Kalevi Sorsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevi Sorsa
Kalevi Sorsa vuonna 1983
Kalevi Sorsa Maailman talousfoorumissa Davosissa vuonna 1983
Eduskunnan puhemies
19891991
Edeltäjä Matti Ahde
Seuraaja Esko Aho
Suomen 51., 54. ja 56. pääministeri[1]
Sorsan I hallitus[2]
4.9.1972-13.6.1975
Sorsan II hallitus[3]
15.5.1977-26.5.1979
Sorsan III hallitus[4]
19.2.1982-6.5.1983
Sorsan IV hallitus[5]
6.5.1983-30.4.1987
Edeltäjä Rafael Paasio[1]
Martti Miettunen[1]
Mauno Koivisto[1]
Seuraaja Keijo Liinamaa[1]
Mauno Koivisto[1]
Harri Holkeri[1]
Pääministerin sijainen
Miettusen II hallitus
30.11.1975 - 28.9.1976
Holkerin hallitus
30.4.1987 - 31.01.1989
Edeltäjä Olavi J. Mattila
Paavo Väyrynen
Seuraaja Ahti Karjalainen
Pertti Paasio
Ulkoasianministeri
Paasion II hallitus[6]
23.2.1972-4.9.1972
Miettusen II hallitus[7]
30.11.1975-29.9.1976
Holkerin hallitus[8]
30.4.1987-31.1.1989
Edeltäjä Olavi J. Mattila[9]
Olavi J. Mattila[10]
Paavo Väyrynen[11]
Seuraaja Ahti Karjalainen[2]
Keijo Korhonen[12]
Pertti Paasio[8]
Kansanedustaja[13]
23.3.1970-21.3.1991[13]
Tiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1930[13]
Keuruu[13]
Kuollut 16. tammikuuta 2004 (73 vuotta)[13]
Helsinki[13]
Puolue SDP[13]
Puoliso Elli Irene Sorsa[13]
Koulutus yhteiskuntatieteiden maisteri [14]

Taisto Kalevi Sorsa (21. joulukuuta 1930 Keuruu16. tammikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, Suomen pitkäaikaisin pääministeri, SDP:n puoluesihteeri ja puheenjohtaja, ulkoministeri, eduskunnan puhemies, sekä Suomen Pankin johtokunnan jäsen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisto Kalevi Sorsa syntyi 21. joulukuuta 1930 Keuruulla. Kansakoulun Sorsa kävi Joutsassa, keskikoulun hän aloitti Jyväskylässä ja suoritti loppuun Lappeenrannassa. Koulut vaihtuivat, sillä tiemestari-isän työn takia perhe joutui muuttamaan aika ajoin paikkakunnalta toiselle. Koulunkäynnin ohessa Sorsa kävi uitto- ja metsätöissä. [15][16] Kirjalliset harrastukset johtivat Sorsan harjoittelijaksi sanomalehteen, ja vuonna 1949 hän aloitti sanomalehtitutkinnon opinnot Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa Helsingissä. Sanomalehtitutkinnon Sorsa sai valmiiksi vuonna 1957. Sorsa rahoitti opintonsa työskentelemällä toimittajana Työväen Sanomalehtien Tietotoimistossa, Suomen Sosialidemokraatissa ja Työläisnuoriso-lehdessä (myöhemmältä nimeltään Vihuri).[15]Lisäksi Sorsa kävi töissä rakennustyömailla, ja hän oli rakentamassa mm. Olympiakylää, Koskelan kisakylää ja Salmisaaren voimalaa[17]. Sorsa suoritti vuonna 1963 yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.[18] Sorsan pro gradu -tutkielman aiheena olivat sisällissodan syyt Joel Lehtosen Putkinotko-romaanin valossa.[19]

Asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen Sorsa sai vuonna 1956 Kustannus Oy Tammesta kirjallisen toimittajan paikan. Sorsa toimitti muun muassa entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä[18] sekä torjui Kalle Päätalon yrityksen julkaista ensimmäinen romaaninsa Tammella[20].

