Eduskuntavaalit 1991
Wikipedia
Suomen 31. eduskuntavaalit järjestettiin 17. maaliskuuta 1991. Vaaleissa keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi voittamalla 15 lisäpaikkaa, mitä Seppo Kääriäinen kuvasi "veret seisauttavaksi vaalivoitoksi". Hallitusneuvotteluissa pääministeriksi nousi keskustan puheenjohtaja Esko Aho. Suomea alkoi hallita Ahon hallitus, joka oli monen vuoden tauon jälkeen ensimmäinen porvarihallitus.
Vaaleissa valittuja uusia edustajia olivat muun muassa Maria Kaisa Aula, Timo Kalli, Juha Korkeaoja, Olli Rehn, Aino Suhola ja Matti Vanhanen (Kesk.), Ulpu Iivari, Johannes Koskinen ja Leena Luhtanen (SDP), Minna Karhunen ja Maija Perho (Kok.), Martti Korhonen, Jaakko Laakso ja Outi Ojala (Vas.), Eva Biaudet ja Jan-Erik Enestam (RKP), Satu Hassi ja Paavo Nikula (Vihr.), Bjarne Kallis (SKL) sekä Tuulikki Ukkola (LKP).
Tunnetuimmat eduskuntatyöstä luopujat olivat Keskustan Pirkko Ikonen, Matti Maijala, Taisto Tähkämaa, 43 valtiopäivät istunut Johannes Virolainen ja Marjatta Väänänen, SDP:n Kaj Bärlund, Riitta Järvisalo, Seija Karkinen ja Kalevi Sorsa, Kokoomuksen Elsi Hetemäki-Olander, Tapani Mörttinen, Ulla Puolanne ja Matti Viljanen, Vasemmistoliiton Anna-Liisa Jokinen ja Lauha Männistö, sekä RKP:n Christoffer Taxell.
Eduskunnasta putosivat muun muassa ikäpuhemies, Kokoomuksen Tuure Junnila ja Erkki Pystynen, SDP:n työministeri Matti Puhakka ja valtiopäiväneuvoksen arvonimen edellisvuonna saanut Sakari Knuuttila, SMP:sta eronnut ja sittemmin liberaaleihin siirtynyt Urpo Leppänen, Vihreiden Osmo Soininvaara, RKP:n Ingvar S. Melin ja Ole Wasz-Höckert, sekä SKL:n Esko Almgren. Eduskuntaan palasivat muun muassa SDP:n Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja sekä RKP:n Ole Norrback. Paaluussa epäonnistuivat muun muassa Keskustan Heimo Linna, SDP:n Jukka Mikkola ja Kaisa Raatikainen, Vasemmistoliiton Anna-Liisa Hyvönen ja Mikko Kuoppa, sekä Vihreiden Kalle Könkkölä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tulokset
| äänestysaktiivisuus | 68,4%[1] | −3,7 |
| äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
72,1%[2] | −4,3 |
| äänestäneet | 2 776 984[1] | −118 504 |
| hylätyt äänet | 51 066[1] | +35 671 |
| puolue | edustajat | äänet | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| osuus | lukumäärä | |||||
| Suomen keskusta | 55 | +15 | 24,83% | +7,2 | 676 717 | +169 257 |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 48 | −8 | 22,12% | −2,0 | 603 080 | −92 251 |
| Kansallinen Kokoomus | 40 | −13 | 19,31% | −3,8 | 526 487 | −139 749 |
| Vasemmistoliitto | 19 | +3a | 10,08% | +0,7a | 274 639 | +4 206a |
| Vihreä liitto | 10 | +6 | 6,82% | +2,8 | 185 894 | +69 906 |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 11 | −1 | 5,48% | +0,2 | 149 476 | −3 121 |
| Suomen Maaseudun Puolue | 7 | −2 | 4,85% | −1,5 | 132 133 | −49 805 |
| Suomen Kristillinen Liitto | 8 | +3 | 3,05% | +0,5 | 83 151 | +8 942 |
| Liberaalinen kansanpuolue | 1 | +1 | 0,78% | −0,2 | 21 210 | −6 614 |
| Naisten puolue | 0,47% | – | 12 725 | – | ||
| Suomen Eläkeläisten Puolue | 0,39% | −0,8 | 10 762 | −24 338 | ||
| Perustuslaillinen Oikeistopuolue | 0,28% | +0,2 | 7 599 | +4 503 | ||
| Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue | 0,23% | – | 6 201 | – | ||
| Riippumattomat sitoutumattomat eläkeläiset Suomessa | 0,19% | – | 5 230 | – | ||
| Vihreät | 0,14% | – | 3 835 | – | ||
| Ihmisyydenpuolue | 0,10% | – | 2 831 | – | ||
| Eläkkeensaajien ja vihreä yhteisvastuupuolue | 0,10% | – | 2 807 | – | ||
| Muut (valitsijayhdistykset) | 1b | 0,78% | 21 141 | |||
| Yhteensä | 200 | -- | 100% | 2 725 918 | −154 175 | |
| a Verrattuna Suomen kansan demokraattisen liiton tulokseen. b Lista C (Lib., FS, Gröna) (6 546 ääntä, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri)[3] |
||||||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[4] | ||||||
[muokkaa] Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat
| sija | ehdokas | puolue | äänet |
|---|---|---|---|
| 1 | Paavo Väyrynen | Kesk. | 22 709 |
| 2 | Eeva Kuuskoski-Vikatmaa | Kesk. | 21 743 |
| 3 | Sulo Aittoniemi | SMP | 18 744 |
| 4 | Pertti Salolainen | Kok. | 18 515 |
| 5 | Elisabeth Rehn | RKP | 16 787 |
| 6 | Esko Aho | Kesk. | 13 940 |
| 7 | Heidi Hautala | Vihr. | 13 674 |
| 8 | Markku Koski | Kesk. | 13 179 |
| 9 | Jörn Donner | RKP | 13 019 |
| 10 | Sirpa Pietikäinen | Kok. | 12 658 |
| Lähde: Tilastokeskus[5] | |||
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 StatFin (Tilastokeskus)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Riksdagsvalet 18.3.2007, Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)
- ↑ Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
- ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1991 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Vaalit 1991: Porvarihallitus säästötalkoissa (Yleisradion Elävä arkisto)
