Pankkikriisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pankkikriisi on tilanne, jossa pankki tai useampi pankki samaan aikaan ajautuu maksukyvyttömyyteen tai vaihtoehtoisesti pankista pakenee suuret määrät talletuksia[1]. Siinä tilanteessa yleensä valtio tai keskuspankki joutuu ottamaan pankille kuuluvia vastuita ja mahdollisesti koko pankin hallintaansa, mikä saattaa tulla kalliiksi veronmaksajille mutta turvaa pankkiin talletetut rahat. Yleinen talletuspako ja talletusten menettäminen voivat aiheuttaa yllättäviä kerrannaisvaikutuksia.

Pankkikriisit liittyvät yleensä lamaan tai muuhun kriisiin, joka laukaisee luottotappioaallon. Pankkikriisin on usein katsottu aiheutuneen holtittomasta luotonannosta. Lähes puoleen pankkikriiseistä liittyy myös valuuttakriisi. Myös mittavat likviditeettioperaatiot ovat kriiseille tyypillisiä. Pankkikriisien nettokustannukset ovat yleensä mittavia, keskimäärin 13,3 prosenttia bruttokansantuotteesta.[2]

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF:n on laskenut 124 eri pankkikriisiä vuodesta 1980 vuoteen 2008.[2] Luottoluokitusyhtiö Moody´s on selvityksessään vuodelta 2008 löytänyt viime vuosikymmeniltä 26 pankkikriisiä, joista ulospääsemiseen on tarvittu joko keskuspankin tai valtiovarainministeriön apua. Yhdeksän kriiseistä sattui rikkaissa teollisuusmaissa.

Pankkikriisi on muuttunut globaaliksi ongelmaksi. Se heijastaa koko maailman rahoitusmarkkinoilla kytevää kriisiä. Myös Kiinan ja Intian tapaiset kehittyvät taloudet ovat vaaravyöhykkeessä.

Viime vuosikymmenien tunnettuja pankkikriisejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Argentiinan pankkikriisi 1999–2002. Valuuttapako maasta investoijien menetettyä luottamuksensa maan talouteen. Pahaa aavistava kansa tyhjensi pankkitilinsä vaihtaen pesonsa dollareiksi ja lähettäen rahansa ulkomaille turvaan. Valtion laina oli paisunut 93 miljardiin dollariin. Peso laitettiin kellumaan. Inflaatio ja työttömyys lisääntyivät. Soijan hinnan nousu v. 2002 pelasti Argentiinan kriisin jatkumiselta. Ulkomaailman oli nyt myös halpaa ostaa argentiinalaisia vientituotteita, joten valuuttaa alkoi virrata takaisin maahan. IMF auttoi myös osaltaan kriisin ratkaisemisessa.
  • Australian pankkikriisi 1989–1992. Valtio antoi pääomatukea kahdelle suurelle valtion itsensä omistamalle pankille. Kriisin hinta: 2 % kansantuotteesta.
  • Britannian pankkikriisi 2007–. Asuntoluottoja jakava Northern Rock -pankki sai keskuspankilta 28 miljoonan punnan luoton, joka kansallistamisen jälkeen muutettiin valtion velkapaperiksi.
  • Dominikaanisen tasavallan pankkikriisi 2003. Maan toiseksi suurin pankki kaatui petosten ja korruption takia. Kriisin hinta: 12-15 % kansantuotteesta tai 2,2 mrd USD.
  • Espanjan pankkikriisi 1977–1985. 52 Espanjalaista pankkia joutui likviditeettikriisiin. Osa pankeista lopetettiin, osa yhdistettiin ja osa kansallistettiin. Kriisin hinta: 5,6 % kansantuotteesta.
  • Indonesian pankkikriisi tuli kalliiksi maan veronmaksajille. Se maksoi 55 % maan kokonaistuotannosta.
  • Japanin pankkikriisi 1990-luvun alku – 2002. Suurin liikepankki kaatui vuonna 1997. Kriisin hinta: 24 % vuotuisesta kansantuotteesta[3].
  • Norjan pankkikriisi 1990–1993. Kolme Norjan suurinta pankkia jouduttiin kansallistamaan pääomatuella. Keskuspankki antoi myös pankeille luottoa. Valtio sai lopulta kaiken takaisin. Kriisin hinta: 8 % kansantuotteesta.
  • Ranskan pankkikriisi 1994–1995. Crédit Lyonnais, Ranskan valtion omistama pankki lähes kaatui, mutta pelastettiin isolla pääomatuella.
  • Ruotsin pankkikriisi 1991–1993. Ruotsissa puhjenneen asuntokuplan takia pankeille tuli suuria luottotappioita. Valtio tuli vastaan ja antoi joillekin pankeille pääomatukea. Sittemmin valtio sai kaiken antamansa takaisin. Kriisin hinta: 6,5 % kansantuotteesta.
  • Suomen pankkikriisi 1991–1994. Säästöpankkien ryhmä pelastettiin valtion omistukseen ja niiden terveet osat myytiin muille pankeille. Muut pankit saivat myös pääomatukea. Valtio joutui pääomittamaan pankkeja yhteensä 6 miljardin euron edestä. Tästä noin 4 miljardia saatiin takaisin. Kriisin hinta: 11 % kansantuotteesta[3].
  • Uuden-Seelannin pankkikriisi 1987–1990. Suurin valtion omistama pankki joutui ongelmiin likviditeettinsa kanssa. Se pääomitettiin uudelleen. Kriisin hinta: 1 % kansantuotteesta.
  • Yhdysvaltain pankkikriisi 1988–1991, ns. Savings and loan crisis. Suuri säästöpankkikriisi jossa runsaat 1300 pankkia kaatui. Kriisin hinta: 3,2 % kansantuotteesta.[4]
  • Meneillään oleva Yhdysvaltain pankkikriisi 2008–. Katso artikkeli Subprime-kriisi. EU-maissa pankkien pelastaminen maksoi 13 % BKT:sta vuosina 2008–2009[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J. Lukkarila, "Aasian, Turkin ja Venäjän rahoituskriisien vertailua", Suomen Pankin Keskustelualoitteita 3/2003
  2. a b Merrill Lynch: USA:n pankkikriisi ei ole ainutlaatuinen, Taloussanomat, 26.9.2008
  3. a b Taloussanomat: Pankkikriisin jälkipyykki — Suomen pankkikriisi oli yksi rajuimmista
  4. Helsingin Sanomat 8.4.2008 sivu B3, artikkeli: IMF: Rahoituskriisi kuriin yhteisillä toimilla
  5. EU-päättäjät pelkäävät liian pankkisääntelyn tukahduttavan kasvun Helsingin Sanomat, Annamari Sipilä 17.4.2010
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.