Sorsa oli ”vanhan työväenliikkeen” ja Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen kasvatti. Hän oli aktiivisesti mukana nuoriso-osastojen toiminnassa aina sillä paikkakunnalla, jolla asui.[18]

Pariisin vuodet 1959-1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammen kauden jälkeen Kalevi Sorsa muutti vuosiksi 1959-1965 puolisonsa Irenen kanssa Pariisiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n virkamieheksi. Tutkija Simo Laaksovirran mukaan Pariisissa vietetty aika oli Sorsalle erittäin merkittävä ajanjakso: hän oppi tuntemaan hyvin ranskalaisen kielen ja kulttuurin, tutustui ranskalaisiin poliitikkoihin sekä solmi läpi elämän jatkuneita ystävyyssuhteita. Ranskassa asuessaan Sorsa sai etäisyyttä kotimaan politiikkaan ja pysyi sosialidemokraattisen puolueriidan ulkopuolella. Pariisista Sorsa siirtyi Suomen Unesco-toimikunnan pääsihteeriksi ja opetusministeriön kansainvälisten asiain osaston apulaisosastopäälliköksi.[21]

SDP:n puoluesihteeriksi ja puheenjohtajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorsan elämä sai uuden suunnan vuoden 1969 puoluekokouksessa, missä hänet valittiin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluesihteeriksi. Vaikka Sorsa oli ollut sosialidemokraattisen puolueen aktiivijäsen jo nuoruusvuosistaan lähtien, oli puoluesihteeriksi valinta yllätys hänelle itselleenkin. Valinnan takana oli puolueen puheenjohtaja Rafael Paasio, joka etsi kielitaitoista, puolueriidassa ryvettymätöntä, uutta kasvoa.[21]

Uudessa asemassaan Sorsa sai nopeasti paljon kannatusta. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Sorsa sai tukiryhmänsä ja suosittelijoidensa avulla (mm. Mauno Koivisto, R.H. Oittinen ja Keijo Liinamaa) suuren äänisaaliin, 17 311 ääntä. Kannatusta kertyi sosialidemokraattisen puolueen perusjäsenistöltä. SDP oli selvästi suurin puolue, ja Sorsa valittiin heti ensimmäisen kauden kansanedustajana ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Sorsa toimi SDP:n Helsingistä valittuna kansanedustajana tasan 20 vuotta, vuodet 1970-1990.[22]

Sorsasta tuli Paasion ”pari piirua vasemmalle” -linjan toteuttaja, mutta aluksi Sorsa joutui kuitenkin selvittämään rajalinjoja puolueen vasemmistosuuntauksen eli pälkäneläisten kanssa. Puoluejohto ja Sorsa puuttuivat liikkeeseen tiukoin ottein puolueen yhtenäisyyden palauttamiseksi.lähde? Toinen uuden puoluesihteerin koetinkivi oli EEC- vapaakauppasopimuksen läpivieminen, mutta voimakkaasta vastustuksesta huolimatta presidentti Urho Kekkonen ja Sorsa ajoivat sopimuksen läpi. EEC-sopimuksen solmimiseen kytkeytyi tiiviisti Zavidovo-vuoto, sekä presidentti Urho Kekkosen toimikauden jatkaminen poikkeuslain avulla.[22]

Puoluesihteerin paikalta Sorsa valittiin puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1975, ja tässä toimessa hän oli vuoteen 1987 eli yhteensä 12 vuotta [23]. Sorsan nimi oli esillä presidenttiehdokaskaavailuissa 1970-luvun lopulta lähtien, mutta lähimpänä presidenttiehdokkuus oli vuonna 1994. Tuolloin SDP järjesti kaikille avoimen esivaalin puolueen presidentinvaaliehdokkaan valitsemiseksi. Sorsa hävisi esivaalin Martti Ahtisaarelle, joka oli Suomen presidenttinä vuosina 1994-2000.[22]

