J. E. Sunila
Sivulta puuttuu | J. E. Sunila | |
|---|---|
 |
|
| Suomen pääministeri[1] | |
|
17.12.1927–22.12.1928 Sunilan II hallitus[3] 21.3.1931–14.12.1932 |
|
| Edeltäjä | Väinö Tanner (I) Pehr Evind Svinhufvud (II) [1] |
| Seuraaja | Oskari Mantere (I) Toivo Kivimäki (I) [1] |
| Eduskunnan puhemies | |
|
|
|
| Edeltäjä | Paavo Virkkunen (V) |
| Seuraaja | Kyösti Kallio (IV) |
| Maatalousministeri | |
|
14.11.1922 – 18.1.1924[4] Tulenheimon hallitus 31.3.1925 – 31.12.1925[5] Kallion II hallitus 31.12.1925–13.12.1926[6] |
|
| Edeltäjä | Östen Elfving[7] Ilmari Auer[8] |
| Seuraaja | Östen Elfving[9] Mauno Pekkala[10] |
| Kansanedustaja[11] | |
|
1.8.1929–31.8.1933 |
|
| Tiedot | |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1875[11] Liminka[11] |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1936 (61 vuotta)[11] Helsinki[11] |
| Puolue | Maalaisliitto[11] |
Johan (Juho) Emil Sunila (16. elokuuta 1875 Liminka – 2. lokakuuta 1936 Helsinki) oli maalaisliittolainen poliitikko, maataloushallituksen ylijohtaja 1923–1936 ja kahden hallituksen pääministeri. Kansanedustajana hän oli 1922–1927 ja 1929–1933.
Sisällysluettelo |
Agrologi [muokkaa]
Sunila oli maalaisliiton varhaisille politiikoille tyypillisesti maanviljelijän poika Pohjois-Pohjanmaalta, mutta epätyypillisen korkeasti koulutettu. Vuonna 1895 Oulun Lyseosta ylioppilaaksi kirjoitanut Sunila valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta vuonna 1898 sekä yliopiston maanviljelystaloudelliselta osastolta (nykyään Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) sen ensimmäisenä kandidaattina 1904 ja väitteli sieltä ensimmäisenä tohtorina 1907. Hän toimi maanviljelystalouden dosenttina 1910–1923 ja 1929–1933 sekä vt. professorina 1914 ja 1929–1931. Jäätyään toiseksi hakiessaan vakinaista professorinvirkaa vuonna 1910, Sunila keskittyi ensisijaisesti luomaan uraa maanviljelyshallituksessa (vuodesta 1917 maataloushallitus), jonka maanviljelystaloudellisen osaston johtoon hänet nimitettiin 1915. Sunilan tieteellisen, poliittisen ja virkamiesuran tärkein tavoite oli liiketaloudellisen näkökulman edistäminen maanviljelyksessä tuotannon lisäämiseksi. Hän kuitenkin uskoi pientilavaltaisuuden olevan yhteiskunnan kannalta suurtiloja parempi ratkaisu tasoittavien sosiaalisten vaikutustensa vuoksi.[12]
Poliitikko [muokkaa]
Sunila valittiin ensi kertaa eduskuntaan maalaisliiton listalta vuonna 1922 olleessaan jo lähes 47-vuotias, mutta sen jälkeen hänen uransa eteni nopeasti. Jo samana syksynä hänestä tuli maatalousministeri Kyösti Kallion hallitukseen ja seuraavana vuonna maataloushallituksen pääjohtaja. Santeri Alkion vetäydyttyä eduskunnasta 1922 Sunilasta tuli Kyösti Kallion ohella toinen maalaisliiton vahva mies 1920-luvulla. Hän kannatti puolueessa Viipurin läänin maaherra Lauri Kristian Relanderin – joka myös oli maanviljelysopin tohtori – tukemana tuottaja-agrarismia. Siinä politiikan huomio keskittyi pääasiassa vain maanviljelyksen tehostamiseen ja maalaisliitto pelkistyi maataloustuottajien etujärjestöksi. Päätavoitteensa siinsi elintarvikeomavaraisuuden saavuttaminen (elintarvikkeiden tuotanto saavutti Suomessa kulutuksen vasta 1950-luvullalähde?). Kilpaileva näkemys maalaisliitosta koko maaseudun laajaperäisen kehittämisen ajajana, koko maalaisväestön puolustajana ja tietyssä mielessä yleisdemokraattisena puolueena henkilöityi vastaavasti Kallioon. Tämä johti valtataisteluun ja sisäiseen jakoon puolueessa, joka kärjistyi vuoden 1925 presidentinvaalien alla. Kallio ja Sunila ohitettiin lopulta molemmat puolueen presidenttiehdokasta valittaessa, mutta presidentiksi valittu Relander oli Sunilan linjalla. Henkilöriitaa pahensi Sunilan epäsovitteleva luonne. Jako Kallion ja Sunilan linjan kannattajiin hallitsi maalaisliittoa noin vuosikymmenen, mutta tätä linjariitaa on hankala sovittaa vasemmisto-oikeisto-akselille. Sunila suhtautui maalaisliittoa profiloineeseen aitosuomalaisuuteen pidättyvämmin kuin Kallio.[12]
Pääministeri [muokkaa]
Relander järjesti Sunilan pääministeriksi joulukuussa 1927 ja hän kokosi pelkästään maalaisliittolaisista muodostuneen vähemmistöhallituksen, joka istui vuoden päivät. Tänä aikana pääministeri ja presidentti kuitenkin riitaantuivat ja menettivät keskinäisen luottamuksensa.[12] Sunilan hallitus kaatui kuuluisaksi tulleella tavalla revonlahtelaisen räätäli Vaskurin kohtaamaa poliittista diskriminointia koskeneeseen SDP:n välikysymykseen.
