Talousmaantiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti valtioittain vuonna 2011.

Talousmaantiede on kulttuurimaantieteen haara, joka tarkastelee taloudellisten toimintojen sijaintia, alueelli​sta organisoitumista ja toimintojen välisiä suhteita. Kiinnostuksen kohteena on talouden toimijoiden ja alueellisen toimintaympäristön vuorovaikutus. Tarkastelun taso voi vaihdella paikallisesta globaaliin, ja keskeiset käsitteet tutkimusaiheesta riippumatta ovat alue, paikka ja sijainti.[1]

Suomessa talousmaantiedettä voi opiskella Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.[2]

Uusi talousmaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi talousmaantiede sai alkunsa 1991 kun Paul Krugman, kansainvälisen kaupan teoreetikko, kehotti taloustieteilijöitä kiinnittää enemmän huomiota talousmaantieteeseen kirjassaan Geography and Trade. Krugman esitti keskittymisen johtavan taloudellisiin etuihin, jotka olivat aiemmin jääneet vähälle huomiolle. Krugmanin julkaisut uudistivat taloustieteilijöiden mielenkiinnon aluetieteeseen. "Uuden talousmaantieteen" ominaispiirteinä on kvantitatiivisten menetelmien yhdistäminen muihin menetelmiin tutkimuksessa.

Krugman lanseerasi kotimarkkinavaikutuksen (engl. home market effect) käsitteen, jonka mukaan taloudellisen toiminnan keskittyminen on seurausta tuotannon mittakaavaeduista: alueet joilla on eniten tuotantoa tuottavat suurimmat voitot ja siten houkuttelevat entistä enemmän tuotantoa. Krugmannin mukaan sen sijaan että tuotannolla olisi taipumusta jakautua tasaisesti ympäri maailman, se keskittyy rajalliseen joukkoon maita, alueita ja kaupunkeja, joissa väestön keskittymisen rinnalla tapahtuu tulojen nousua. [3][4]

Kaupunkialueen kasvaessa myös eri hyödykkeiden kysyntä kasvaa, mikä houkuttelee alueelle uusia yrityksiä. Tätä ilmiötä kutsutaan takaisinkytkennäksi (eng. backward linkage). Paikallisesti tuotetut hyödykkeet syrjäyttävät tuontihyödykkeitä, mikä sekä alentaa yksikkökustannuksia että kasvattaa reaalituloja ja siten kysyntää entisestään. Alueen houkuttelevuus sekä yrityksille (alemmat kustannukset) että asukkaille (suuremmat reaalitulot) kasvaa. Hyödykekirjon ja reaalitulojen kasvun aiheuttamaa houkuttelevuutta asukkaille kutsutaan eteenpäinkytkennäksi (engl. forward linkage).[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turun kauppakorkeakoulu. Talousmaantiede
  2. Turun kauppakorkeakoulu. Talousmaantiede
  3. Kristian Behrens, Frédéric Robert-Nicoud (2009), "Krugman's Papers in Regional Science: The 100 dollar bill on the sidewalk is gone and the 2008 Nobel Prize well-deserved", Papers in Regional Science, 88(2), pp467-489
  4. Forbes, 13.10.2008, "Paul Krugman, Nobel"
  5. Loikkanen, H.: Kaupunkitaloustiede-kurssin luentomateriaali. Helsingin yliopisto, 2011.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.