Pääministerinä neljässä hallituksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Sorsa toimi pääministerinä neljässä hallituksessa: Sorsan I hallitus istui vuodet 1972-1975, Sorsan II hallitus vuodet 1977-1979, Sorsan III hallitus vuodet 1982-1983 ja Sorsan IV hallitus vuodet 1983-1987. Kaikkiaan Sorsa oli pääministerinä 3653 päivän eli noin 10 vuoden ajan. Samaan aikaan suomalaista yhteiskuntaa kehitettiin hyvinvointivaltioksi, maa muuttui perinteisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi, julkisia palveluja kehitettiin ja sosiaaliturvaa parannettiin. Muita suuria yhteiskunnallisia ratkaisuja olivat peruskoulun toteuttaminen, päivähoidon kehittäminen ja kansanterveyslain laatiminen. Lisäksi yhteiskunnan ohjailua varten perustettiin uusia virastoja, muun muassa Työsuojeluhallitus.[22] Suomi muuttui sosiaalisesti ja koulutuksellisesti tasa-arvoisemmaksi ja vaurastui. Erityisesti Sorsan I hallitus harjoitti voimallista reformipolitiikkaa johtokaksikkonaan pääministeri ja varapääministeri, valtiovarainministeri Johannes Virolainen. Öljykriisin jälkeisestä lamasta noustiin Sorsan II hallituksen elvytyksellisin toimin. Kansallista talkoohenkeä nostatettiin vuonna 1977 kokouksessa, joka ”Korpilammen hengessä” eli konsensuksen hengessä kokosi yhteen elinkeinoelämän, työnantajien, ay-liikkeen ja julkisen vallan edustajia. Ympäristöministeriön perustaminen valmisteltiin ja käynnistettiin Sorsan 1980-luvun hallitusten aikana.[21]

1970-luvun lopulla Sorsa joutui ankaran ryöpytyksen kohteeksi Valcon, valtion kuvaputkitehtaan hallintoneuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa tehtaan heikon tuotannon takia[22]. Kiistan taustalla saattoi näkyä myös heijastuma sosialidemokraattisen teollisuuspolitiikan ja yksityisen elektroniikka-alan yritystoiminnan välisestä kamppailusta.[24]

SMP:n kunniapuheenjohtaja Veikko Vennamo antoi Kalevi Sorsalle tapauksen vuoksi pilkkanimen "Valco-Sorsa", jota hän viljeli ahkerasti pitkin 1980-lukua.

Sorsa piti vuoden 1984 SDP:n puoluekokouksessa kuuluisaksi tulleen Infokratia-puheen, jossa hän syytti tiedotusvälineitä epäolennaisuuksiin puuttumisesta ja epä-älyllisyydestä. Sorsan mielestä tiedostusvälineet eivät kirjoittaneet yhteiskunnallisista ongelmista vaan keskittyivät pinnallisiin asioihin.[25]

Eduskunnan puhemies ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Sorsan parlamentaarikon ura huipentui kahteen kauteen eduskunnan puhemiehenä vuosina 1989-1990.[15]

Aktiivisen poliittisen uransa päätteeksi Sorsa nimitettiin Suomen pankin johtokuntaan 1987. Hän työskenteli johtokunnassa vuoteen 1996, jolloin jäi eläkkeelle. Sorsan toimikaudelle Suomen Pankissa osuivat 1990-luvun syvä lama ja pankkikriisi, joka johti monen pankin lakkauttamiseen ja fuusioihin.[21]

Ulkopoliittinen vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorsa oli kiistatta merkittävä suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikuttaja. Pääministerinä ja puoluejohtajana Sorsa joutui automaattisesti mukaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Ulkoministerinä Sorsa toimi kolmeen otteeseen, vuosina 1972, 1975-1976 ja 1987-1989, ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 1970-1972, 1976-1977 ja 1979-1982.[15]

