velkaantuneiden ahdinkoa helpottamaan tarkoitettua lakia korkosäännöstelystä, joka hänen mielestään olisi ollut maan taloudelle haitallinen[12].

Sunila jäi pois seuraavista eduskuntavaaleista ja vetäytyi politiikasta. Reistailevan terveytensä vuoksi hän oli viimeiset vuotensa jatkuvalla virkavapaalla myös maataloushallituksen johdosta, kunnes kuoli 61-vuotiaana Helsingissä.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen hallitukset valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  2. Sunilan hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  3. Sunilan II hallitus Valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  4. Kallion hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  5. Tulenheimon hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  6. Kallion II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
  7. Cajanderin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  8. Ingmanin II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  9. Cajanderin II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  10. Tannerin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  11. a b c d e f Edustajamatrikkeli Juho Sunila Eduskunta. Viitattu 29.5.2010.
  12. a b c d e f Jukka-Pekka Pietiäinen: ”Sunila, Juho Emil”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 438–440. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
Edeltäjä:
Väinö Tanner
Juho Vennola (vt. pääministeri)
Suomen pääministeri
19271928
19311932
Seuraaja:
Oskari Mantere
Toivo Kivimäki
Edeltäjä:
Paavo Virkkunen
Eduskunnan puhemies
1930
Seuraaja:
Kyösti Kallio
Edeltäjä:
Östen Elfving
Ilmari Auer
Suomen maatalousministeri
19221924
19251926
Seuraaja:
Östen Elfving
Mauno Pekkala