Eero Rantala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eero Yrjö Juhani Rantala (s. 5. lokakuuta 1941 Helsinki) on aikaisempi sosiaalidemokraattinen ministeri[1] ja entinen Eka-yhtymän pääjohtaja.[2][3]

Eero Rantalan isä oli ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kunnallispoliitikko Yrjö Rantala.[4] Rantala suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1967.[4] Hän työskenteli vuodesta 1965 Osuustukkukaupassa (vuodesta 1971 Keskusosuusliike OTK), aluksi markkinatutkijana, 1970–1973 tutkimuspäällikkönä, 1973–1976 yrityssuunnittelupäällikkönä ja 1977–1979 elintarvikealan apulaisjohtajana.[4] Rantala oli kauppa- ja teollisuusministerinä Miettusen II hallituksessa 1975–1976 ja Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Hän oli myös toisena sisäasiainministerinä 1978–1979.[1]

Ministeriydestä vapauduttuaan Rantala nimitettiin 1979 OTK:n elintarvikeryhmän johtajaksi ja 1981 koko yhtiön pääjohtajaksi. Havaittuaan jo aiemmin 1970-luvulla E-liikkeen osuuskauppojen kannattavuuden olevan pysyvässä laskussa hän ryhtyi johtajana merkittäviin saneeraustoimiin. Näihin kuului kannattamattoman toiminnan karsimista ja henkilöstövähennyksiä, mutta tärkein hanke oli E-liikkeen osuuskauppojen ja OTK:n fuusioiminen yhdeksi osuuskunnaksi, mikä toteutui 1983.[4] Vuodesta 1984 Rantala oli OTK:sta ja E-osuusliikkeistä (Elantoa lukuun ottamatta) muodostetun Eka-yhtymä Osuuskunnan pääjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.[5] Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1994 saakka, jolloin Eka-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen.[6] Rantala oli myös 1994 konkurssiin joutuneen Kansa-yhtymän hallituksen puheenjohtaja[3] sekä Rakennusliike Hakan hallituksen puheenjohtaja 1985–1988. Hän kuului lukuisten yritysten hallintoneuvostoihin ja oli 1989–1994 Enso Gutzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja.[4]

Rantala muutti 1994 Suomesta Keski-Eurooppaan. Hän toimi Brysselissä itäsaksalaisen Saksi-Anhaltin osavaltion neuvonantajana, tehtävänään yksityistää ja myydä ulkomaisille sijoittajille entisen DDR:n yrityksiä.[7] Rantala on myös Entendu Oy -nimisen konsultointiyrityksen toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.[8][9] Vuonna 1997 hänestä tuli Hampurissa toimivan Pro Baltica Forum –nimisen, Itämeren alueen yritysten yhteistoimintaa erilaisin talousseminaarein, konsertein yms. tilaisuuksin edistävän yhdistyksen toiminnanjohtaja.[6]

Lokakuussa 2002 valtioneuvoston kanslia nimesi Rantalan selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli selvittää Suomen ja Saksan välistä yhteistyötä Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman edistämiseksi.[10]

Rantala toimi 1990–1996 Oulunkylän Pop & Jazz konservatorion säätiön hallituksen puheenjohtajana.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ministerikortisto: Ministerin tiedot Helsinki: Valtioneuvosto. Viitattu 14.5.2009.
  2. Vesikansa, Jarkko: EKA-johtajien rikossyytteet kaatuivat Taloussanomat. 11.12.1997. Taloussanomat. Viitattu 14.5.2009.
  3. a b Jääskeläinen, Jukka: Nokka on jo pinnalla Suomen Osuustoimintalehti. 4/1986. Pellervo. Viitattu 14.5.2009.
  4. a b c d e f Kallenautio, Jorma: Rantala, Eero (1941 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Kallenautio, Jorma: Monialakonserni Eka-yhtymä Helsinki: Osuuskunta Tradeka-yhtymä. Viitattu 15.5.2009.
  6. a b Haapakoski, Kati: Kriisin jälkeen 11.8.2001. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 15.4.2014.
  7. Eero Rantala on kuplettimies henkeen ja vereen (pdf) (s. 11) Rautalampilehti. elokuu 2007. Rautalampi. Viitattu 15.4.2014.
  8. Turun ja Varsinais-Suomen logistinen asema ja alan huippuosaaminen esillä Brysselissä 26.11.2004. Turku: Turun kaupunki. Viitattu 15.5.2009.
  9. Entendu Oy: Vastuuhenkilöt 2.11.2008. Directa Oy. Viitattu 15.5.2009.
  10. Eero Rantala selvitysmieheksi 11.10.2002. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Arvo Rytkönen
Arne Berner
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
19751976
19771979
Seuraaja:
Arne Berner
Ulf Sundqvist