On arvioitu, ettei Kekkonen olisi 1970-luvulla voinut toteuttaa ulkopolitiikkaansa ilman sosialidemokraatteja; Kekkonen tarvitsi sosialidemokraattien laajoja kansainvälisiä yhteyksiä. Toisaalta SDP:n sisäpoliittinen vallankäyttö ei olisi onnistunut ilman presidentin myötävaikutusta. Kekkosen ja Sorsan luottamukselliset suhteet konkretisoituvat esimerkiksi ETYK-neuvotteluprosessissa ja Saksojen tunnustamiskysymyksessä.[22]

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ulkopolitiikan hoidon tärkeimpiä tehtäviä on ollut järjestää suhteet itäiseen naapurimaahan, Neuvostoliittoon, ja sen hajottua Venäjään. Näiden suhteiden hoitamisessa Sorsa oli poliittisten tehtäviensä kautta Kekkosen jälkeen ja presidentti Koiviston ohella ehkä keskeisin henkilö. Neuvostosuhteiden hoitaminen alkoi puoluesihteerinä ja jatkui Paasion niin sanotun nappulaliigan ulkoministerinä, ja myöhemmin niin puheenjohtajan, pääministerin kuin ulkoministerinkin ominaisuudessa. Yhteydenpito koski erilaisia asioita, joista keskeisimpiä olivat ulko- ja ulkomaankauppapolitiikka.

Suomalais-neuvostoliittolaisen taloudellisen yhteistyökomission puheenjohtajana Sorsa toimi vuosina 1983–1989.[21] Suomalainen historiantutkimus on osoittanut, että kaikki merkittävät suomalaiset poliitikot presidenttejä myöten ja Sorsa mukaan lukien pitivät yhteyksiä neuvostodiplomaatteihin ja KGB:n edustajiin. ”Kotiryssä”-järjestelmä oli ajalle tyypillistä neuvostosuhteiden ylläpitoa ja ajatustenvaihtoa, eikä mitään raskauttavaa tai luotettaviin lähteisiin perustuvaa näyttöä toiminnan lainvastaisuudesta ole kenenkään merkittävän poliitikon osalta tullut ilmi.lähde?

Sorsa toimi jo varhain aktiivisesti eurooppalaisen integraation puolesta. Suomen EU-ratkaisua selviteltiin muun muassa integraationeuvottelukunnassa, jonka jäsen Sorsa oli vuosina 1990-1994. Ammattipolitiikan jätettyään hän oli mukana EU:n jäsenyyskampanjassa.[18]

Kansainväliset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruudessaan Sorsa osallistui lukuisiin kansainvälisiin tilaisuuksiin. Työskentely Pariisissa Unescon alaisuudessa entisestään syvensi Sorsan kansainvälisyyttä ja suhteita Euroopan suuntaan.[21]

Kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”raskassarjalainen” Sorsasta tuli vuonna 1978, jolloin hänet valittiin vetämään Sosialistisen Internationaalin aseistariisuntatyöryhmää. Sorsa toimi mm. 1978 Helsingissä järjestetyn SI:n aseidenriisuntakonferenssin isäntänä. [26]. Aseistariisuntatyöryhmän puheenjohtajana Sorsa toimi 1978-1980 ja neuvoa-antavan aseistariisuntaneuvoston (SIPSAD) puheenjohtajana 1980–1996. Samaan aikaan Sorsa oli myös Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtaja, kunniapuheenjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1996.[15] Aseistariisuntatyöryhmän puheenjohtajana Sorsa oli turvallisuuspoliittisen keskustelun ytimessä, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului merkittäviksi eurooppalaisiksi johtajiksi nousseita sosialidemokraatteja kuten Willy Brandt, Harold Wilson ja Olof Palme. Sorsalla oli myös korkean tason henkilöyhteyksiä niin Moskovassa kuin Washingtonissakin. Erityisen tiivistä yhteyttä Sorsa piti pohjoismaisiin veljespuolueisiin.[21]