Sunila, jonka terveys alkoi horjua, jäi eduskunnasta pois yhden vaalikauden ajaksi, mutta palasi 1929. Kesällä 1930 hänestä tuli lyhyeksi aikaa eduskunnan puhemies kun Paavo Virkkunen siirtyi ministeriksi. Terveysongelmat pakottivat Sunilan luopumaan presidenttiyden tavoittelusta, ja Kalliosta tuli maalaisliiton ehdokas seuraaviin vaaleihin. Presidentiksi valittu P. E. Svinhufvud kuitenkin kutsui Sunilan takaisin pääministeriksi maaliskuussa 1931.[12]
Sunilan II hallitus joutui toimimaan jatkuvasti syvenevän talouslaman vaikeissa oloissa. Pulaohjelman toteutus epäonnistui, ja tuhansien velkaantuneiden maanviljelijöiden taloudellinen ahdinko kanavoitui pulaliikkeiden kannatukseksi, mikä rokotti etenkin hallitusvastuussa kärvistellyttä maalaisliittoa. Sunilan hallitus myös kumosi kansanäänestyksen jälkeen kieltolain ja perusti valtion alkoholimonopolin hankkiakseen lisätuloja valtiolle. Mäntsälän kapinan aikana hallitus kieltäytyi eroamasta, mutta se erosi joulukuussa 1932, kun presidentti kieltäytyi antamasta eduskunnalle velkaantuneiden ahdinkoa helpottamaan tarkoitettua lakia korkosäännöstelystä, joka hänen mielestään olisi ollut maan taloudelle haitallinen[12].
Sunila jäi pois seuraavista eduskuntavaaleista ja vetäytyi politiikasta. Reistailevan terveytensä vuoksi hän oli viimeiset vuotensa jatkuvalla virkavapaalla myös maataloushallituksen johdosta, kunnes kuoli 61-vuotiaana Helsingissä.[12]
Lähteet [muokkaa]
- J. E. Sunila Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Juho Sunila Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 16.2.2011.
- Jukka-Pekka Pietiäinen: ”Sunila, Juho Emil”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 438–440. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Suomen hallitukset valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Sunilan hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Sunilan II hallitus Valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Kallion hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Tulenheimon hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Kallion II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Cajanderin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Ingmanin II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Cajanderin II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Tannerin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ a b c d e f Edustajamatrikkeli Juho Sunila Eduskunta. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ a b c d e f Jukka-Pekka Pietiäinen: ”Sunila, Juho Emil”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 438–440. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
Svinhufvud | Paasikivi | Ingman | K. Castrén | Vennola | Erich | Vennola | Cajander | Kallio | Cajander | Ingman | Tulenheimo | Kallio | Tanner | Sunila | Mantere | Kallio | Svinhufvud | Sunila | Kivimäki | Kallio | Cajander | Ryti | Rangell | Linkomies | Hackzell | U. Castrén | Paasikivi | Pekkala | Fagerholm | Kekkonen | Tuomioja | Törngren | Kekkonen | Fagerholm | Sukselainen | von Fieandt | Kuuskoski | Fagerholm | Sukselainen | Miettunen | Karjalainen | Lehto | Virolainen | Paasio | Koivisto | Aura | Karjalainen | Aura | Paasio | Sorsa | Liinamaa | Miettunen | Sorsa | Koivisto | Sorsa | Holkeri | Aho | Lipponen | Jäätteenmäki | Vanhanen | Kiviniemi | Katainen
| Edeltäjä: Väinö Tanner Juho Vennola (vt. pääministeri) |
Suomen pääministeri 1927−1928 1931−1932 |
Seuraaja: Oskari Mantere Toivo Kivimäki |
| Edeltäjä: Paavo Virkkunen |
Eduskunnan puhemies 1930 |
Seuraaja: Kyösti Kallio |
| Edeltäjä: Östen Elfving Ilmari Auer |
Suomen maatalousministeri 1922−1924 1925−1926 |
Seuraaja: Östen Elfving Mauno Pekkala |