Toinen merkittävä kansainvälinen järjestö, jossa Sorsa toimi aktiivisesti, oli InterAction Council. Tähän kansainvälisen solidaarisuuden puolesta toimivaan eräänlaiseen entisten valtiomiesten neuvostoon Sorsa kutsuttiin jäseneksi vuonna 1994, ja hän säilytti jäsenyytensä kuolemaansa saakka. Järjestö valmisteli merkittävän ”Ihmisen velvollisuuksien yleismaailmallisen julistuksen”, jonka se pyrkii saamaan hyväksytyksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle. Sorsa osallistui aktiivisesti järjestön toimintaan ja kokouksiin eri puolilla maailmaa.[21]

Sorsa oli tunnustettu ja arvostettu luennoitsija monilla kansainvälisillä foorumeilla. Vielä eläkkeellä ollessaankin häntä kutsuttiin luennoimaan ulko- ja turvallisuuspoliittisista sekä talouspoliittisista aiheista esimerkiksi Intiaan, Itävaltaan ja Japaniin. Viimeinen virallinen kansainvälinen tehtävä Sorsalla oli ulkoministeriön mandaatilla julkisuudelta piilossa toteutettu neuvottelutoiminta Kyproksen kysymyksen ratkaisemiseksi.[16]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorsa oli kiinnostunut kirjoista ja kirjoittamisesta jo nuoresta lähtien. Päiväkirjan kirjoittamisen ohella hän kirjoitti runoja ja osallistui runokilpailuihin. Yliopistossa Sorsa paneutui erityisesti kirjallisuuden opintoihin. Kustannusosakeyhtiö Tammen palveluksessa hän luki, toimitti ja arvosteli kotimaisia käsikirjoituksia. Aktiivisesta päivänpolitiikasta ja työelämästä jäätyään Sorsalla oli aikaa omistautua uudelleen kirjallisiin harrastuksiinsa.[16]

Kalevi Sorsan teokset:

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Sorsalle ehdotettiin useaankin otteeseen valtioneuvoksen arvonimeä, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä vedoten taustaansa työväenliikkeessä, jossa oli perinteisesti pidättäydytty kunnianosoituksista.[27]Sorsa siis kaihtoi koko elämänsä ajan julkisia tunnustuksia työstään ja saavutuksistaan, mutta hän suostui promovoitavaksi Tampereen teknillisen korkeakoulun kunniatohtoriksi vuonna 1987 ja Tampereen yliopiston hallintotieteiden kunniatohtoriksi vuonna 1992.[15]

Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton järjestämässä juhlatilaisuudessa Sorsan pitkäaikaisen kotitalon seinään Helsingin Merihaassa kiinnitettiin Kansanvallan päivänä 17.7.2005 muistolaatta. [28].Hietaniemen hautausmaalla (U25-12-1) paljastettiin Kimmo Pyykön veistämä Sorsalle omistettu hautamuistomerkki nimeltään Elämäkaari [29].

Kalevi Sorsan arkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväen Arkistoon luovutettuun Kalevi Sorsan arkistoon sisältyy asiakirjoja Sorsan nuoruus- ja opiskeluvuosilta lähtien vuoteen 2004 saakka. Aihepiireiltään arkisto käsittää Sorsan koko työ- ja luottamustoimihistorian sekä elämänkaaren. Paperiaineistoja on noin 35 hyllymetrin verran ja valokuvia tuhansia kappaleita. Kalevi Sorsan arkisto avautuu tutkijoiden käyttöön vuonna 2019, jolloin hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 15 vuotta ja salassapitoaika päättyy. Tämä kulttuuriarvoltaan merkittävä kansallinen arkisto tulee olemaan avauduttuaan Urho Kekkosen, J. K. Paasikiven ja Johannes Virolaisen henkilöarkistojen ohella tärkeimpiä lähteitä omasta lähihistoriasta.[30]

Suomen arkistoyhdistys myönsi Kalevi ja Irene Sorsalle Vuoden arkistoteko –kunniamaininnan vuonna 2004.[31]

Kalevi Sorsa –bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Sorsa -bibliografia[32] sisältää Kalevi Sorsan eri elämänvaiheissaan ja erilaisissa työ- ja luottamustehtävissään kirjoittamat kirjat, artikkelit ja puheet. Bibliografiaan on luetteloitu myös tärkeimpien päivä- ja aikakauslehtien julkaisemat haastattelut Sorsasta sekä muut Sorsaa käsittelevät artikkelit ja kirjoitukset. Aineistoa on vuosilta 1951–2005, ja se on luetteloitu ARTO-tietokantaan[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen hallitukset hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  2. a b Sorsan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  3. Sorsan II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  4. Sorsan III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  5. Sorsan IV hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  6. Paasion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  7. Miettusen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  8. a b Holkerin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  9. Auran II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  10. Liinamaan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  11. Sorsan IV hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  12. Miettusen III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  13. a b c d e f g h Edustajamatrikkeli Kalevi Sorsa eduskunta.fi. Eduskunta. Viitattu 22.6.2010.
  14. Suomen valtiokalenteri 1988
  15. a b c d e f Kansanedustajamatrikkeli, [1], luettu 1.11.2009
  16. a b c Kalevi Sorsan nuoruusajan päiväkirjat 1940-luvulta. Kalevi Sorsan arkisto, Työväen arkisto
  17. Artikkeli Pääkaupunki-lehdessä: "Pääministeri muisteli Pääkaupungille: Opiskelijakortteerista vintille ja Merihakaan". Pääkaupunki 1983
  18. a b c d Kalevi Sorsan arkisto: Henkilötiedot, Työväen Arkisto
  19. Blåfield − Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli, s. 20. Kirjayhtymä 1982, Helsinki.
  20. Kalle Päätalo: Hyvästi, iijoki, s. 558.
  21. a b c d e f g h Laaksovirta, Simo: Kalevi Sorsa - Kansainvälinen valtiomies, julkaisematon käsikirjoitus pienoiselämäkerraksi, 2006. Käsikirjoitus on osa Kalevi Sorsan arkistoa, Työväen Arkisto
  22. a b c d e f Soikkanen, Hannu: Kalevi Sorsa. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1997, http://www.kansallisbiografia.fi (viitattu 6.11.2009)
  23. http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm
  24. Kalevi Sorsan arkisto: Valcoa koskeva asiakirjakokonaisuus, Työväen Arkisto.
  25. Yle Areena [2]
  26. Väänänen, Pentti: Purppuraruusu ja samettinyrkki, s. 185. Kellastupa Oy, 2012. ISBN 978-952-5787-11-5.
  27. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2005, s. 63. Otava 2004, Helsinki.
  28. [http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2005/07/380177 MTV uutiset, 2005
  29. Kimmo Pyykkö: CV, Galeriat.net
  30. Kalevi Sorsan arkisto, Työväen Arkisto.
  31. Suomen arkistojen päivä
  32. Kalevi Sorsa -bibliografia, Työväen Arkisto
  33. Linneanet.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Rafael Paasio
Martti Miettunen
Mauno Koivisto
Suomen pääministeri
19721975
19771979
19821987
Seuraaja:
Keijo Liinamaa
Mauno Koivisto
Harri Holkeri
Edeltäjä:
Olavi J. Mattila
Olavi J. Mattila
Paavo Väyrynen
Suomen ulkoministeri
1972
1975–1976
1987–1989
Seuraaja:
Ahti Karjalainen
Keijo Korhonen
Pertti Paasio
Edeltäjä:
Matti Ahde
Eduskunnan puhemies
19891991
Seuraaja:
Esko Aho
Edeltäjä:
Erkki Raatikainen
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1969–1975
Seuraaja:
Ulf Sundqvist